Monet suomalaiset ihmiset kärsivät ns. kotivammasta, johtuen osaksi karusta kasvatustraditiosta. Lapsena
saanut jatkuvaa huonoa kohtelua, mm. torjuntaa, vailla hyväksyntää ,kannustusta ja arvostusta, puhumattakaan rakkautta.
Osa päätyy rappioalkoholistiksi osalla on muuten vaan ns. huono olo, mm. alemmuudentunne, häpeä, syyllisyys, masennus, vahva itsekriittisyys.
Monet menevät läpi elämän käymättä läpi omaa lapsuutta ja sitä miten häntä kohdeltiin pienenä.
Kannattaa kelata omaa lapsuutta, se voi vapauttaa
monia ahdistuksesta.
t. Kotivammainen
saanut jatkuvaa huonoa kohtelua, mm. torjuntaa, vailla hyväksyntää ,kannustusta ja arvostusta, puhumattakaan rakkautta.
Osa päätyy rappioalkoholistiksi osalla on muuten vaan ns. huono olo, mm. alemmuudentunne, häpeä, syyllisyys, masennus, vahva itsekriittisyys.
Monet menevät läpi elämän käymättä läpi omaa lapsuutta ja sitä miten häntä kohdeltiin pienenä.
Kannattaa kelata omaa lapsuutta, se voi vapauttaa
monia ahdistuksesta.
t. Kotivammainen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onhan se hyvä tiedostaa ja olla rehellinen itselleen.Mutta pelkkä kelaaminen ei auta,jos on huonossa kunnossa.Myös nykyhetken ongelmat ja konkreettiset vaikeudet hoitaa arjen asioita pitäis saada kuntoon. Jos taipumus masennukseen on perinnöllistä ja se on pahana,niin kelaaminen ei auta.Olin analyyttisessä terapiassa kolme vuotta,kyllähän siitä lapsuudesta riitti jauhamista.Mutta en tullut paremmaksi.
Nykyään käyn psykoterapiassa ja saan lääkitystä.Itsetunto ei kohoa käskystä,eikä lapsuuteni muutu mikskään.Mutta hyväksyn itseni ja sen että tarvitsen lääkkeitä.Tilanteeni on parempi.
Yritän oppia kestämään takapakit.Olen yliherkkä ja pystyn kelaamaan ongelmiani tuntikausia.Se on rasittavaa ja ahdistaa.Onko sullakin,ettei joskus kestä liikaa pohtimista ja tunteitaan.
Jaksamista sinne kotivamma-osastoon!Onneksi olen päässyt alkoholista eroon ja elän terveemmin.
Vanhempiani en viitsi ajatella.Heilläkin on ollut omat kotivammansa.
Yritän ottaa päivän kerrallaan.t.toinen kotivamma
Tuo ei pidä paikkaansa. Minä olen lapsena saanut fyysistä kuritusta, mutten ole koskaan lyönyt ketään. Minua on laiminlyöty, syrjitty ja minut on usein torjuttu vanhempieni toimesta, mutta esim. työelämässä puolustan syrjittyjä. Minua ei koskaan kannustettu lapsena, itse kannustan lastani. Niin että mikä kotivammaisuus? Elämä, sitä se on, miksi sen teet.
Minäkin tiedän naisen, joka ei ottanut itseensä häpeää isänsä alkoholismista ja on nykyisin oikeudenmukainen ja osaa pitää puolensa ja vaikuttaa elämäänsä tyytyväiseltä. Hänellä on myös hyvä, tasa-arvoinen avioliitto.
Mutta minä kuljen vieläkin häpeässä ja syyllisyyden tunteissa. Isäni syyllisti minut alkoholisoitumisestaan, kun asia murrosikäni alkuvaiheissa tuli esille ja jutunaiheeksi. Minun murrosiän hölmöilyni kuulemma aiheuttivat hänen alkoholisminsa. Sitä taakkaa olen kantanut harteillani. Olin heikko, heikompi kuin sinä.
Lisäksi menin nuorena äkkiä naimisiin, että pääsisin pois kotoa mahdollisimman pian. Mutta melko pian yhteen muuttamisen jälkeen alkoi nyrkki laulaa ja mieheni sanoi mm. ketä saan tavata ja mitä saan tehdä.
Olin nuori, kotiin en todellakaan voinut palata, miestäni en saanut asunnosta ulos, enkä itse tiennyt mitä tehdä.
Pelkäsin ja häpesin enemmän ja enemmän. Sairastuin masennukseen ja aloin masennuksestani selvittyä saada paniikkioireita.
Silti olen aina pyrkinyt oikeudenmukaisuuteen muita kohtaan.
Mutta kotivammaiseksi olen jäänyt, kahdesta kodista. En ole kauhean katkera, mutta en koskaan pysyt olemaan kauhean rento. Lääkkeitä en halua, terapia auttoi vähän.
Kotivammaisuus on melkein jokaisella, rakkaudettomuudesta, ja huomiotta vailla jäämisestä kärsii miltei jokainen. Kultturimme ei ole opastanut meitä rakastamaan, eikä ainakaan näyttämään rakkauttamme lapsiin, sillä sellaisia aikuisiahan on ajan saatossa pitetty höpsöinä, jotka kuuntelevat ja huomioivat lapsia, puhumattakaan että heille olisi annettu suunvuoroa, tai saanut olla kahvipöydässä yhdessä aikuisten kanssa, ja näyttää olemassaoloaan..ym Lapsia hakataan ja piestään, loukataan ja pilkataan, ja jopa kannustetaan siihen ...ja lapselta kielletään puolustautuminen ja suuttuminen jos heitä loukataan..kotona jopa( Äiti voi olla pahis kotona), koulussa ja yhteiskunnassa. Kuka vielä kysyy, mistä johtuu väkivalta!!,
- Olkaamme ihmiset viimeisiä joita on pieksetty ja alistettu kotona. ei siis enää jatketa tätä pahaa ketjua eteenpäin..Annetaan pahan katketa itseemme ja annetaan terveitten yksilöiden kasvaa meidän jälkeemme, jotka osaavat rakastaa, ja näyttää rakkautta.