En selviä ikävästä hengissä. Joudun tappamaan itseni. En kestä olla erossa siitä ihmisestä. Miten ihmeessä te selviätte sydänsuruista? Meneekö se koskaan ohi. En ymmärrä miten tämä sattuu näin paljon ja menee koko elämänhalu. Miksi ihmiset leikkii toisen tunteilla, eivätkä tajua että toiselle se voi olla koko elämä.
En selviä ikävästä, tapan varmaan itseni
Anonyymi
99882
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 99
Vanhimmat
Eroahdistus yleistä epävakailla ihmisillä, muut kyllä siitä selviävät. Aika auttaa ja muiden ihmisten näkeminen. Ajatukset pitää saada pois siitä ihmisestä!
Se ei liity epävakauteen millään tavalla, typerä kommentti et tiedä rakkaudesta mitään.
Kyllä liittyy. Sellaiset ihmiset ovat vaarallisia esim. Tullessaan jätetyiksi. On vaarallisin miestyyppi naisen kannalta.
Kyllä liittyvät epävakauteen, se asia on varma! Tai sitten sun ego ei anna periksi tulla jätetyksi.!
No miksi sinun pitää olla hänestä erossa kokonaan? Voittehan olla pelkkiä ystäviä, jos toista ei parisuhde kanssasi kiinnosta. Ystäviä ei vaan voi nähdä niin tiiviisti.
Hän haluaa unohtaa minut kokonaan, vaikka oli se innostuneempi osapuoli. Minulle riittäisi että ollaan ystäviä ja kavereita. Hän sanoo että haluaa uusia haasteita. Minusta hän vain leikki minun tunteilla. En ottaisi niin vakavasti. Mutta rakastuin sitten kuitenkin kokonaisvaltaisesti. Enkä ymmärrä miksi ihmiset tekee näin. Kärsin ihan kauheasti. Lopetti kaiken kuin seinään. Yhtä äkkiä. Sitä ennen oli tosi kivaa. En vaan selviä tästä hengissä. Sydameen sattuu ja itkettää.
Ota yhteyttä. Varmaan tuntee empatiaa kohtaasi ja haluaa auttaa. Noin radikaalisti ei saa ajatella😒
Ei tunne empatiaa. Ei ajattele minun tunteitani yhtään. Ei ymmärtänyt, että rakastin häntä kuin elämää. Koko sydämestäni. Enemmän kuin koskaan ketään. Siksi tämä sattuu. Niinkuin joutuisin luopumaan koko elämästä. Siksi en voi enää elää.
Olisiko vastarakkaus sitten se empatianosoitus, minkä haluat? Sen odottaminen on väärin, jos toinen ei tunne samoin.
Mitä jos hän myötäelää kyllä voimakkaasti, mutta jokin vaan hankaa vastaan. Ehkä jokin sanottu, ehkä useampi sanottu ja oletettu asia, jonka olisi saanut jättää väliin. Se voi olla alitajuista, ettei voi antaa anteeksi.
Mitä hänen pitäisi tehdä?
Hän ei kyennyt rakastamaan hän halusi valloittaa. Kun se oli tehty hän ei halunnut syventyä rakastamaan, vaan halusi uuden kohteen jonka jälleen voisi valloittaa. Minä vain upposin rakastamaan. En odottanut enkä pyytänyt mitään. Mutta kun olin niin avoin ja vilpitön omissa tunteissani erehdyin että hän kokisi jotain samaa. Erehdyin täysin. Ei halunnut rakastaa. Ehkä se on vaikeaa. Voi olla ettei kaikki kykene siihen. Avoimesti rakastamaan. Se on ihanaa, mutta harvoin mahdollista. Siksi sydän on palasina, enkä tiedä toivunko tästä. En edes halua toipua. Olen valmis kuolemaan. Mutta sitäkään en voi sanoa hänelle. Ei ymmärtäisi että joku voi kokea niin voimakkaasti. Ymmärrän nyt tragedioita missä rakkauden tähden ollaan valmiita päättämään oma elämä eikä se tunnu pahalta. Se tuntuu armeliaalta.
