Sosiaalinen kanssakäyminen

Minä sain aspergerdiagnoosin hiljattain, olen 41-vuotias nainen. Minulla on ollut siinämäärin vaikeita ongelmia erityisesti sosiaalisissa suhteissa, että olen ollut työkyvytön koko aikuisiän. Aistiyliherkkyydet ja ongelmien pysyvyys johtivat minut autismikirjon kuvauksiin, ja tunnistin itseni. Diagnoosi vahvisti epäilyni.
Jos ongelmasi vaikeuttavat elämääsi merkittävästi, kannattaa hakeutua diagnosoitavaksi. Naisten autismi ilmenee erilailla kuin miesten. Itse en alkuun uskonut, että voisin olla autismikirjolla, koska en harrastanut pienoisjunia, mutta kun kuulin muiden autististen naisten kertomuksia, ymmärsin että keijujen piirtäminen ja tubettajien fanittaminen voivat myös olla erityismielenkiinnon kohteita. Netissä on paljon tietoa naisten autismista, etenkin englanninkielisenä. Kannattaa googlettaa ja katsoa videoita.

Jos ihminen on "assi" eli hänellä on Aspergerin oireyhtymä niin varsinkin sosiaalisesti hän on erilainen verrattuna 98-prosenttiseen enemmistöön, jota nimitetään neurotyypilliseksi eli "nentti"-enemmistöksi. Tämä "assin" erilaisuus kiinnittää pakostikin 98-prosenttisen enemmistön huomion ja tietenkin tämä erilaisuus näkyy ja kuuluu varsinkin sosiaalisissa tilanteissa.

"Onnistumiseen" on luotava aivan uudenlainen - "nenteille" hyvinkin vieras - suhtautumistapa, jos on "assi". Nimittäin "assi" onnistuu todella vain silloin, kun on ja saa olla mahdollisimman "assimainen" eli juuri sellainen kuin todellisuudessa on. Jos "assi" teeskentelee "nenttiä" eli neurotyypillistä enemmistöä, hän on epäaito sekä
"nenttinä" että "assina". Epäaito elämäntapa on se kaikkein rasittavin elämäntapa enkä todellakaan suosittele sitä yhdellekään "assille".

"Assius" on synnynnäistä ja pysyvää. "Assin" on opittava tuntemaan ja tietämään mahdollisimman hyvin, millainen erilaisuus se on. Joka tapauksessa "assi" joutuu elämään sen kanssa koko elämänsä.

Mitä vaikeuksia Aspergerin syndrooman eli AS:n eli "assiuden" kanssa elämisessä sitten on. Paljonkin. Koko ajan voimat uhkaavat loppua, koska kokee maailman - varsinkin ihmissuhteet - eri lailla kuin enemmistö. Sosiaaliset suhteet kuormittavat "assin" aivoja hyvin paljon. Väsyminen vaanii koko ajan nurkan takana. Olennaista apua on siitä, jos oppii tietämään mahdollisimman paljon Aspergerin syndroomasta. Minua ovat auttaneet eniten mm. kirjat:
Tony Attwood: Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen
Jean Kearns (toim.): Naisia joltain muulta planeetalta?
Paula Tilli: Toisin

"Assiuteen" ei liity vain rajoitteita vaan hyvin usein merkittäviä vahvuuksia. Moni "assi" on saanut juuri vahvuuksiensa kautta itselleen lopulta itsenäisen elämän, työpaikan, uran jne. Vahvuudet voivat esiintyä esim. verbaalisella, musikaalisella, matemaattisella tai visuaalisella alueella. Moni taiteilija on "assi". Myös keksijöissä ja eri tieteen aloilla on "asseja".

Lopuksi haluan antaa kaksi Frank Martelan ajatusta, jotka sopivat erityisen hyvin elämänohjeiksi juuri "asseille" ja muillekin erilaisille ihmisille:

"Onnellisuus on sitä, mitä sinulle tapahtuu, kun keskityt tekemään itsellesi merkityksellisiä asioita."

"Unohda muiden miellyttäminen ja ala elää itsesi näköistä elämää."

Small talk voi olla toiselle osapuolelle ihan yhtä vaikeaa, mutta on kohteliasta kysyä "mitä kuuluu" vähän laajemmin kuin pelkällä "hei" -sanomisella. Voi olla että se toinen osapuoli ei ole kiinnostunut sinusta yhtään sen enempää, mutta hän yrittää olla kohtelias (eräänlaista verbaalia tanssimista kun on tanssiaiset). Parhaassa tapauksessa alkaa juttu luistamaan, ja löydät ystävän. Yleensä ei muista edes sen toisen nimeä, ellei hän ollut kiinnostava, mutta töksäyttelijän voi muistaa pitkäänkin.

Vaikeaksi sen tekee kun ei tunne toista, niin ei tiedä mikä puheenaihe toista kiinnostaa, tai onko aiheita jotka ovat "tabuja" joista voi seurata ihan tarpeetonta riitaa jonkun kanssa joka ei ole riidan arvoinen.

Sen verran vielä, että jos sinulla on aiheita joista olet erityisen kiinnostunut, niin läheskään kaikki eivät ole kiinnostuneita samasta asiasta. Se ei siis ole vielä diagnoosin peruste että keskustelukumppanisi yrittää päästä takaisin omalle mukavuusalueelleen.

