että itse ikävöin enemmän sitä miestä, kuin hän ikävöisi minua. Joku kerran sanoikin täällä, että kerranki joku ikävöi häntä enemmän, kuin hän sitä kohdettaan. Ei tässä elämässä ole kyllä mitään järkeä, tai koko ihastumisessa/rakastumisessa.
Mua vaan pelottaa se
Anonyymi
18<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niin moni muukin pelkää.
Hyvin harvoin ihmiset ihan yhtä paljon ikävöi. Miehet ei niin tunteellisina ehkä muutoinkaan niin paljoa ikävöi kuin naiset ja toisaalta jos ovat meneviä ja kiireisiä niin ei ne semmoista ehdikään tehdä. Saattaa muistaa, jos kohdalle osut. Ehkä kantsii tarttua sellaiseen mieheen joka toimii, on ehkä suvteessakin aktiivisempi.
Selkeästi satanistin ohje siis sellaiset miehet jotka toimivat toimivat ilman tunteita yritetään tuota ei käynyt no yritetään sitten tuota. Todelliset tunteelliset miehet yrittävät rakastamaansa naista ja jos ei luonaa niin ei sitten yritetä mitään ja ollaan mieluummin yksin kuin sellaisen kanssa josta ei oikeasti välitä.
Miten+niin+miehet+ei+mua+ole+tunteellisia?
Samaa ajattelen eräästä miehestä
Ettemme ajattelisi toisiamme?
Se olisikin kaunista?
Kerro jokin vihje miehestä?
Hänen nimensä on Eero. : )
:( ei hyvä.
En lähtisi mittaamaan ikävän määrää. Ihmiset on erilaisia ja käyttäytyy eri lailla. Vaikka sä ikävöisit enemmän, eipä se tarkoita että toinen tuntisi yhtään vähemmän. Eihän kaikki tunne mustasukkaisuuttakaan vaikka rakastaa. Tunteita ei oikein voi lähteä järjellä selittämään ja mittaamaan kumpi tuntee enemmän.
Hienosti oivallettu. Voi olla paljon tunteita molemmilla, ei kai se mikään kilpailu ole?
Minulle taas on päivänselvää, että minä ikävöin miestä enemmän, kuin hän minua. Asetelma nyt vain on sellainen.
Harmillista toki, jos hän ei lainkaan ajattele minua, muutoin kuin silloin, kun olen muistuttanut olemassaolostani.
Ehkä hän käyttää aikansa vaimonsa ajattelemiseen eikä sinun! Pysy erossa varatuista miehistä!
Ei ole kyseessä sinun puolisosi. Vapaa mies.
Sivusta sanon, että v*tut. Jos mies ei lähes suorasta kysymyksestä huolimatta halua tuoda vaimoaan esille, niin sitten vaimoa ei ole olemassa.
Ihmiset varmaan yksilöllisiä ikävöinnissäänkin, jotkut vovat ihan tietoisesti pyrkiä hillitsemään omaa tunteiluaan, joka alkaa kuohua yli äyräiden, jos tietävät, että se ei itselle hyväksi. Silleen vähän tyynemmin ikävöivät.
Tää oli jotenki hauska. Tyynemmin ikävöivät. Minä meen mettään heittäydyn maahan, revin ruohotuppoja ja huudan. Apua. Mut mä oonki mä.
Niin, miksi et hyväksy sitä että ihmiset ikävöi eri tavoin.
Miksen hyväksyisi? :O