Et tiedä toisesta ihmisestä mitään.
Nainen ei tiedä tunteistasi. Menetkö edes kymmentä metriä lähemmäksi?
Taas sivuutit kenties tiedonmurusen, ja pitäydyt teemassa oma sydän ja tuska. Et pääse tuosta eteenpäin yksin, ajatuksesi kiertää kehää. Terapia on muodikasta, mutta uskon että tässä siitä olisi kovasti apua. Palstalle kirjoittaminen kuihduttaa, et etene.
No kyllä Sinä varmasti jonkun ruman pojan taas löydät, joka tulee ja menee miten lystää. Sellaisellehan haluat alistua? Ikävää kun sinulla oli onneton lapsuuskin. Jumala auttaa Sinuakin, jotta voit arvostaa itseäsi! Älä tapa itseäsi!
Tiedän tunteen, mutta nyt voin paremmin kuin koskaan. Jos pystyy voimaan huonosti, pystyy voimaan myös hyvin.
Älä puhu noin. Kyllä se tykkää sinusta.
Nyt kuitenkin kesä kannattaa mennä ihmisten ilmoille, eikä jäädä kotiin suremaan. Kyllä se aika parantaa.
Niin noin 25 vuotta.
No onpa kyllä pitkä sydänsuru
Tunteilla leikkiminen on kaameaa. Se alku että pääsee raiteille on hyvin kivuliasta ja satuttavaa, se ajanjakso on vaan taisteltava läpi vaikka harmaan kiven. Toivon että lopulta huomaat jonain päivänä että valoa on tunnelin päässä ja alat sisäistää asian, kaikki tuohon asiaan liittyvät asiat ei tunnukaan enää niin synkältä ja satuttavalta vaikka se mahdollisesti voi jättääkin vähintään jonkunlaisen jäljen sisälle mutta kyllä siitä selviää. Nuo tunteet ovat ymmärrettäviä ja kuuluu ihmisyyteen, tunteisiin ja tunteiden läpikäymiseen. Anna vaan itkun tulla jotta se puhdistaa ja vielä olet vahvempi kuin koskaan ennen. Ei tuollainen ihminen saa antaa syytä sille että otat itseltäsi elämän pois. Aikansa se kestää. Voimia sinulle paljon täältä joltain kirjoittajalta🌅🌠
Tunteet eheytyvät pikkuhiljaa vaikka ei siltä tunnukaan. Ja eräänä päivänä huomaat että aurinko paistaa taas ☀
Jos hän ei tahtonut riippakiveä elämäänsä. Ei jaksanut kannatella sinua. Vuoden päästä huomaat, että et edes muista koko henkilöä, jos et koita pitää häneen mitään yhteyttä.
No paljompa arvostat ittees jos jonku ikävän takia oot itsemurhan kannal voi vittu. Otas nyt ittees niskast kiinni ja lopeta tollanen. Kylse ooikee tulee vastaan joskus.
Roolin veto frendien kesken. Menee muka helvetin hyvin, saa huomiota muilta ja kehuja, jotka toimivat polttoaineena jatkamaan entiseen tyyliin? Sisällä nakertaa, kun asiat eivät olekaan niin hyvin kuin ulospäin näyttää? Syö mieltä ja luonnetta todella paljon, löytääkö omin avuin ulos siitä turmion kehästä, hetken hurma voi olla arjen turma. Pelaajat seikkailevat hetkessä, välittämättä huomisesta tai siitä toisestakaan, kun villeinä koetaan Carpe diem? Fiksutkin mokaa näin?
Eikö AP ole mies?
Mikä ihmisessä on vikana, jos ei osaa käsitellä elämän vastoinkäymisiä esim. eroa terveellä tavalla, uskoen ja luottaen, että elämä ei siihen lopu, jos joku näyttää sulle ovea? Joku lapsuudessa ja kasvatuksessa mennyt pahoin pieleen?
