Eivät ne kumpua kenestäkään toisesta ihmisestä, tai mistään muustakaan. Ihminen kehittää itse sisällään ajatuksen ilmiöistä ja kokemuksistaan, keho reagoi näihin tapahtumiin tietyllä tapaa. Ajatus voi olla uhka tai toivottu asia, hankalinta kuitenkin on se, että jos olet elämäntilanteessa, missä sinusta kerätään dataa ja selvitellään miten reagoit eri asioihin, niin silloin vastapuolikin peilaa ajatuksiaan, ja silloin ehkä kokemukset ovatkin todellisia kumminkin puolin. En tiedä onko se hyvä juttu, koska usein ihminen vain fantasioi, eikä todellista tarkoitusta tunteilla, tai haveille ole olemassa. Joku voi helposti ymmärtää asian väärin ja taas toisaalta terapiaa ylläpitävä lukee asian oikeaksi, vaikka se ei sitä ole. Kerran eräs ihminen sanoi ettei häntä haittaa ovatko kaikki kokemukset tekaistua vai ei. Itseäni se haittaa suuresti enkä pysty nauttimaan, tai iloitsemaan niistä aidolla tavalla. Siksi nykyään piilotan kaikki tunteet, koska en usko niiden löytävän perille eivätkä ne muutenkaan ole aitoja. Tuntuu, että jokainen ajattelemani asia toisesta ihmisestä on heille negatiivinen, vaikka itse olen ajatellut kaiken olevan positiivinen. Kun eilen kirjoitin positiivisesti siitä, mihin, tai miksi olen menossa johonkin suuntaan elämässä ja kaikki vaan olisi tärkeä hyväksyä sellaisenaan. Illalla en enää ollut varma olenko sittenkään menossa siihen suuntaan mihin haluan mennä, en tiedä sitä itsekään, kaikki on vain sekaisin ja sotkuista mielen syvissä vesissä enkä enää tiedä mihin uskoa. On helppo pysyä realiteeteissa, mutta jos haaveet tuntuvat todellisilta, niin niitä on vaikea lokeroida kokonaan pois, siinäkin tapauksessa, vaikka ne nopeasti ajateltuna kuulostaisi mahdottomilta. Ihimisen on helppo sisäistää oikea ja väärä, kun kyseessä on ns vääristymiä, harhoja ja muita vastaavia tiloja, joissa hahmottaminen faktan ja fiktion välillä sekoittuu täysin. Se ei ole ehkä mielen suurin ongelma, vaan se ettei niihin koskaan löydy vastausta, ja kun kokemukset voivat oikeasti olla mahdollisia, mutta kuitenkin siinä hetkessä mahdottomia, esim: ajan, paikan, tai elämäntilanteen vuoksi on mahdotonta päättää ovatko mietteet mahdollisia, ne eivät ole ja toisaalta on. Silloin olisi yksikertaista vain selvittää asiat, vai tekeekö ihminen vain itsensä tyhmäksi kysyessään asioita toiselta ja kaikki onkin ollut täysin yksipuolista, tai fantasiaa. En ole enää varma, mitä haluan elämältäni, koska ei tämäkään oikein ole se, mitä olen jo etsinyt kauan. Virtuaalisessa elämässä mikään ei koskaan ole aitoa, paitsi omat kokemukset eikä niistä kukaan toinen voi tietää, se haittaa koko ideologiaa eikä johda silloin aitoihin kokemuksiin, vaikka ne olisivatkin aitoa sillä hetkellä. Ehkä vain ajattelen jatkossa ettei mikään ole totta ja annan kaiken mennä mielen ohi menojaan, se on helpoin tapa nauttia elämästä. Intuitio ja haaveet ajattelin unohtaa kokonaan ja suljen ne kokonaan pois elämästäni, tietysti koen niitä, mutta en luokittele niitä koskaan enää oikeiksi, tai toteuttamiskelpoisiksi, oli sitten kyseessä rakkauteen tai vihaan, tai johonkin muuhun liittyvä asia, joka on ainoastaan ajatusmaailmassa. En käytännössä voi enää rakastua, koska en usko rakkauteen, enkä myöskään voi vihata, en usko siihenkään, sillä mittakaavalla, että se voisi olla mahdollista omalta kohdaltani, koska en ole sellainen ihminen. Tämä ei ole elämää, josta voisi oikeasti nauttia, kaikki on periaatteessa täysin tyhjää ja kylmää, koska mikään ei ole aitoa, vaikka sen niin kokeekin.
Tässä on oppinut hyvin ettei tunteisiin kannata luottaa. Ne ovat vain oman mielen luomuksia.
