Psykoosia edeltävät oireet?

Minulla edeltävät oireet olivat ensin tunteiden latistuminen ja aloitekyvyttömyys. Noin kuukausi sen jälkeen satunnaisesti esiintyvät yksinkertaiset kuulohallusinaatiot (pauketta, naksumista, outoa kovaäänistä mylvintää), sekä lievät vainoharhaiset ajatukset ja kummallinen pelko siitä että lattialla käveleminen on vaarallista. Ensioirevaihe kesti yhteensä vain pari kuukautta.

Kerroit, että sinulla on diagnosoitu skitsoaffektiivinen häiriö. Sehän luetaan psykoottisiin sairauksiin eli sinulla on jo diagnoosi psykoottisesta häiriöstä.

Terv.
Edellinen kirjoittaja.

Onpa sinulla valtava määrä diagnooseja. Mikään diagnoosi ei noita oireita kuitenkaan aiheuta, koska psykiatriset häiriöt eivät ole sairauksia ja niiden oirekuvat ja riskitekijät ovat monelta osin jaettuja. Unettomuus ja jatkuva psyykkinen stressi itsessään voi aiheutta paranoiaa, kuten päihteiden väärinkäyttö, psyykenlääkkeet ja niiden yhdistelmät jne. Jos meinaat joskus saada itsesti toimintakykyiseksi, niin keskittyisin "oireiden" kyttäämisestä siihen, että hankkisit apua oikeisiin ongelmiisi.

Tuo joku joka kirjoittaa sanoilla " oikeat ongelmat " on ilmeisesti päässyt elämässään vähän helpommalla kuin ehkä jotkut toiset.
Kun ei ole itsellään tai lähipiirissä erikoisemmin mitään sairastelua niin yksinkertaisesti ei voi ymmärtää ja tajuta mitä se oikeasti on. Ja silloin on helppo vähätellä. Valitettavasti sellaisia ihmisiä on aika paljon.

Monisairaalle nuorelle haluaisin sanoa että et ole ainoa vaivoinesi, harmi vain että noin paljon on tullut jo noin nuorena.
Itse olen ollut mielenterveyspuolella asiakkaana ja pari diagnoosiakin sieltä löytyy.
Myöhemmin olen sairastunut fyysisesti ja onhan tämä rankkaa kun useinkaan ei oteta tosissaan juuri menneisyyden ( mielenterveysongelmien ) takia.

Minullakin oli joitain vuosia sitten hankala tilanne kun kaikki vaivat olivat mukamas vain " korvien välissä ". Pysyin kuitenkin tiukkana ja ajan myötä kun tutkittiin niin löytyikin kaikenlaista mikä ei johtunut sieltä korvien välistä.

Aloittajalle vielä sekin että nuo psyykkiset oireesi viittaavat kyllä psykoottisuuteen eli kannattaisi jo tässä vaiheessa hakea apua tilanteeseen ettei pääse liian pahaksi. Jos ajoissa päästään hoitoon käsiksi niin voi olla helpompaa selvitä nopeammin taas parempaan kuntoon.

Olen itsekin aikoinaan ollut useammankin kerran psykoosissa mutta minulla ei ole muistikuvia oliko mitään edeltäviä oireita koska psykoosini tulivat aina alkoholin ym. päihteiden käytön seurauksena. Selvin päin ollessani minulla ei ikinä ollut eikä edelleenkään ole mitään psykoottisuutta.

Fyysiset vaivat yleensäkin vaikuttavat myös psyykkeeseen koska eihän se ole helppoa sairastaa ja jäädä tavallaan ulkopuoliseksi elämänmenosta. Itse ei enää kykene osallistumaan kaikkeen ja kavereilla ym. elämä kuitenkin jatkuu. Itse tavallaan niinkuin putoaa kelkasta. Minullekin kovin tuttua.

Kun on paljon yksin sitä myös enemmän tulee ajatelleeksi omaa olotilaa ja vointia ja silloin asiat ja tunteet muuttuvat isommiksi mitä ne edes välttämättä oikeasti ovat.
Ihmismieli vain on sellainen, sitten kun on seuraa tai jotain mielekästä tekemistä niin se oma olotila unohtuu mielestä, se ei katoa minnekään mutta kun saa muuta ajateltavaa niin tulee parempi tunne eikä tule niin ajateltua ja tunnusteltua omaa itseään ja tuntemuksiaan.

Itselläni ainakin menee myös mieliala ylös ja alas, olen huomannut että sekin on paljolti kiinni omasta fyysisestä jaksamisesta.
Tottakai kun on enemmän voimia ja vähän jotain jaksaa niin tulee parempi fiilis.
Sitten kun on väsynyt ja voimaton niin tulee jotenkin ahdistava olo.