Joillakin voi olla mennyt lapsuudessa jotain pahasti pieleen. Itselläni on ollut turvaton lapsuus ja riippuvuussuhteita ihmisiin varsinkin nuoremmalla iällä. Ei niistä lähtökohdista aina niin vain ponnistetakaan.
Itselläni on ollut n. 3 vuoden ajan ollut onneton rakastuminen. En ole päässyt yli, mutta parempia vaiheita tulee. En riistäisi henkeä toisen takia, vaikka vaikeaa onkin. Todennäköisesti aloittaja sinullakin on jotain masennustaustaa ennestään.
Itselläni auttaa ystävien ja läheisten seura jaksamaan. Jollei sellaisia löydy, niin kannattaa lähteä liikkeelle ja tutustumaan. Paikalleen on turha jäädä, vaikka tunteet pitääkin käsitellä.
Varmasti on joku "suuri vika" ihmisessä. Ja sinunlaisesi "auttaa" kylmillä kommenteillaan. 😆😆😆😆
Onko aloittaja nainen?
Älä tee pahaa itsellesi :(
Laita minulle viesti, haluan jutella sinulle.
K..
En tiedä kuka olet. Kiitos jos koet empatiaa. Hienoa kun joku edes sanoo noin. Se auttaa vähän juuri nyt. Olen niin allapäin.
Miksi
Koska mietin junan alle hyppäämistä. Ja tartun vielä oljenkorteen.
Koita piristyä :(
Rukoilen puolestasi.
Mies olettaisin.
Ajattele veturinkuljettajaa, jollet itseäsi pysty ajattelemaan.
"hei, juuressa kaiken menneen asuu pirun valkaistu pylly, paholainen on kuin muumit, vai onko? saatanalla ei oo kuin mutsiansa ikävä, älyjannu, muumiäly."
niin, siinähän se raivoaa....
https://www.youtube.com/watch?v=Dy4HA3vUv2c&list=RD9dHpC-gZlPE&index=7
Etpä niin. Koronan toinen aalto on alkanut Kiimasta.
Siitä tiedät ettet ole ollut oikeasti edes rakastunut, sillä rakastunut toivoo vilpittömästi toiselle Onnea, vaikka ei sitä itse voisikaan tarjota.
Sinullekin siis joku voi toivoa Onnea, vaikka et sitä edes tietäisi. Sinun vuorosi tulee kyllä. Pyydä apua. Älä jää yksin miettimään tai murehtimaan asioita.
Tämä on paskapuhetta. Ihminen suree, jos menettää rakastamansa ihminen kuten tuo aloittaja. Joku vilpitön toiselle onnen toivominen on naurettavaa puhetta, kun toinen suree rakkauttaan.
Niinpä 👍 Ihminen on ihminen, ei Jumala, joka on ainoa joka kykenee täysin vilpittömän rakkauteen.
Älä taas aloita näitä suicidipuheita.
Ota yhteys ja puhutaan.
Tee
K
Ei ole ennen tätä sydänsurua ollut itsemurha-ajatuksia. En tiedä kuka olet tai mistä puhut. En edes kirjoita tänne kuin hyvin satunnaisesti.
Hyvin yksin viihtyvällä ei ole tuollaisia ongelmia.
Ei ollut mullakaan ennen tätä. Haksahduin sitten kiintymään ja rakastumaan ajan kanssa. Rakkaudessa ihminen menettää itsenäisyytensä ja itseriittoisuutensa eli emotionaalisen vapautensa. Kyse on pitkälle aivokemiasta. Ihanaa oli kokea rakkaudellista tunnetta, mutta se että on riippuvainen vastarakkaudesta on lopulta veemäistä. Se, että oma aivokemia on riippuvainen toisen ihmisen vastavuoroisuudesta. Loppu oksitosiini- ja dopamiiniryöpyt kuin seinään. No, olen sitten kuitenkin tyytyväinen että edes hetken sain olla ihanassa huumassa. Pahempaa on kuitenkin ystävyyden menetys. Se etten ihmisenä merkinnyt mitään.
Miten rakastavaiset voi olla ystäviä?
