Liika yksinäisyys vieroittaa ihmisistä

Toivottavasti löydät rohkeutta mennä tapaamisiin.

Tsemppiä <3

Se on kyllä totta, että yksinäisyys vieroittaa. Itselläkin on ollut kännykkä jo viikon äänettömällä, enkä ole vastannut edes sukulaisille.

Kaippa sitä alkaa sopeutumaan siihen, että tämä elämä pitää viettää yksin, eikä halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on perheet ja puolisot. Jotenkin niiden "mitä kuuluu", "mitä aijot tehdä" ja muut perhe jutut vaikuttavat kuormittavilta.

Toisaalta taas muut yksinäiset ja suhteessa olemattomat vaikuttavat paremmalta seuralta. Kaippa se yleinen ilmapiiri on sellainen alakuloisempi, johon itsekin tuntuu kuuluvansa ja sopeutuvansa.

Samaa mieltä, kun tarpeeksi kauan kärsii yksinäisyydestä niin ihminen masentuu eikä
enää haluakaan tavata ketään. Yksinäisellä ei ole juuri mitään kerrottavaa ja kuunnella
ihmisiä joilla on elämä käy ylivoimaiseksi ja taas masentuu enemmän.

Jos et mene, jännitys vain kasvaa. Mieti sitä kun jännityksesi on jo niin paha, että joudut luopumaan asioista mistä pidät. Nyt et vielä ole siinä pisteessä. Tuotakin taitoa täytyy ylläpitää, että se pysyy.
Jossain vaiheessa alkaa väkisinkin tuntumaan jo helpommalta. Haasteet on tehty voitettaviksi.

Mulla on kanssa tilanne että joudun olemaan aika paljon yksikseni kotona ja koen aika ajoin yksinäisyyttä.
Joskus vielä jossain jaksan käydäkin koska sosiaalisena ihmisenä pakotan itseni lähtemään ihmisten ilmoille vaikka onkin vaikeutta liikkua.

Nuorena kärsin pahasta paniikkihäiriöstä ja pääsin siitä yli mutta viime aikoina on joskus käynyt mielessä pieni pelon poikanen että mitä jos se tuleekin takaisin kun pakosta tulee oltua niin paljon yksin.

Kun silloin tällöin menen paikkoihin joissa on enemmän ihmisiä niin ei ainakaan vielä ole onneksi paniikkia tullut, alkuun kyllä on hetken sellainen outo tunne kun on porukkaa ympärillä mutta äkkiä siihen tottuu mukaan.
Nyt vielä hyvä tilanne mutta kyllä tulevaisuus ajoittain mietityttää, vaikka en siitä paineita ota koska enhän voi etukäteen tietää tulevasta.

En haluaisi vieraantua kenestäkään koska pidän ihmisistä ja tykkään aina tutustua uusiinkin mutta saas nähdä kuin käy.....

Itsellä oli sama tilanne joitakin vuosia sitten kun vielä tuli kutsuja johonkin, mutta ahdisti liikaa mennä. Kun yksinäisyys alkaa kroonistumaan ja eristyneisyys pääsee tiettyyn pisteeseen, niin alkaa olla lähes mahdotonta monet sosiaaliset tilanteet. Olen muuttunut yksinäisen vuosikymmenen aikana niin "oudoksi", että vaikea olla enää ihmisten parissa lainkaan.