Piipahdin mökillä. Ruskeiden lepän lehtien lomasta pilkisti raikkaan vihreä SKILLAn taimi.
Rantajäätikön reunamalla telkkäpariskunta kisaili eikä pojan tarkoituksista ollut epäselvyyttä, joskaan tyttötelkkä ei ollut ymmärtävinään.
Sama puuha oli menossa pellon päällä kun kiurupariskunta merkkasi toinen toisensa.
Metin miten tämänikäisten sopisi näyttää kevättunteensa joutumatta "höperön kirjoihin".
Rantajäätikön reunamalla telkkäpariskunta kisaili eikä pojan tarkoituksista ollut epäselvyyttä, joskaan tyttötelkkä ei ollut ymmärtävinään.
Sama puuha oli menossa pellon päällä kun kiurupariskunta merkkasi toinen toisensa.
Metin miten tämänikäisten sopisi näyttää kevättunteensa joutumatta "höperön kirjoihin".
Vastaukset 11
Vanhimmat
sinisestä SkillaN-tarhastani, missä perhoset ja kimalaiset hyörivät.
eihän sellaista tarvitse edes pelätä,ettäkö tämän ikäinen ei saisi tuntea ja tunteitaan näyttää.
Kunhan minä sen uroon tavoitan ,niin saa tuta tunteistani ja kevään kohinasta:))))D
Herätitpä ikävän mökilleni,mutta siellä uinuu vielä skillatkin lumen alla ja telkät vielä jossakin muualla,mutta ,jos tälläisenä jatkuu pari viikkoa on puron suu jo pitkälle järveen auki ja piha sula.
Sitten sitä kasvun ihmettä tarkastellaan.
Kiitos herätteistä ja älä edes mieti moista,,,,
Hymy, halaus, hellyys, jos kysyit neuvoa.
Jos se oli sitten jo toteamus, niin voin vain pahoitella.
Puoliso sen puki sanoiksi: Lähdetäänkö katsomaan onko tullut lintuja.
Meillä on pari paikkaa joihin minäkin huonompi kulkuinen pääsen.
Toisessa oli pari joutsenta siivoamassa sulkiaan,toisessa ei tällä kertaa havaintoja.
Sieltä tultua sauna lämpiämään ja sen jälkeen leppoisaa yhdessä oloa.
Tällätavalla meillä SE sanotaan.
jos sulla on edes kohde niin sehän on helppoa. Mutta mitä tehdään silloin kun ei ole edes kohdetta ja kaipuu olisi syvä? Saada kokea toisen kanssa mielipiteiden vaihtoa ja toisen lämpöä. Siinä mulla ongelmaa.
Ainoa lohtu asiassa on se, että et ole yksin, meitä on monta.
Se on kevät, kun harakka raahaa isoa risua lähimetsikköön ja viisi kurkea painaltaa siivet viuhuen pohjoiseen. Silloin on kevät, kun huomaa lehdestä vanhan ystävän kuolleen. Se on kevät, kun herää vielä terveenä raskaan talven jälkeen ja päättää koota itsensä elämään tätä päivää.
Smile - hymyile!
Kokonainen päivä yhtä hymyä! Eilen.
Mitäs siihen sanotte? Höperöitynytkö olen? En mielestäni, vaan onnellinen! :)
Ei, ei se johtunut siitä, että olisin onnistuneesti aprillannut muita, enkä edes tullut iloisesti aprillatuksikaan.
Oli näet se aikaisemmin kertomani konserttimatka eläkeläistemme kanssa Lahteen. "Unforgetable Nat King Cole" -konsertti Sibeliustalossa. Unohtumattoman Nat King Colen (1919-1965) tuotantoa tulkitsi Cary Williams, ohjelmalehtisen mukaan yksi parhaimmista swinglaulajista, mitä Britanniassa koskaan on ollut. Sydämen kyllyydestä tunnetta sekä vauhtia. Ja mikä vauhdikas orkesterinjohtaja, myös maineikas, John Wilson.
Siinä mummoilla ja papoilla "sukat pyöri", varpaat kengissä saivat kyytiä, mutta myös kyynel vierähti poskelle. "Smile", "Stardast", "Unforgetable", "Mona Lisa", "Nature Boy", "When I Fall in Love", "Stay As Sweet As You Are", "Route 66" jne.
Voi, kunpa osaisin välittää tuntemuksiani! Halkean halusta jakaa, ottakaa osanne, muistellaan nuoruuttamme.
Siis jos maistuu. Makuasioitahan nämä ovat. Smile - hymyile! :)
Halauksin Helena
niissähän elämme aina ,joku vanha kappale tuo mieleen jonkun ihanan tapahtuman,myös haikeutta
sisältyy muistoihin.
Kevät on taas ja aivan selvästi jotakin liikahtaa sisimmässäni,katson vastaantulevia ,ihan toisella tavalla,varsinkin ja etenkin miespuolisia.
Onko se kiellettyä,kuka voisi sen kieltää,tunteet meillä elää(toivottavasti)hautaan asti.
Olisinkin huolissani ,jos niin ei olisi ,jotakin hyvin inhimillistä olisi kuollut.
Kellä vaimo/mies on vierellä,nauttikaa toisistanne ja me joilla ei sitä ole, elämme haaveillen ja toivoen ,että hellyydellemme kohteen saisimme,kevät on toivoa täynnä.
Höperöitäkö,ei varmasti;)))D
Vilkuiluttaa meikäläistäkin joskaan ei tositarkoituksella.
Kassajonossa tulee heitettyä kompaa kypsille naisille, kun huomaa että he vastaavat katseella hymykareeseeni.
Parhaimmillaan ikädonna vastaa hymyllä, mutta myös "body-languagella": kohentaa ryhtiään poven tietämillä ja keinauttaa lannettaan. Siitä minä vasta pidän.
Se on selvä signaali tiedostamattomasta sensuellista vireydestä.
Kokeilkaapa "tytöt"!
Tietäisinpä missäpäin kassajonoissa kuljeksit, niin rientäisin jononjatkoon, jos vaikka onnistaisi vilkuilusi kohteeksi - ei tositarkoituksella, tietenkään. Ryhtiäni ennestään kohentaakseni, keinahtelevan lanneliikkeen uudelleen elvyttämiseksi.
Vai pitäisikö yrittää vain ajatuksen voimalla...