Itsekin keskustelen mieluusti netissä koska samalla aaltopituuksilla olevien löytäminen ei ole kovin helppoa, eikä kohtelias yleiskeskustelu esimerkiksi viikon säästä ole muuta kuin small talkia. Usein huomaan itse että joidenkin ihmisten kanssa puheenaiheet loppuvat hyvin nopeasti, ja toisten kanssa kyse on vuorovaikutuksesta, eli yhteisestä ajatustenvaihdosta.

Yhteinen harrastus tai ammatti viittaisi siihen että jotakin yhteistä on, mutta jääkö se siihen yhteen aiheeseen, vai voiko keskustelusta aidosti innostua?

Eikö muiden autistien tai kehitysvammasisten joukosta löytyisi ystäviä? Voi olla turhauttavaa yrittää roikkua ns. normaalien ihmisten ympyröissä, kun ette löydä yhteistä komunikaatiota. Ja kun sinulla on vielä se vihanhallintaongelma, niin tulee vain ylilyöntejä, joita sitten kadut ja häpeät.

Aloittaja kirjoittaa:

"Olen sosiaalisesti vammainen. En vain osaa. Ja viime aikoina olen vain enemmän painiskellut asian kanssa ja etsinyt syytä ongelmaani. Minulla ei ole autismi diagnoosia. Olen nainen. Mutta olen alkanut epäilemään, että syy voisi olla autismi. En tee tiedolla mitään, mutta vertaistukea olisi kiva saada. Onko teillä vastaavaa?Jos on miten olette selvinneet?"

Et ole sosiaalisesti vammainen - olet vain sosiaalisesti erilainen.
Autismista ei kannata puhua silloin kun kyseessä on ilmeinen Aspergerin syndrooma.
Kannattaa puhua autisminkirjosta mutta muistaa, että aspergerit eivät ole autisteja. Autismi on autisminkirjon vaikeimman pään erityisnimitys.

Minulla on diagnosoimaton Aspergerin syndrooma. Olen eläkkeellä oleva mies.
Eläkeiässä assiutensa oivaltaneet kokevat harvemmin tarvitsevansa virallista diagnoosia. Ainakin minulle on riittänyt se varmuus, minkä olen saanut lukemalla
asperger-kirjoja, kokemalla juuri niiden ääressä monta ahaa-elämystä ja saamalla pelkästä asiatiedosta valtavasti apua elämääni. Olin yli 55-vuotias, kun asia valkeni minulle.

Tärkein ohjeeni asperger-ihmisille oman kokemukseni perusteella on se, että
löydä ainutlaatuinen itsesi. Kaikki AS-ihmiset ovat erilaisia, heillä on jyrkästi epätasainen kykyprofiili, aistiyliherkkyyksiä, sosiaalisuus kuormittaa, tietopuoliset kirjat usein kiinnostavat enemmän kuin fiktiiviset ja ennen muuta heillä on erityiskiinnostuksenkohteita, jotka kumpuavat suoraan kykyprofiilin yksilöllisistä kykyhuipuista.

Yksilöllistä muuntelua on tosi paljon eri AS-ihmisten välillä. Muuntelua on erityisesti kykyprofiilissa, aistiyliherkkyyksissä ja erityiskiinnostuksenkohteissa. Sosiaalisuuden suuri kuormittavuus on yhteistä lähes kaikille asseille.

Tärkein varoitukseni AS-ihmisille oman kokemukseni perusteella on se, että ei pidä erehtyä pyrkimään hampaat irvessä enemmistön kaltaiseksi. Ei siis pidä mitenkään alkaa peittämään omaa erilaisuuttaan - ei sosiaalisella alueella eikä missään muuallakaan.

Väärä kysymys on "miten saisin väännettyä itseni muiden kaltaiseksi".
Oikea kysymys on "miten löytäisin juuri minun erilaisuudelleni sopivan mielekkään elämän".

Muiden ihmisten odotusten liiallinen kuunteleminen tuhoaa aspergerin mielenterveyden. Vältä sitä.
Muiden ihmisten käyttäytymisen, puhetapojen, ulkonäön ja ajattelemisen apinointi tuhoaa myös aspergerin mielenterveyden. Vältä sitä.
Myös muiden ihmisten matkiminen siinä, että vähättelee, tuomitsee ja pilkkaa erilaisia ihmisiä, tuhoaa aspergerin mielenterveyden. Vältä sitä.

Löydä itsesi! Löydä oma erilainen ainutlaatuinen itsesi! Ja sitten toteuta se muiden ihmisten ymmärtämättömistä mielipiteistä välittämättä.

Lue Aspergerin syndroomasta niin paljon, että tunnistat heti ihmisen, joka ei tiedä siitä juuri mitään ja jonka tyhjästä urputuksesta ei pidä millään lailla välittää.

Autismiliitosta voi tilata esitteitä muutamalla eurolla.
https://www.autismiliitto.fi/materiaalia/verkkokauppa/esitteet
Esim. Asperger parisuhteessa tai vinkkejä terveydenhuollolle.

Kaikki kaikkoaa kun ryhtyy räpyttelemään käsiään.

Yleensä neurologisuus ja vammaisuus ovat alttiiksi sosiaalisille ongelmille, mutta sekään ei ole helppoa terveillekin.