Miten jaksatte olla uskossa?

Onhan se uskominen joskus vaikeata eli on kiusauksia. On myös aikoja, jolloin on helppo uskoa. Raamatussakin sanotaan, että koettelematonta uskoa ei ole. "Taisteluiden kautta voittoon" ja "yksin hänen armoonsa turvautumalla".

Hetkinen... Ei kuulosta siltä että olisit USKOMASSA JEESUKSEEN !!!

Mitä te vl:t ylipäätänsä tarkoitatte, kun puhutte "uskomassa" olemisesta?

Vai oliko tuo pelleilyviesti?

minä en jaksanut olla uskomassa reilun 20 vuoden jälkeen... nykyisinkään minua ei kiehdo ja huvita baareissa istuminen, meikkaaminen ja hiusten värjääminen. äidiksi en ollut valmis silloin enkä nyt. toki hyvää musiikkia kuuntelen, laadukkaan elokuvan saatan katsella, ottaa joskus saunaoluen hikisen kuntoilun päälle...jokainen tekee valintansa itse, kukaan toinen ei pysty sitä puolestasi tekemään. olipa valintasi mikä hyvänsä toivon, että voit sydämestä sanoa olevasi onnellinen, elää sellaista elämää jonka Jumala sinulle on lahjoittanut...rauha sydämessäsi

Uskovan elämässä on varmasti vaiheita jolloin ei ole uskonasiat tärkeimpänä, omasta kokemuksesta sanon. Ei Jumala silti hylkää, lähemmäksi Hän vain tahtoisi vetää, syliinsä.

Itse olen kokenut hyväksi "ruokkia" sitä puolta itsessäni joka elää uutta elämää Kristuksessa. Käytännössä sellaisia ovat esim. hengelliset laulut ja kirjat, keskustelut uskonystävien kanssa, hengelliset tilaisuudet, rukous, radiodein kuuntelu jne.

Kyllä uskovatkin voi värjätä hiuksiaan ja vähän meikata yms. kannattaa kuitenki välillä miettiä motiivejaan. Usko ei ole kuitenkaan hiuksissa ja vaatteissa.

Lyhyesti: anna itsellesi ravintoa niin pysyt hengissä :) siukkuja.

kyllähän kiusauksia on jokaisella ja välillä tuntuu ettei jaksakaan uskoa, mutta kun on kerran tuntenut Jlan turvan ja rauhan, siitä ei halua luopua. Se on jotain niin suurta ja korvaamatonta, ettei oikein sanoin voi selittää.

Ja mitä siihen äitiyteen tulee... lapsen uskolla jaksaa ottaa lapsetkin vastaan. Rukouksella suuri voima. emme omilla voimilla jaksakaan, taivaan isä antaa kullekin päivälle tarvittavat voimat.

Tuo on kyllä sellainen kysymys, mitä itsekin joutuu välillä miettimään. Miten jaksaa olla uskomassa ja kilvoitella... Välillä se tuntuu melkein mahdottomalta, mutta välillä se on paljon helpompaa!!! Jumala on luvannut, että hän ei irrota otetta omistaan, jos omat eivät itse irrota. Ei Jumala pakota ketään väkisin uskomaan. Ihmiselle on annettu itse se ratkaisun mahdollisuus!! Kuitenkin kannattaa muistaa se, että palkka, jonka me kerran saamme, on enemmän kuin mikään muu! On niin ihana käydä nukkumaankin, kun tietää, että on rauha Jumalan kanssa ja jos kuolee, tietää että pääsee taivaaseen. Kyllä niitä koettelemuksia annetaan meille kaikille, mutta niillä Jumala haluaa koetella onko meidän usko oikeasti vahva.