Minusta ystävyys ja kaveruus on tärkeämpää kuin rakkaus, jos se kestää hetken. Olen aina ollut ensin kaveri sitten ystävä ja rakkaus on saattanut lopulta vallata mielen. En ainakaan itse välitä rakkaudesta josta puuttuu ystävyys. Joten kyllä rakkauteen kuuluu kaveruus.
Pystyt löytämään sen saman oksitosiiniryöpyn rakastamalla itseäsi!
Niin narsistiksi vaan!
Menee ohi. Sydänsuruista selviää. En ymmärrä ihmisiä, jotka edes ajattelevat riistää henkensä suhteen päättymisen jälkeen tai mistään muustakaan syystä. Erotilanteissa voi joskus joillakin käydä tuollaista mielessä, etenkin jätetyillä. Miksi riistää henki sen vuoksi, että joku on jättänyt? Ihan käsittämätöntä oman, ainutlaatuisen elämän aliarvioimista.
En itse koskaan kenenkään karvaperseen takia päättäisi elämääni enkä minkään muunkaan syyn vuoksi. Ajattele aloittajakin noin. Arvosta itseäsi ja elämääsi ja anna karvaperseen mennä menojaan. Ihmisiä tulee ja menee mutta elämän pitää pysyä ja elämä voi yllättää tulevaisuudessa myös hyvällä ihmissuhteella ja muilla hyvillä elämänsisällöillä. Keskity siihen hyvään, mitä sinulla on, tai hyvien elämänsisältöjen tavoittelemiseen.
No ei se ole hänelle karvaperse niin kauan kuin tämä henkilö rakastaa sitä, vaikka ei itse ole saanutkaan takaisin rakkautta.
Et valitettavasti alottaja tule saamaan ymmärrystä moneltakaan tällä palstalla. Ihmiset ei helposti ymmärrä, jos itse ajattelee ja tuntee eri tavoin. Ihmiset kiintyy, rakastuu ja ylipäätään tuntee eri tavoin ja eri voimakkuuksilla. Osalle rakkaus on vain valloituspeliä ja kun kohde saatu nalkkiin tai hommassa jotain haastetta niin eiku uutta peliin. Voimia sulle ap ja haleja, ite vahvasti tuntevana voin jollain tavoin ymmärtää tuntemuksesi.
Suret vaan kaikessa rauhassa aikansa, kyllä se lievittyy ja menee ohi. Rauhoitu ja tee kaikkea, mikä tuntuu hyvältä tai vaan lepäile. Pidä huoli että syöt tarpeeksi ja nukut riittävästi ja ehkä liiku vähän. Löydät varmasti vielä uuden rakkauden.
Mulla ollut samaa eli itsetuhoista ajatteulua ja olen ehkä hieman epävakaa tai ainakin tosi epävarma itseni suhteen. Mutta luota, että se menee ohi. Jossain vaiheessa tilanne ratkeaa itsestään, ennemmin tai myöhemmin. Älä vaan tee itsellesi mitään. Ota joka päivä ja tunti kerrallaan.
Parempi pitää aina järki mukana noissa tunneasioissa, kun ne on kuitenkin aina kahden kauppa. Ei ketään voi käskeä sua rakastaan. Ja muutenkin ihmisen oltava itsenäinen, vapaa ja toisista erillinen yksilö. Ei voi olla mitään symbioosi suhteita ja ihmisen kyettävä ihan itsekseenkin elämään mielekästä ja virikkeellistä elämää. Jos ihmisen pää on niin tyhjä, että tylsistyy itsensä seurassa, miten pystyisi suhteessa antamaan toiselle yhtään mitään.
Mun mielestä alottaja ei oo käskenyt ketään rakastaan. Mä en oikeen ymmärrä näitä aina. Kantsii muistaa, että kyllä suhteesta eroavat ovat toisiaan varmaan rakastaneet kun ovat suhteen aloittaneet, joskus rakkaus kuolee.