10
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Elä huoli, rajat on valvonnan alla uudella normaalilla.
- Anonyymi
Koko kansan niin sanotulla uudella normaalilla, vai mitä tarkoitat. Tarkoitatko nyt yksilötasolla?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Koko kansan niin sanotulla uudella normaalilla, vai mitä tarkoitat. Tarkoitatko nyt yksilötasolla?
Ajatellaan asioiden olevan valvonnan alla. Mitä se tarkoittaa, jos luodaan ajatuksia jotka eivät ole käytännössä mahdollisia, työ, suhteet, elämäntavat, eikö nekin pitäisi olla sellaisia, että ne olisivat toteutuskelpoisia. Mitä järkeä sellaisissa rajoissa on, jotka luovat kuitenkin vääristymiä. Eikö rajojen pitäisi olla sellaisia, että niissä olisi jotain ideologiaa ja järkeä. Onko uusi normaali ansaittu hyvä juttu, vai huono juttu mistä vain kärsit jatkuvasti. 99% kallistun jälkimmäiseen. Vai enkö ole kokenut vielä kaikkea hyvää, missä sellainen oikein luuraa? Ei ole pahemmin näkynyt.
- Anonyymi
Jotenkin kaikki on vain lässähtänyt hajalle ja mitään rakenteellista näkyvää ei ole havaittavissa. On vain todella turhauttavaa katsoa itse omien kokemuksien kautta, kun lipuu pois. Mitään aitoa päämäärää ei ole ollut, eikä tosin näytä olevan nytkään. Ajatukset ja futuristiset haaveet ovat täysin kelvottomia toteutukselle ja ne eivät ole sitä, mitä olen pohjimmiltani, vaikka niissä onkin itseäni. Miten sitten koen ne kaikki, jos ne ovat jotain mihin ei voi oikeasti koskettaa ja ovat vain haaveita. Ihminen keneen on tunteita voisi koskaan olla sinun kanssasi ja mikään ei kohtaa hänen kanssaan oikeassa elämässä, ura mihin ei ole mitään mahdollisuutta on mielessä jatkuvasti, elämäntavat jotka eivät ole muutettavissa, kaikki on vain jotain sellaista mihin ei oikeasti ole mahdollisuutta. Miksi sellaisia sitten on olemassa, jos ne eivät ole mahdolisia? Tietenkin ihminen haaveilee ja paljon, se että ne alkavat täyttämään suurimman osan ajasta, kun pitäisi elää järkeillen ja keskittyä olennaiseen. Tuleeko sellaisesta yhtään mitään, ei oikeastaan, se ei ehkä ole tarkoitus. Vaara piilee siinä, jos ihminen joka kerta joutuu toteamaan ajtuksilleen ja haaveilleen niiden olevan jostain muualta eikä ne koskaan toteudu. Silloin on helppo kadota omiin maailmoihin ja unohtaa kaikki se, millä ei ollut mitään merkitystä siinä hetkessä eikä tulevaisuudessakaan. Mihin olen menossa? Miksi ja mitä varten? Olisi helpompi elää aidossa tietoisuudessa, siinä missä kaikki selviö ja jokin asia voisi jopa toteutua. Onko liikaa vaadittu saada olla ihminen, näköjään.
- Anonyymi
Tämän kirjoituksen jälkeen ajattelin etten halua elää tätä elämää, tässä ei vain ole mitään, joka kohtaa sieluni kanssa. Haluan palata vanhaan minään, jossa olin se joka oikeasti olen. Se on ihminen jota rakastan, siinä haluan elää. Kirkas mieli ilman vääristyneitä aisteja ja kuvitelmia, luonnon tuoksut, kokemukset, aidot havainnot ja mielen puhtaus ovat niin arvokkaita elementtejä elämässä ettei niitä voi verrata virtuaaliseen koskaan millään tavalla. Aitous on puhdasta ja puhtaus on todellisuutta. Nyt ymmärrän hyvin alkoholisoituneita tai päihteiden käyttäjiä. He haluavat pois niistä kuvitelmista, jotka eivät oikeasti ole todellista eivätkä koskaan toteudu, he haluavat elää hetkessä, siinä missä kaikki on totta. Kokemukset, aistimukset, suhteet, kaikki- ne ovat aitoja, ne ovat siinä hetkessä, se tapahtuu oikeasti juuri edessäsi eikä vain kuvitelmissa. Se on ehkä se ratkaiseva tekijä, miten tai minkä takia niin moni haluaa kadota pois ns virtuaalimielestä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämän kirjoituksen jälkeen ajattelin etten halua elää tätä elämää, tässä ei vain ole mitään, joka kohtaa sieluni kanssa. Haluan palata vanhaan minään, jossa olin se joka oikeasti olen. Se on ihminen jota rakastan, siinä haluan elää. Kirkas mieli ilman vääristyneitä aisteja ja kuvitelmia, luonnon tuoksut, kokemukset, aidot havainnot ja mielen puhtaus ovat niin arvokkaita elementtejä elämässä ettei niitä voi verrata virtuaaliseen koskaan millään tavalla. Aitous on puhdasta ja puhtaus on todellisuutta. Nyt ymmärrän hyvin alkoholisoituneita tai päihteiden käyttäjiä. He haluavat pois niistä kuvitelmista, jotka eivät oikeasti ole todellista eivätkä koskaan toteudu, he haluavat elää hetkessä, siinä missä kaikki on totta. Kokemukset, aistimukset, suhteet, kaikki- ne ovat aitoja, ne ovat siinä hetkessä, se tapahtuu oikeasti juuri edessäsi eikä vain kuvitelmissa. Se on ehkä se ratkaiseva tekijä, miten tai minkä takia niin moni haluaa kadota pois ns virtuaalimielestä.