Se äidiksi tuleminen, niin siihenkin Jumala antaa varmasti voiman. Kyllä se voi välillä olla rasittavaa ja uuvuttavaakin, mutta kyllä sellainen koti on paljon onnellisempi, missä on vanhemmat uskomassa ja lapsia paljon, kun sellainen koti, jossa on vain muutama lapsi ja vanhemmat eivät ole uskomassa.
Toivon että sinä jaksaisit vielä kilvoitella. käy seuroissa ja juttele uskovaisten nuorten kanssa.. Ei jumala hylkää omiaan!!!

Kuule nuo on tosi tärkeitä asioita, mutta... Muistat varmaan Isä meidän rukouksen. Siinä pyydetään ensin että Jumalan tahto tapahtuisi ja vasta sitten meidän jokapäiväisiä asioita. En tiedä tuntuuko liian kaukaa haetulta, mutta jos pystyt aatteleen noin, niin se ehkä antaa uuden näkökulman. Ei sun tarvitse jaksaa kuin päivä kerrallaan. Jos sulla on sellasia ystäviä, joita voisit pyytää rukoilemaan niin rohkenisitko kysyä sellaista apua.

Ite kamppailin kans uskossa ja kyllä se oli vaikeaa. Pinnistellen se meni. Järki tuppas kokoajan tulemaan esteeksi. Sitten päälle väsymys ja huono taloudellinen tilanne. Jouduin antamaan lopulta periksi.

Minä en ymmärrä tätä sanaa "jaksaminen" uskossa olemisen yhteydessä. Jos on uskossa, sitä ON. Oleminen ei ole jaksamista tai suorittamista ja siksi lestadiolainen sanamuoto "jaksaa" ei sitten vähääkään viittaa uskoon. Mutta, kuten tiedämme, ihmisen oma jaksaminen ja saavuttaminen on niin herkkua egolle, jotta siinä ihastuu ihan itseensä ja omiin saavutuksiinsa, kun vaan aina "jaksaa". Sitten sanotaan tekopyhä vanhavirsi-fraasi perään, jotta "jumala auttaa jaksamaan". Hah....millä tavalla auttaa ja missä? Jos uskossa olemisella ei ole kyse teoista, niin mihin jaksamista sitten tarvitaan?

Lopettakaa jaksamisesta jauhaminen. Ette ole sisäistäneet mitään, jos tuotte suorittamisenne ja kunnianhimonne mukaan uskonelämäänne. Lestadiolaisuus on egoisti-uskonto.

Et eritellyt tarkoitatko srk uskoa, vai uskoa jumalaan ja raamattuun.
Niillä on iso ero, jos uskoo jumalaan voi käydä baarissa ja meikata yms. kunhan elää omantunnon mukaan kelvollsesti, ja muita kunnioittaen.
Srk usko tarkoittaa näitä kummallisia sääntöjä, ja kieltoja, joilla ei ole mitään tekemistä raamatun ja jumalan kanssa.
Vl-äideissäkään harva jaksaa olla koko ajan raskaana, sitten on nämä sujuvasti valehtelijat, siihenhän srk opetus kaikkine sääntöineen sujuvasti opettaa.

ei ole vaikea olla. Saatanaa ja SRK:ta palvovassa vl-uskossa on suorastaan mahdotonta olla.

aivopesun jälkeen se ei ole temppu eikä mikään.

>> Miten te lestadiolaiset jaksatte olla aina uskomassa?

Lestadiolainen korostaa mielellään omia tekojaan ja on uskomassa, muut kristityt ovat uskossa. Itselläni helpotti, kun siirryin vanhoillislestadiolaisuudesta muualle.


>> Ettekö te koskaan halua käydä baarissa, meikata, värjätä hiuksia??? yms...

Viitenä päivänä viikossa käyn baarissa, en halua meikata eikä hiuksiakaan enää paljon ole värjätääviksi. Tosin kenenkään värjäystarvetta en ymmärrä.


>> Onko mitään vinkkejä miten jaksaisin olla uskossa?

Kannattaa hakeutua vähemän lakihenkiseen yhteisöön.


>> Entä te vl äidit? Miten jaksatte jatkuvat raskaudet?

En osaa sanoa, kysymykset eivät adekvaatteja.