Ymmärsin aloituksen niin,etteivät olleet suhteeseen asti ehtineet. Tietenkin erotaan, ja tulee sydänsuruja. Mentävä vaan eteenpäin, kyllä elämässä on muutakin elämisen arvoista kuin rakkaus. Jotkut elää yksin koko elämänsä ihan tyytyväisinä.
Kyllä oli suhde ja intohimoinen sellainen. Siksi onkin ihan käsittämätöntä että se loppui kuin seinään.
No sitte ihan ymmärrettävää, että suret npin voimakkaasti sen loppumista. Kyllä sää selviät, ja varmasti löydät vielä rakkauden.
Nää on niin hyviä että tietyssä tapauksessa on ymmärrettävää mutta tietyssä ei 😄😄😄😄 Pähkäilkää ite jos osaatte. Mä häippäsen!
Se ei ollut sulle oikea, jos leikki sun tunteilla. Sun ihastus on ollut vahvempi. Ei rakastunut halua leikkiä, se haluaa rakastaa ehdoitta. Toivottavasti opit tästä jotain.
Ruvetaan kirjeenvaihtoon
Mitäköhän tuommoisesta pitäis oppia. On kyllä tunteettomia kirjottajia täällä.
Tarkoitatko sellaisia vanhanaikaisia käsinkirjoitettuja kirjeitä?
Text text on myös keksitty. Posti kulkee helvetin hitaasti nykyään, jos ollenkaan.
Oppia varovaisemmaksi
Kumpi aloittaa?
Se opettaisi pitkäjänteisyyttä.
Rakastuin kouluaikana rinnakkaisluokan tyttöön todella tulisesti, mutta se jäi yksipuoliseksi. Sietämätön eronpiina jatkui uusien seurustelujen ja avioliitonkin solmimisen yli, vieläpä erittäin suloisen tytön kanssa.
Tapasin nuoruuteni kaivatun noin 27 vuoden jälkeen. Hän osoittautui edelleen miellyttäväksi, mutta aivan tavalliseksi naiseksi. Lumous päättyi kuin taikaiskusta. 🌹
Koin jotain tälläistä kuukausia: ”Rakkaus ryöpsäyttelee aivoihin hormoneja ja välittäjäaineita, jotka saavat aikaan ekstaasin kaltaisen hyvänolon tunteen.” ( lainaus Yle)
Erittäin voimakkaita hyvänolontunteita. En koskaan elämässäni ole kokenut niin vahvasti. Muut suhteet ovat olleet jonkin verran järjellä hallittavia ja ihan hyviä. Tämä oli ihan poikkeuksellisen voimakas pelkkää rakkautta täynnä oleva kohtaaminen aivan ihanan ihmisen kanssa. Siksi on minulle käsittämätöntä että se päättyi kuin seinään. Ei selityksiä, ei mitään niinkuin en olisi merkinnyt mitään. Nyt muuten ymmärrän huumeiden käyttäjiä koska aivot rakastuessa laukaisee samanlaisia reaktioita. Ymmärrän että on kyse aivokemiasta. Mutta koville ottaa. Ei voi muuta sanoa. En edes uskonut että näin suuret tuskatilat olisi mahdollisia. En hemmetti uskalla enää kiintyä tai rakastua. Tämä riitti jos vaan tästä vielä selviää hengissä. Mutta pieni kirjoittelu eli jonkinlainen vertaistuki auttaa.
Oikeassa olet. Huumeet huijaavat juuri samoja hermoratoja, joita meillä ennestään on rakastumisen varmistamiseksi. On kyse aivokemiasta.
Mutta jos oli sietämättömät tuskat niin oman kokemukseni mukaan, se jää siksi ainoaksi henkilöksi joka sen aiheuttamiseen kykeni. En tiedä sitten onko tämä tieto sulle lohduttava vai ei. Mua toi nykyään lähinnä huvittaa 😄😄😄
”Jätettyjen aivoissa aktivoituivat muun muassa kaipauksessa ja kokaiiniaddiktiossa addiktoituvat osa-alueet. Tämä tarkoittaa sitä, että niin rakastuminen kuin rakastetun menettämistäkin voi verrata huumeeseen .Addiktiossa riippuvuus voittaa monesti järjen. Minkään riippuvuuden lopettaminen ei ole helppoa. Sama pätee rakkaudessa.” Tämä oli myös jossain selityksessä.
