Olisiko tunteista kertominen tilanteessani :
Tyhmää?
Tyhmänrohkeaa?
Uhkarohkeaa?
Itsekästä?
Ihan ok?
Miks on ihan helppo sanoa rakastavansa tai tykkäävänsä suklaasta mut samat sanat toista ihmistä kohtaan takertuu kurkkuun ja tuntuu pudotukselta tyhjyyteen ilman tietoa onko alapuolella verkkoa vai ei.
Tyhmää?
Tyhmänrohkeaa?
Uhkarohkeaa?
Itsekästä?
Ihan ok?
Miks on ihan helppo sanoa rakastavansa tai tykkäävänsä suklaasta mut samat sanat toista ihmistä kohtaan takertuu kurkkuun ja tuntuu pudotukselta tyhjyyteen ilman tietoa onko alapuolella verkkoa vai ei.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Koska, pelkäämme hylätyksi tulemista, meillä kaikilla on ikäviä kokemuksia siitä!
Tunteet ovat karkeasti ilmaistuna vahvoja kuin mitkä, ei voi verrata ruokakulttuuriin millään lailla.
Jokaisella omanlainen tapa ilmaista tunnetila toiselle, vastaanottokin vaihtelee laidasta laitaan.
Itsellä pitäisi olla toisesta jotain mututuntemusta, onko yhtään samansuuntaista tunnetta. Sulla varmaan on, tuskin noin vaan rakkaustuntemuksia ajattelit ilmaista.
Sopiva hellä hetki, niin eiköhän sanat ja hellyys palkita sulle toivomallasi tavalla.
Melkein aina tunteista kertominen on Ok. Yleensä toinen reagoi siihen kertomalla omistaan. Sillä tilanne selviää helposti. Ei tartte vuosia märehtiä asiaa. Kertominen ei tosiaan ole mikään teko, eikä sen tarvi johtaa mihinkään. Se on ajatusten vaihtoa vaan. Normaalit täysikasvuiset ihmiset voivat samassa keskustelussa todeta vaikkapa, että ei ole toivoa tai mahdollista tulla mistään mitään. Tai sitten voi innostua sopimaan treffeistä. Kuka tietää.
Ei kerro aina. Minä keräsin rohkeuteni ja kerroin, kadun sitä ainiaan. Voi olla tietysti, ettei muista koko puhelua..
Miksi kadut?
Kannatan kyllä kertomista, varsinkin jos olette vielä tekemisissä irl jolloin se on luonnollisempi ja läheisempi tapa kuin vain heittää esim.viestillä kun ei muutakaan yhteyttä ole. Silloin näkee toisen reaktion asiaan suoraan ja ehkä ei niin helposti tule väärinkäsityksiäkään puolin ja toisin. Tottakai se on aina riskialtista ja pakkien riski on aina olemassa, mutta kun miettii kumpi on loppupelissä kamalampaa tieto ja tuska vai pilvilinnojen rakentelu aivan turhaan.
Jos olette paljonkin tekemisissä niin tunnustele ensin maaperää. Tee havainnointeja siitä millainen hän on seurassasi, miten käyttäytyy, elekieli jne. Ne antavat paljon tietoa siitä voisiko tunne olla molemminpuolinen. Luota vaistoosi!
Mielestäni kannattaa aina kertoa totuus tunteistaan jos ne ovat aitoja. En kadu sitä edelleenkään, vaikkei hän tuntenutkaan samoin. Ainoa mikä jäi harmittamaan, että hänelle koitui siitä ylimääräistä harmia ja se ei koskaan ollut tarkoitus. Eli siinä mielessä voi ajatella, että olin itsekäs. Kyseessä oli silti vain väärinkäsitys, sillä olin ymmärtänyt väärin hänen tilanteen.
Mikä on tilanteesi? Sehän se taitaisi ketoa miten olisi parasta toimia.
Tunteista puhumisen kannalta erittäin huono, eli siinä se vastaus tulikin..
Rohkeaa ja rohkeus on aina plussaa.