Miten kukaan koskaan edes tapaa toisensa?

Olen pian 30 vuotta täyttävä nainen Helsingistä ja ihmettelen suuresti sitä, mistä ihmiset oikein edes ovat löytäneet kumppaninsa? Välillä tulee ihan kammottava, yksinäinen olo ja itken koko päivä sitä, ettei minulla ole koskaan ollut ketään. Kukaan ei ole koskaan edes osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minua kohtaan.

Olen tavannut monenlaisia ihmisiä ja olen itsekin hyvin sosiaalinen. En siis ole himassa päivät pitkät vaan minulla on ohjelmaa ja paikkoja missä käydä ja toivottavasti syksyllä sitten olisi koulukin. Olen käyttänyt (ja käytän edelleen) kaikkia Tindereitä yms. ja olenkin tavannut kolme ihmistä kasvokkain niiden kautta. Mutta ne eivät ole johtanut edes ystävyyteen. Oon pitkään miettinyt että syy olisi se, että olen trans. Mutta samalla epäilen sitä vahvasti.

Baareissa ja bileissä en ole koskaan tykännyt käydä, enkä haluakaan. Joten, mitä sitten jää jäljelle? Netti? Tinderit? Eikö oikeasti ole olemassa mitään paikkaa missä voisi tavata muita sateenkaari ihmisiä ihan oikealla asialla? En ole ihan varma mitä tällä tarkoitan... Joka tapauksessa, itken oikeastaan sen takia päivät pitkät koska en ole koskaan kokenut toisen kosketusta, hellyyttä yms. En edes tiedä mitä se on. Olen jopa alkanut haaveilemaan jätetyksi tulemisesta, vaikka se kuulostaakin aivan hirveältä ajatukselta. Ehkä siksi mietin sitä, koska silloin minulla olisi ollut edes joskus joku, toisin kuin nyt.

Ne ihmiset jotka väittävät sinkkuuden olevan mahtava asia ja että voi keskittyä itseensä ja tutkiskella itseään, ovat täydellisen väärässä. Minä EN ole tätä valinnut. Minä en ole koskaan halunnut olla yksin enkä todellakaan esim. 10 vuotta sitten kuvitellut elämääni tällaiseksi. Minä olen ollut yksin koko elämäni, joten kai olen tutkiskellut itteäni aika paljon jo? Olen harrastanut, opiskellut, käynyt töissä, jotta saisin yksinäisyyden tunteen pois elämästäni. Mikään ei ole toiminut. On toki ollut ajanjaksoja jolloin en ole kokenut olevan niin yksin, mutta yksin kuitenkin. Niin Ja sitten sekin kun joku tulee ja sanomaan että ”kyllä sä jonkun vielä löydät”, on kaikkein pahinta mitä mulle voidaan koskaan sanoa (uskon että monelle muulle yksinäiselle sama asia). Miksi? Koska todennäköisesti tuolla ihmisellä ei ole minkäänlaista hajuakaan siitä, miltä tuntuu olla OIKEASTI yksin vuositolkulla saamatta minkäänlaista kiinnostuksenosoitusta keneltäkään. Joten pliis ihmiset, älkää sanoka tota asiaa yksinäisille. Se oikeasti vain pahentaa oloa. Te ette tunnu vain ymmärtävän tätä ja miten voisittekaan? Toinen joka on väärin sanoa, on: ”kyllä se oikea ihminen tulee vastaan silloin kun sitä vähiten odottaa”. Ei pidä muuten yhtään paikkansa. En minä ole koko elämääni odottanut sitä oikeaa. Kuten sanoin jo aiemmin, minulla on ollut aikoja jolloin en ole ajatellut asiaa niin paljon. No tuliko se oikea sitten vastaan? NO EI TULLUT. Joten pliis älkää jauhajo tuollaista paskaa koska loppuen lopuksi se on vain sattumasta kiinni, tulekoo se ihminen vastaan kun sitä vähiten odottaa, vai ei.

