Usein ärsyynnyn täällä näihin aikuisten ihmisten valituksiin, jotka koskee heidän omaa elämää ja usein asia on semmonen että kun vähän liikauttelee omia raajojaan niin ongelma olisi ratkastu ja siirretty sivuun.
Tänään aloin miettiin kuitenkin että osittain ymmärränkin valittajiakin. Tänään koin itse taas kerran sen hetken kun uuden työpaikkani ryhmäkeskusteluissa työyhteisö toivotteli hyviä juhannuksia ja mä uutena kädet täristen mietin uskallanko kans kirjoittaa toivotukset. Mietin että oon uus ja vaikka ihan kivasti juttu on luistanu, mutta silti tutustumisvaihe on vielä menossa meillä. Annanko syytä ajatella itsestäni jotain vääriä asioita jos kirjoitan jotain tyhmää? Mutta jos en laita mitään , niin sit ne ajattelee että ompa epäkohtelias ihminen. Eikö tuo halua kuulua porukkaan?
Lopulta laitoin jotain toivotukseni kädet täristen ja sydän hakaten. Jännitin pelkkää ryhmäkeskusteluun Whatsappiin viestin laittoo noin.
Joten ymmärrän kyllä että se voi joillekin olla vaikeaa se yhteydenotto siihen ihastukseensa, mutta itseään pitää karaista. Niin kuin mäkin sydän pamppaille laitoin vaikka jännittikin. Jos ihastus torjuu niin sekin vaikka ikävää niin karaisee luonnetta rohkeammaksi ja sietään pettymyksiä ja nolouden tunteita.
Olen minäkin joskus saanu ilkeääkin torjuntaa miehiltä kun ne on jotenkin nyrpeinä jostain mistä en edes oo tienny et mitä oon tehnyt ja toisinaan oon tienny mitä pahaa oon tehny mutta silti semmonen kovan jännittämisen ja ujostelun jälkeen on ollut itkun paikka kun ilkeästi vastattu tai ei vastattu ollenkaan. Se silti karaisee mun luonnetta sillä ujoudesta ei kasva ulos muualla tavoin kuin opettamalla itsensä ulos siitä tekemällä niitä asioita silti mitkä ujostuttaa. Karttelulla se kehittyy pahemmiksi jopa mielenterveysongelmien tasoisiksi peloiksi ja välttelyiksi.
Itsellä oli joskus puhelimella soittamisen pelko niin suuri että hommasin itselleni karensseja, kun en voinut soittaa työpaikkoihin joihin oli tullut töihin osoitus. Mulla oli silloin ahdistuneisuushäiriö diagnoosi, mutta sekin pelko oli pakko vaan ylittää tai muuten olin ongelmissa työkkärin kanssa aivan kunnolla.
Tänään aloin miettiin kuitenkin että osittain ymmärränkin valittajiakin. Tänään koin itse taas kerran sen hetken kun uuden työpaikkani ryhmäkeskusteluissa työyhteisö toivotteli hyviä juhannuksia ja mä uutena kädet täristen mietin uskallanko kans kirjoittaa toivotukset. Mietin että oon uus ja vaikka ihan kivasti juttu on luistanu, mutta silti tutustumisvaihe on vielä menossa meillä. Annanko syytä ajatella itsestäni jotain vääriä asioita jos kirjoitan jotain tyhmää? Mutta jos en laita mitään , niin sit ne ajattelee että ompa epäkohtelias ihminen. Eikö tuo halua kuulua porukkaan?
Lopulta laitoin jotain toivotukseni kädet täristen ja sydän hakaten. Jännitin pelkkää ryhmäkeskusteluun Whatsappiin viestin laittoo noin.
Joten ymmärrän kyllä että se voi joillekin olla vaikeaa se yhteydenotto siihen ihastukseensa, mutta itseään pitää karaista. Niin kuin mäkin sydän pamppaille laitoin vaikka jännittikin. Jos ihastus torjuu niin sekin vaikka ikävää niin karaisee luonnetta rohkeammaksi ja sietään pettymyksiä ja nolouden tunteita.
Olen minäkin joskus saanu ilkeääkin torjuntaa miehiltä kun ne on jotenkin nyrpeinä jostain mistä en edes oo tienny et mitä oon tehnyt ja toisinaan oon tienny mitä pahaa oon tehny mutta silti semmonen kovan jännittämisen ja ujostelun jälkeen on ollut itkun paikka kun ilkeästi vastattu tai ei vastattu ollenkaan. Se silti karaisee mun luonnetta sillä ujoudesta ei kasva ulos muualla tavoin kuin opettamalla itsensä ulos siitä tekemällä niitä asioita silti mitkä ujostuttaa. Karttelulla se kehittyy pahemmiksi jopa mielenterveysongelmien tasoisiksi peloiksi ja välttelyiksi.
Itsellä oli joskus puhelimella soittamisen pelko niin suuri että hommasin itselleni karensseja, kun en voinut soittaa työpaikkoihin joihin oli tullut töihin osoitus. Mulla oli silloin ahdistuneisuushäiriö diagnoosi, mutta sekin pelko oli pakko vaan ylittää tai muuten olin ongelmissa työkkärin kanssa aivan kunnolla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse ärsyynnyn kun jotkut ei ymmärrä palstan focusta. Sunkin viestillesi oikea paikka on toisella palstalla.
Tämä on aivan oikea paikka kun täällä ne naukujat sitä "ota yhteyttä" naukuu viimestä päivää vaikka omatkin kädet kyllä toimisi jos vain mitenkään viitsis siitä laiskana nousta ja tehdä sen asian mitä haluaa eikä käskyttää muita tekeen sitä asiaa itselleen minkä itse haluaa
Ihan sama kun huutasin nyt tässä että
"tulkaa joku siivoon toi lattia kun tässä kyynärpäälläni huitasin vesilasin kumoon tohon lattialle joka ei saisi kunnolla kastua ollenkaan kun on jotain parkettii tai jotain vastaavaa!"
ja itse istua tökötän katselemassa lattiaa että siinä se lattian pinta menee piloille kun kukaan ei tuu siivoon sitä ja mä tietenkin joudun sen maksaaan vuokratakuustani. Nonni, tyhmät ihmiset nyt multa menee varmaan monta sataa tähän ja kärsin kun kukaan ei tuu sitä nyt kuivaan. Kuivakkaa nyt joku se kun laskua kertyy jo..
Täällä on tosi tyhmää porukkaa kirjoittelemassa
Niin, se on monesti hyvin vaikea ymmärtää, miksi toisille jotkut yksinkertaiset asiat,kuten yhteydenotto, voivat olla niin vaikeita. Taustalla voi olla huonoja kokemuksia, vaikeita elämän tilanteita, mielenterveyden häiriöitä, toki ihan normaalia jännittämistä ja epävarmuuttakin. Totta, että pelko pitäisi aikuisen ihmisen pystyä ylittämään, ihan jo oman kehittymisensäkin vuoksi. Ja nykytyöelämässä aika vähän paikkoja kovin introverteille tai asperger ihmisille, joku ohjelmointityyppinen työ ehkä lähinnä, jos sellaiseen lahjoja.