Lopulta tahtoisi loppuelämän kumppanin. Ainakin minä. Se ettei sellaista ole ei tarkoita sitä ettei joskus voisi olla. Joku löytää sen loppuelämän kumppanin nuorena, toinen vanhainkodissa. Ajalla ei kai ole merkitystä sinänsä eikä tarkoita että olisi epäonnistunut elämässä jos sen myöhemmin löytää.
Kaikkihan sitä
Anonyymi
20<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hienosti sanottu! Onni on onni koki sen kohtaamisen nuorempana tai vanhempana. Epäonnistumisella ei ole siinä mitään merkitystä. Epäonnella ehkä jos sydämen puolikkaansa kohtaa myöhemmin.
Ei kaikki edes halua. Maailma muuttuu. Itse asun mieluusti yksin enkä halua kumppania. Mutta jos oikein rakastun (kuten nyt kävi) voin ottaa itselleni kumppanin hänestä. En siis halua kumppania vaan haluan hänet.
Näin ajattelen itsekin, mulla sillan jännä, etten halua ketään. Ehkä jos oikein rakastuu, mutta ei ei.. Pitkän suhteen tallaamana näki kaikenlaista. jotenkin hyvä olla itsekseen, en jaksais mitään määräilyä tms. - sivusta vaan
Tuo on hienosti ajateltu eli kumppani juuri tuon kyseisen ihmisen vuoksi. Herää vaan kysymys, että lataatko tuohon toiseen ihmiseen liian suuria odotuksia? Sitten, jos ei aina oliskaan kivaa niin häipyisit tai antaisit asioiden olla ja suhde ei oliskaan kivaa. Ite pikkasen varosin tuommoista ihmistä.
Onko suhteissa aina oltava määräilyä? Mitä ajattelisit kahden ihmisen välisestä vapaaehtoisesta, kannustavasta suhteesta? Tietysti, jos erosta on vaan vähän aikaa, hyvä se on yksikseen ollakin. Mutta ei kai se estä silti tapailemasta joskus jotain? Oudoksun hieman jyrkkiä asenteita, joita kirjoituksessasi havaitsin.
Minä haluaisin ehkä tapailusuhteen, en uskottele itselleni, enkä kellekkään muullekaan, että elämä olisi ilman mitään suhdetta niin kovin riemukasta. Olisin myös valmis tiiviiseempäänkin suhteeseen, vähän kerrallaan. Katsoo sen sitten.
Tänään mietin, kuinka paljon kaipaan seksiä erään mukavan kanssa. Ja kyllä koko paketti houkuttaa kaikilla tavoin.
Korjaan tuo tylsän "koko paketti" sanaparilla ihana seksipeto.
Harmillista minkälainen jälki toisesta ihmisestä jää. Tiedän kaltaisesi ihmisen. Tai luulisin.. Lähestyy ja kaikkoaa, ilkeilee mutta samalla myös herttainen. Ehkä se on edellisten suhteiden opettamaa torjuntaa.
Luulen ymmärtäväni tätä ihmistä hyvin. Moni ei tällaista sietäisi mutta itselleni toisen täytyy saada olla oma itsensä ja haluan silti tuon ihmisen elämääni vaikka pitää etäisyyden. Jotkut ihmiset ovat tärkeitä vaikka ovat vain hetken eikä edes toivoa parisuhteesta.
Itse olen ollut sellaisen joutsenpari ajattelun kannalla. Totuus on kuitenkin, että se onnistuu hyvin harvalta, ilman väkivaltaa tai taloudellisia sitoumuksia ym. Tosirakkaus suodaan joillekin harvoille.
Tavallaan ajattelet asian fiksusti ja ehkä useimmat ihmiset haluavatkin, jonkun jonka kanssa jakaa loppuelämä. Mutta jos ei tätä kyseistä, riittävän fiksua ihmistä vain löydy rinnalle kulkemaan. Niin tulee varmaan aika, jolloin ei ole enää tarvetta etsiä.