Haluaisin edes kerran kokea rakkauden ja ihastumisen ja sen, että kun tulee kotiin, joku olisi siellä minua odottamassa. Haluaisin edes joskus nukkua jonkun kanssa joka välittää minusta ja josta minä välitän. Haluaisin tehdä jonkun kanssa ruokaa, käydä kävelyllä, katsoa telkkaria, pidellä kädestä kiinni. Ihan perusjutuja.

Mutta sitä en vain ymmärrä, miksi ja miten ihmiset edes ovat löytäneet toisensa? Koko juttu alkaa nykyään kuulostamaan mielestäni niin epätodelliselta, etten meinaa enää uskoa että ihmiset tapaavat toisia, vaikka tiedän, ettei asia ole näin.

Olen oikeastaan luovuttanut sen suhteen että löytäisin joskus jonkun mutta samalla en ole luovuttanut. Vähän ristiriitaista. En halua luovuttaa mutta mitä muutakaan voin? Minne edes voisin mennä tapaamaan ihmisiä? Se että sanotaan että ”lähde ulos ja tapaa ihmisiä” ei tarkoita mitään. Ulos minne? Tapaamaan minne ja ketä? Tekemään mitä? Puhumaan mistä? Tuo on maailman typerin neuvo. Se on neuvo joka ei anna minkäänlaista todellista neuvoa. Ja uskokaa kun sanon; olen ollut Priden pikadeiteissä, olen käynyt Priden bileissä, DTM:ssä, Herculeksessa ja ties missä kaikkialla muualla vaikka bilettäminen ei minua kiinnostakaan. Ja mikä on lopputulos? Lähden yksin niistä paikoista enkä ole saanut edes tuttuakaan. Onko siis minussa itsessäni jotain niin pahasti vialla, ettei ketään kiinnosta? Ja jos on, niin haluaisin oikeasti sen tietää. Mutta kun en tiedä. Miten voisinkaan tietää? Joten minun on aika mahdoton yrittää korjata asiaa.

Anteeksi tämä pitkä viesti. Oli ihan pakko purkaa pahaa oloa jonnekin. Toivottavasti kukaan teistä ei tule koskaan kokemaan samanlaista yksinäisyyttä ja pahaa oloa kuin minä.

Ps. Ja ne ihmiset jotka nyt päättävät vastata minulle transfobisesti niin tiedoksi: sitä on tullut elämässäni vastaan ties kuinka paljon vihamielisiä kommentteja ihan kaavotusten, joten on ihan sama mitä sanotte, ette keksi mitään uutta. Osaan skipata sellaiset kommentit helposti.

14

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Oon ihan hetero itse mutta kun luin tuota tekstiä niin tuli mieleen että oletko kokeillut mennä jonkin yhdistyksen toimintaan?
      En kyllä henkilökohtaisesti tiedä muita kuin seta:n mutta kait jotain muutakin toimintaa on sateenkaariväelle.
      Kannattaisi yrittää sellaista kautta, jos olisin samassa tilanteessa niin yrittäisin osallistua toimintaan.

      • Kävin kauan aikaa sitten hetken jossain ryhmässä mutta silloin mulla oli kyl jonkinlainen sosiaalisten tilanteiden pelkoa eikä siitä oikein tullut mitään. Kävin nyt kattomassa Setan sivuilta ja kyllä siellä olisi parikin ryhmää joista voisin olla kiinnostunut.

        Yks iso syy sille miks just nyt on tullut tää hirveä yksinäisyys taas pinnalle, on se, kun on korona ja kaikki paikat oli tosi pitkään kiinni ja joutui olemaan neljän seinän sisällä ja oli uutisia miten korona on tuonut parit lähemmäs toisiaan ja päinvastoin. Tosi kipeää luettavaa mulle. Setalla näyttäis olevan kaikki kiinni koko kesän... jotenkin tosi musertavaa just nyt. Ei edes mahdollisuuttakaan tavata ketään.