Rakastuminen on huumetta siksi se sattuu. Se eroaa kuitenkin siinä muista huumeista, että se on terveellistä. Se saa aikaan hyvää ihmisen kehossa ja terveydessä. Mutta ero onkin sitten yhtä tuskaa.
Kuka oletkin älä tee mitään pahaa itsellesi elämäsi on arvokas. Sinusta tuntuu nyt pahalta mutta ajan kanssa pääset kivusta ja sen jälkeen elämä on valoisaa ja ihanaa.
Joku jossain on sinua varten ei rakkauden tähden elämää kannata menettää.
Monet tähän keskusteluun tulleet kommentit muistuttavat minua jälleen siitä miksi en pidä useimmista ihmisistä.
Tsemppiä aloittajalle!
Samaa mieltä olen. Oppimiset sun muut jutut ihan huuhaata. Eiköhän ihmisen opiksi riitä yleensä yksipuoliset tunteet tai rakkaus, mitä ihmeen pelleilyjä siihen vielä tarvitaan. Ilkeyttähän sellainen on enkä todellakaan ymmärrä miksi kenenkään tahallisen ilkeyden kohteeksi tulisi joutua, pitäiskö tosiaan oppia uskomaan, että ihmiset on pääosin ilkeitä ja pahaa tarkoittavia. Sairasta porukkaa!!!
Niin juuri. Järkyttävää miten ap:lle diagnosoitiin persoonallisuushäiriökin ja hänen vanhempiensa kasvatusta kritisoitiin...
Kaikki elämänkokemukset muuttavat ihmistä, negatiivinen kokemus voi muovata ihmistä parempaan suuntaan, siis jos tämä itse kykenee sen jotenkin hyödyntämään. Ja tulevat ihmissuhteet muodostuvat paremmiksi tätä kautta, kun ihminen viisaampi.
Se mikä ei tapa vahvistaa. Se on totta, mutta joskus toivoisi ripauksen onneakin elämään. Elämä on niin lyhyt ja tuntuu, että se on täynnä huonoja kokemuksia tunnepuolella. Muuten ihan jees.
No hei ainakaan et ole sellainen omahyvä kuin monet helpolla päässeet! ♥️♥️
Monet kommentoijat ymmärtävät näköjään mitä on aito rakkaus ja voimakkaat tunteet. Toivottavasti kirjoittajissa on myös miehiä, jotka osaavat ja haluavat rakastaa.
Asiaa mietittyäni en osaa erottaa surenko sen ihmisen menetystä vai rakkauden tunteen menetystä. Suren luottamuksen menetystä eniten. Sitä ettei ihmiset ole sanojensa takana ja toimi sen mukaan. Sitä että ihmisten puheet ja teot ovat ristiriitaisia. Ettei mihinkään voi luottaa. Kukaan ei ole sitä mitä sanoo olevansa ihmiset vain ailahtelevat tilanteiden mukaan. Hukuttautuminen on ajatuksissa jos ei fiilis parane. Se on helpoin ja varmin tapa. Uida niin pitkälle ettei jaksa uida takas.
Eikä se ollut vain rakkauden tunne se oli jotain sellaista aivan käsittämättömän hienoa yteyttä kuin yhteistä, tajuntaa enpä ollut kokenut ennen. Sellaista mitä olin etsinyt koko elämäni. Sellainen ei ole mahdollista kuin joskus kerran pari elämässä.
Otan sinut tosissani, jos tämä tunteensanoittaminen on tapahtunut muuallakin kuin palstalla. Jos ei, niin ajattelutapasi on vääristynyt. Et voi olettaa kenenkään käyvän tunnekauppaa keskustelupalstalla.
Sun ajattelutapa on vääristynyt, jos luulet että kaikki tapahtuu vaan palstalla.