Tulee vain tarve ensisijaisesti selvitä ikääntymisestä mahdollisiman itsenäisesti.
Kaikki eivät halua, päätyä edes tuonne vanhainkotiin ja mielestäni siinä vaiheessa on jo ohitettu se parin kumppanin etsimisen vaihe.
Mutta mieltä voi olla toistakin tästä vapaasti.
Itse en etsi mitään. Olen löytänyt jo. Eri asia on, johtaako se mihinkään. Vienon toiveen siitä olen lähettänyt. Silloin kun mulla on järki tallella, tiedän miten asioihin kuuluu suhtautua. Ja sitten on aikoja, jolloin yritän olla itselleni armollinen jotenkin. Kaikki menee, kuten pitääkin.
Aloittaja totesi vain, että joku löytää vanhainkodissa vasta. Ja niinhän se on. Se ei oikeastaan liity siihen ollenkaan, jos ei halua olla palvelutaloikäisenä enää elossa. Eikä kaikki tosiaankaan olekaan, halusi tai ei.
Minä en vapaaehtoisesti odota vanhainkotiin asti tai keski-ikään. Toivon että löytäisin vielä kun olen nuori niin sellaisen kunnollisen,sydämellisen ja rehellisen miehen mutta voi olla niinkin ettei sellaista ole kohdalleni.
Toivotan onnea sinulle😊 on niitä kun jaksat odottaa.
Sellainen tarvii erityisen hyvää onnea, koska tässä iässä alkaa jo miehet olla aika varattuja ja perheellisiäkin. Joten ei kannata toivoa liikoja ja minä en odota ketään, vaan jos tulee joku niin sitten tulee. Kiitos kuitenkin toivotuksesta.
Kun liikkuu niin vastaan tulee vaikka mitä.
Kun ihminen nukkuu, sille ei tapahdu mitään. Mutta kun se ei nuku, se voi saada vaikka kalan. Tai kun oot joskus suu auki niin kulman takaa tulee hauki joka susta tykkää.
Ja joskus saa kompromissin. Ihmisen, jonka kanssa on hyvä elää arkea. Parisuhteen, jonka kantava voima on ystävyys ja muutapa siinä ei sitten olekaan. Ei seksiä, ei halua, ei kiihkeää intohimoa.
Ystävän kanssa voi elää, mutta näin jälkeen päin ajateltuna en suosittele pitempää parisuhdetta . Siinä katoaa itse vähitellen, muuttuu näkymättömäksi ja sukupuoli hajoaa tomuun, jää vain persoona ja ihminen .
Taakse jää paljon asioita, joita olisi halunnut, mutta joita ei enää muistakaan. Tai ei halua muistaa, koska ne ovat itselle mahdottomia ja ikuisesti saavuttamattomia.
Pitäkää ystävät ystävinä, älkää jääkö parisuhteeseen kaveripohjalta. Älkää ikinä.
Olen samaa mieltä. Ystävyys ja kumppanuus on eri asia. Ystävän kanssa ei asuta yhdessä, mutta kumppanin kanssa voi asua yhdessä. Kumppanin kanssa ollaan läheisissä väleissä, mutta ei ystävän.
Härän kakkaa! Soluasunnoissa syntyy ystäviä ja jopa kumppaneita, ja ystävykset saattavat asua samassa asunnossa vuokrakulujen vuoksi. Ja oikea ystävä on sellainen kenet tuntee paremmin kuin vanhempansa, siis välitkin ovat hyvin läheiset.
Ja parisuhde missä rakas on sekä elämänrakkaus että ystävä, on tasapainoisin parisuhde.
Selitin huonosti. Kun kyseessä on pelkkä ystävä silloin ei olla parisuhteessa. Mutta niin on hyvä että rakas on myös ystävä.
Toivon näin öitä