    • Anonyymi

      Ihmissuhteet ovat alkuun eräänlaista myyntityötä. Pitää tehdä aloitteita (melkein) heti kun joku tuntuu kiinnostavalta. Jos edes joka kymmenes lähtee niinkin helpolle tapaamiselle kuin kävelylle, niin se on hyvä alku.

      Itse olen odottanut viimeiset 10 vuotta että joku tekisi aloitteen. Ei ole tehnyt.

      • Tuo kun sanoit että pitää tehdä aloitteita heti kun joku tuntuu kiinnostavalta. Tuo kolahti nyt aika paljon ja se on totta. Pitää tehdä aloitteita. Nyt kun mietin, on ollut tilanteita joissa joku on saattanut olla kiinnostunut musta mutta olen ajatellut että jos hän oikeasti on kiinnostunut musta, niin hän tekisi aloitteen. No, kukaan ei ole koskaan aloitetta tehnyt.

        Toi sun lauseesi kolahti nyt niin voimakkaasti muhun että taisin nyt päättää että joka ikinen kerta kun oon kiinnostunut joatakin, menen vaan ja teen aloitteen. Mitä muka menettäiain siinä? Olen jo valmiiksi yksin joten en menetä mitään. Ja mun on pakko alkaa tehdä aloitteita koska en usko kestäväni sitä, että joudun olemaan yksin ties kuinka monta vuotta vielä - ellei loppuelämän. En aio enää odottaa vaan toimin. Toivon että sinäkin alkaisit tekemään aloitteita, koska yksin ei todellakaan ole hyvä olla. Kiitos paljon tuosta vinkistä.


      • Anonyymi
        Mari_1990 kirjoitti:

        Tuo kun sanoit että pitää tehdä aloitteita heti kun joku tuntuu kiinnostavalta. Tuo kolahti nyt aika paljon ja se on totta. Pitää tehdä aloitteita. Nyt kun mietin, on ollut tilanteita joissa joku on saattanut olla kiinnostunut musta mutta olen ajatellut että jos hän oikeasti on kiinnostunut musta, niin hän tekisi aloitteen. No, kukaan ei ole koskaan aloitetta tehnyt.

        Toi sun lauseesi kolahti nyt niin voimakkaasti muhun että taisin nyt päättää että joka ikinen kerta kun oon kiinnostunut joatakin, menen vaan ja teen aloitteen. Mitä muka menettäiain siinä? Olen jo valmiiksi yksin joten en menetä mitään. Ja mun on pakko alkaa tehdä aloitteita koska en usko kestäväni sitä, että joudun olemaan yksin ties kuinka monta vuotta vielä - ellei loppuelämän. En aio enää odottaa vaan toimin. Toivon että sinäkin alkaisit tekemään aloitteita, koska yksin ei todellakaan ole hyvä olla. Kiitos paljon tuosta vinkistä.

        Hyvä jos ajatus tuntui oikealta.

        Kirjaan tähän vielä omia ajatuksiani:

        Olen itse tehnyt joskus aloitteen, tai ehdotuksen, tai kysynyt saanko tulla mukaan. Kyllä ne ovat usein johtaneet hyvään lopputulokseen. Sitä harmittelen että kukaan ei ole jäänyt kaipaamaan, tai kyselemään että "ei ole näkynyt vähään aikaan?". Somen osalta se näkyy siinä erityisen hyvin, joko minua ei muisteta juuri ollenkaan, tai sitten ujostellaan kovasti. Veikkaan kuitenkin tuota "poissa silmistä, poissa mielestä". Tosin sellaista se taitaa olla kovin monelle muullekin.