Hyvä. En voikaan liittyä aloitukseen millään tavalla, sillä en ole ketään palstalla TAI irl lassotellut.
Minun tunteitani ei myöskään kukaan käskytä. Jos ei ole romanttisia, niin en ole silloin hirviö.
Minä vedin koko purkillisen pillereitä naamaan kun lääkäri oli vakuuttanut että niillä kyllä lähtee, mutta ei vaan lähtenyt...
Junan tai rekan alle voi koittaa hyppätä, jos uskaltaa, vesi on sitten takuuvarma keino sydänsuruja poteville. Sellasta on hyvä miettiä juhannuksena, ilman itsesääliä. Mutta sitä ennen voi vaikka juosta pari tuntia. Se yleensä auttaa. Ja asia siirtyy ainakin päivällä.
Kiviä taskuun vaan, Itsari a' la Virginia Woolf.
Ihan pikkukivet ei riitä. Mutta kapsekkiin tiiliskiviä se narulla kiinni vyötäröön ja ei kun menoksi.
No en tiedä...
Miksi leikkiä toisen tunteilla
Jos se on luonnevika mistä ei selviä.
Tyhmää sinänsä mutta muuta et itsellesi voi....
Pidän sinua loppun elämääni miehenäni,olit sitten suomessa tai ruotsissa tai vaikka norjassa.
Mä oon sit leski myöhemmin mutta näin tämän kuuluukin männä
En ole ennee nuori vaikka minua nuorena pidetäänkin mutta jos on kohtalonsa tavannut jo aikapäiviä sitten niin on siitä aikoo.
En murehdi liikoja mutta touvoisin olevani onnellisempi.
Siltikään en jaksa valittoo koska oikeastaan halusin tämän elämän.
Voitetaan me yhdessä vaikeudet,mutta jos sinä et ennää jaksa niin en minäkään .
Niin haluaisin minäkin olla himpun verran onnellisempi. Ka ei hää tajua hyvän päälle. Mutta hirteen on ossoo ihteäni kiskasta. Ei ole tarvittavaa sisua. Ja painan ehkee likoo et täyttys ens alkkun löytee vahva oksa pihamaalta. Vaua saattoo naapurit peljästyä,
Miksi olet hänestä erossa. Asiat voi selvittää.
Ei sun ystävättäresi palstalta mitään hae.
Trollit ottaa pieneenkin vihjeeseen heti kiinni.
Silloin ovat mielipuuhassaan. Eikö sulla ole hänen puhnumeroa. Ehkei hän halua keskustella kun pähkähullut on heti sekottamassa pakkaa. Tuli vaan mieleen.
Oletko jannun ex nainen. Tapasitte vahingossa n, 25 vuotta sitten?
Jannun nimi?
Sun nimi, eiköhän se selviä
Suomessa on niin harvoin hellettä että kannattaa ainakin odottaa että ne menee ohi ja nauttia ihan vaan hyvästä säästä. Mutta ikävä on karsea. Mitenköhän paasen tämän päivän yli ja koko viikonloppu on yhtä tuskaa. Ei olisi pitänyt rakastua näin tulisesti. Oma on vika.
Nyt tajuan mitä ikävöin. Ikävöin emotionaalista lämpöä ja hellyyttä. Sitä ilman on vaikea elää. Se saa miettimään itsemurhaa juhannuksena. Heilani kyllä lähenteli ja halusi aina välillä tavata. Mutta hänestä puuttui kyky emotionaaliseen läheisyyteen. Siihen kun tuijotellaan toisiamme silmiin ja se on onnea parhaimmillaan. Kun saa kokea onnea toisen lähellä. Se on se juttu. Kun onnea on olla yhdessä ja lähellä ja tajuaa sen juuri siinä hetkessä. Kunhan nyt selviäisi yli tämän juhannuksen.
Tänään on noita uimareita just liikkeellä. Yksi onneton pelastettiin pinnan alta Hki vähän sikaa sitten. Onneksi oli vielä elossa.
Vähän aikaa sitten korjaan.