Olipa tosi hyviä ja puhuttelevia kirjoituksia sulla edellä tuossa. Ne muuten pitää paikkaansa. Se harvinainen hyvä hetki elämässä, mikä joskus tulee vastaan, poistuu ja on turha haikailla sen perään. Ihminen haluaisi, että se hyvä hetki jatkuisi loputtomiin, mutta eihän se niin mene. Elämä jatkuu raadollisena ja hyvin tehokkaana. Onneksi on vielä puhdasta luontoa, minne voi piiloutua rauhoittumaan maailman melskeeltä. Olla tavoittamattomissa.
Huomenta mietiskelijä,
Kuulostaa siltä, että tarvitset elämääsi juuri NYT enemmän konkretiaa. Mitä jos eläisit arjessasi 90% realimaailmassa ja edistät siellä olevia konkreettisia asioita ja anna vain 10% ajastasi odotusten ja haaveiden suuntaisille ajatuksille.
Haaveet ja odotukset elämästä voivat olla hyvä veto apu eteenpäin, mutta olen huomannut, että liian suuressa asemassa ne puskevat liikaa ja tulee just tollaista haaveilun aiheuttamaa tuskaa mitä sulla on. Mee laittamaan vaikka tiskit, tai korjaa pyörä. Mä menen suihkuun, puen ja teen ruoka ostokset ja yritän keskittyä NYT enempi johonkin muuhun, kun täällä palstalla ajatuksien pyörittämiseen. Musiikin sijastakin taidan tänään kuunnella jonkun tiede jutun 😉
Tsemppii meille haaveilijoille!👍
...miten ihmeessä 🤔eksyin tänne suhde palstalle, no sun ajatukset kuulosti tutuilta ja järkeviltä, vaikka jokseenkin vähän kyynisiltä.Anonyymi kirjoitti:
Olipa tosi hyviä ja puhuttelevia kirjoituksia sulla edellä tuossa. Ne muuten pitää paikkaansa. Se harvinainen hyvä hetki elämässä, mikä joskus tulee vastaan, poistuu ja on turha haikailla sen perään. Ihminen haluaisi, että se hyvä hetki jatkuisi loputtomiin, mutta eihän se niin mene. Elämä jatkuu raadollisena ja hyvin tehokkaana. Onneksi on vielä puhdasta luontoa, minne voi piiloutua rauhoittumaan maailman melskeeltä. Olla tavoittamattomissa.
Ihminen on itse on osa tätä puhdasta luontoa, joten piilopaikka ei omilta ajatuksilta ole. On oikein ja kohtuus saada olla ihminen, voida kysyä ja saada vastauksia. Oikeita todellisia vastauksia, eikä vaan jotain ikuisia haavekuvia tai unelma hömppää.
- Anonyymi
Kyllä se nyt vaan on niin, että ensi viikolla vaihdan asuinmaata sellaiseen, jossa ihminen saa olla ihminen. En usko että tulen katumaan koskaan päätöstäni. ap
Kyllä se taitaa niin olla, että ei ole kukaan toinen toista neuvomaan, jokainen tekee omat valintansa ja päätöksensä, niinhän se paras on. (Monesti olen eksynyt, kun liikaa kuunnellut ympärillä olevaa hälyä ja vastannut muiden odotuksiin).
Tsemppiä😊👍, oli muuten tosi järkeviä ajatuksia!
🎵https://youtu.be/sWP2ygOCMbY
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1609235Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde492829Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja312607- 572541
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1971935- 981862
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai241806Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä501341Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1091217- 281201