        Elämässä on niitä jotka joutuvat jatkuvasti valitsemaan minkä ehdotuksen hyväksyvät.
        Tosin se että joku ehdottaa jotakin ei tarkoita sitä että se olisi ainutkertainen juttu, tai sitä että ehdottaja olisi umpi-ihastunut. Pikemminkin aidosti ihastunut voi ujostella niin pahasti että aloite jää kokonaan tekemättä. Huomasin erään ihmisen kohdalla sen niin vahvana että tuntui siltä että saan jonkinlaisen paniikkikohtauksen.

        Sitten on niitä jotka joutuvat pakon sanelemana tekemään ehdotuksia vaikka eivät ole kovin ulospäinsuuntautuneita, vaan pikemminkin mieluummin päivystävät puhelintaan olisiko edes jollakulla jotakin asiaa..

        Jollakulla voi olla kasapäin tuttuja, mutta läheinen luotettava henkilö puuttuu. Ja parisuhteissa on niissäkin omat ongelmansa, edes avioliitot eivät kestä arkielämää ja sitä että ihmiset muuttuvat ajan myötä.


    • Anonyymi

      Voi olla täysin mahdollista kun kaksi ihmistä näkevät toisensa niin molemmat voivat ajatella että uskallanko mennä tuolle toiselle juttelemaan.
      Sitten kun kumpikaan ei uskalla tai jostain muusta syystä sitä tee niin tutustuminen jää siihen.
      Eli rohkeasti vaan puhumaan.

    • Anonyymi

      Voitko laittaa ton sun alotustekstin tinderiin esittelytekstiksi, jos se auttaisi?

    • Anonyymi

      Mikä ihmen trans?Mikä se on ???

    • Anonyymi

      Itse olen juurikin baarista ja nettipalveluista löytänyt. Kummastelen sitä, että miksi niistä ei joidenkin mielestä muka voisi löytää mitään hyvää. Todella mukavia ihmisiä olen ainakin itse tavannut. Asiakaspalvelutyössäni on välillä tullut ehdotuksia, niin asiakkailta kuin työkavereiltakin. Lisäksi julkisissa kulkuvälineissä tai niiden asemilla/pysäkeillä on kyselty mm. kahville tai yhteystietoja. En ole koskaan oikein harrastanut mitään, niin sitä kautta en ole voinut törmätä keneenkään.

      Unelmoimaani romanttista kohtaamista jossakin luonnossa tuskin koskaan tulee... niitä tapahtuu vain saduissa.

    • Anonyymi

      Ei ihmisiä tapaa kun baareissa , miksi ei sinne siis kannattaisi suunnata , jos vähääkään ihmistuntemusta niin sieltä se sopivin löytyy , ei netistä löydy kun ne avuttomimmat nössöt , semmosta ei tartte lähteä baarista hakemaan .

    • Anonyymi

      Kelpaako aloittajalle komea yli 50-vuotias mies?
      Asun pk-seudulla? Tai jos haluat hyvän ystävän itsellesi?

      • Kiitos vain mutta olen enemmän naisiin päin.


      • Anonyymi
        Mari_1990 kirjoitti:

        Kiitos vain mutta olen enemmän naisiin päin.

        Asia selvä, hyvää kesää kuitenkin! :)


    • Osasit ilmaista täydellisesti sen, mitä itsekin tunnen ja ajattelen. Ei voi kuin ihmetellä, että miten muut voivat löytää nykypäivänä sen rakkauden, kun itselle se vaikuttaa olevan täysi mahdottomuus. Itse olen panostanut seuran etsimiseen netistä, minuakaan eivät baarit ja yö-elämä kiinnosta. Tuntuisi myös hölmöltä aloittaa jokin uusi harrastus tai mennä opiskelemaan, vain sen takia, että siellä voisi ehkä mahdollisesti tavata jonkun, monet tyrkyttävät usein sellaista neuvoa. No, ehkäpä paritanssi voisi olla hyödyllinen taito.

      Olen tehnyt ensimmäisen deitti profiilini yli 6v sitten ja aina välillä hermot menetettyäni poistanut sen ja muutamien kuukausien jälkeen tehnyt uuden. Tälläkin hetkellä minulla on profiili 4 eri palvelussa, joissa on tuhansia sinkkuja, mutta siitäkin huolimatta keskusteluja ja kanssakäymisiä saa niin harvoin aikaiseksi, että aikalailla kaikki toiveet sen kumppanin löytämisestä ovat jo kuolleet. Kaikki tuntuvat vain odottavan, että kyllä se täydellinen kumppani tippuu viellä jostakin syliin, ilman että itse tarvitsisi tehdä mitään asian eteen. Enkä minä halua panostaa sellaiseen henkilöön tutustumisessa, joka ei ole valmis yhtään panostamaan minuun tutustumisessa.

      Erityisen ärsyttäviä ovat myös sellaiset henkilöt, jotka ovat itse olleet muutamissa suhteissa ja sitten huonoista suhteistansa katkeroituneina julistavat yksin olemisen ihanuutta, sellaisille henkilöille, jotka tahtoisivat löytää rakkauden. Taikka sitten ne hunajakieliset naisten naurattajat / miesten nielijät, jotka kuukauden välein taluttavat baarista uuden leikkikaverin ja julistavat, että miten on paljon parempi pysyä sinkkuna.

      Eiköhän sitä itsekin osaisi olla paljon rennommin sen yksinäisyyden kanssa, jos olisi edes yhden suhteen kokenut ja huomannut, että millaista se käytännössä olisi. Tai jos edes noilla deittisivustoilla ihmiset viitsisivät vastailla ja lähtisivät välillä käymään treffeillä kanssani, niin silloin saisi edes sellaisen positiivisemman fiilikset, että ehkäpä se rakas viellä jonain päivänä olisi mahdollista löytää. Nyt sitä vain laskee, että paljonko on yksinäisiä vuosia takana ja miettii, että onko tämä elämä elämisen arvoista, kun mitä ilmeisimmin tässä pitää viellä 50v elää yksinäisyydessä.

      Mutta tsemppiä vain sinulle. On mukavaa, kun joku muukin ihminen ymmärtää todellisen yksinäisyyden ja toisen henkilön kaipaamisen päälle. Eikä vain jeesustele noita loukkaavia "kyllä sinä viellä jonkun löydät" "yksin on parempi olla" "rakkaus tulee vastaan, kun vähiten sitä odotat" fraaseja.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi jollain jää "talvi päälle"

      Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli
      Maailman menoa
      275
      2911
    2. Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?

      Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!
      Ikävä
      215
      1880
    3. Se katse silloin

      Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt
      Ikävä
      59
      1552
    4. Tiesitkö? Farmi Suomi Kirsikka Simberg on tämän julkkisnaisen tytär - Katso tyrmäävät mallikuvat!

      Oho, aikamoinen ylläri. Tiesitkö?! Kirsikka Simberg on yksi tämän kauden Farmi Suomi -kisaajista. Hänellä ei ole tuttu t
      Suomalaiset julkkikset
      2
      1320
    5. Kaipaaville

      Kerro sun tunteesi ja ajatukset tähän jos et uskalla irl!
      Ikävä
      77
      1208
    6. Tuhdit oluet kauppoihin. Miksi vastustaa?

      8% oluet kauppoihin mutta mikä siinä on että osa politikoista vstustaa ? Kauppa kuitenkin hinnoittelee vahvan oluen ni
      Maailman menoa
      259
      1148
    7. Miten haluaisit

      Että reagoisin jos näkisin sinut nyt?
      Ikävä
      80
      1042
    8. Sinua tulen kyllä ikävöimään pitkään nainen

      mutta oli pakko tehdä päätös oman mielenrauhan vuoksi. Toivottavasti saat elämältä kaiken mitä haluat.
      Ikävä
      52
      983
    9. Tärkeä kysymys!

      Haluatko sinä, mies, minut?
      Ikävä
      80
      941
    10. Asiallinen lähestyminen

      Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk
      Sinkut
      142
      804
    Aihe