Voimia aloittajalle ja mukavaa viikonloppua!

Ystävä hyvä, älä hanki itsellesi enää uutta diagnoosia pähkäilemällä, olisiko sinulla psykoottisia oireita. Onko psykiatrisista diagnooseista ollut tähän mennessä sinulle mitään hyötyä? Et ole saanut edes terapiaa.

Kauheaa, että et ole saanut mitään kunnollista keskusteluapua etkä ammattitaitoista psykoterapiaa. Oletko jaksanut vaatia? Kelan kuntoutuspsykoterapiaan varmaan ainakin voisit päästä.

Olen samaa mieltä kuin aiempi vastaaja, että ongelmasi eivät ratkea diagnooseilla eikä ajattelemalla, kuten lääkärit, että sairastat jotain "psyykkistä sairautta". Sellaisia ei todellisuudessa ole olemassakaan, ne ovat vain psykiatrien keksintöä, ja psykiatrithan eivät ole oikeita lääkäreitä. Vaikeat elämäntilanteet ja traumat aiheuttavat kenelle tahansa psyykkistä kärsimystä ja hankaluutta päivittäistoimissa ja työssä.

Ja sinulla on vielä ne fyysisetkin sairaudet, joihin et saa riittävää apua, kun ne laitetaan mielenterveyden piikkiin. Niin tapahtuu monelle. Se on järkyttävää. Siitäkin näkee, mihin psykiatria on ihmiset saattanut. Psyykkisiin ongelmiin ei saa mitään apua, vaikka hakisi, ja sen jälkeen kun on saanut psyykediagnoosin, ei saa apua enää somaattisiinkaan sairauksiin!

Olet nuori. Koeta järjestää itsellesi tehokkaampaa tukea, älä tyydy siihen mitä tarjotaan. Terapia voisi varmasti auttaa sinua, kunhan saat siihen rahoituksen joko sairaanhoitopiiristä tai Kelasta, ja löydät itsellesi sopivantuntuisen ja pätevän terapeutin.

Hei! Tämä tulee nyt vähän viiveellä. Ensinnäkin psykoosiin sairastuneiden tarinat ovat hyvin erilaisia ja psykoosissa ollessasi et tunne juurikaan olevasi sairas vaikka harhaluulot, aistimukset, tuntemukset ja pelot voivatkin olla hyvinkin voimakkaita.

Itselläni kaikki alkoi pitkään, vuosia kestäneestä huono unisuudesta sekä monien huolien ja tapahtumien seurauksena. Lopulta kamelin selän katkaisi kolme täysin valvottua yötä.

Tarkkaan en tiedä koska sairastuin, mutta pahinta aikaa edelsi pahantuulisuus, yltiöpäinen rakastuminen, erilaiset huolet. Ja fyysisenä oireena tajuton hikoileminen pitkään ennen sairauden puhkeamista.

Psykoosissa olin harhainen, lähes kaikesta, näin poltergeist ilmiöitä ja muuta mikä ei pitänyt paikkaansa, kuulin ääniä ja yritin toimia pakokauhu vallassa vaistonvaraisesti. Lähes kaikki asiat sain linkitettyä toisiinsa ja niille kehitettyä tarkoituksen.

Tarinani en tässä sen enempää avaimet sillä se on todella monitahoinen ja pitkä.

Tosiaan kaiken tämän keskellä ajattelin vain olevani hieman väsynyt ja tarvitsevani unilääkettä ja parit kunnon päivä-ja yöunet. Sairaalareissuhan siitä sitten tuli. Tosin avo-osadtolle, mutta kuitenkin.

Toivottavasti tästä kirjoituksesta joku hyötyy:)!

Varmasti aina on jollekin hyötyä muiden kokemuksista.
Oikeasti ja totuudenmukaisesti asian ymmärtää vain henkilö jolla on itsellään ollut vastaavaa, esim. psykoosi/psykooseja.

Se on niin valtavan helppoa neuvoa ja opastaa toisia että tämä ei mene näin ja tuo ei mene niin...jne.
Ei kukaan voi edes tietää olisiko toiselle ihmiselle parempi saada apua ehkä jopa lääkkeistäkin, omia kokemuksia ei voi verrastaa toisiin ihmisiin.

Ne jotka eivät ole olleet koskaan psykoosissa tai käyttäneet suuria määriä psyykenlääkkeitä eivät voi kertoa toiselle mitä kaikkea siihen liittyy.
Tai vaikka olisivatkin itse kokeneet niin toinen kokee asiat silti omalla tavallaan.

Pitää paikkansa myös tuo haittapuoli.
Lääkityksen psykoosiin pitäisikin olla akuutin alkuvaiheen juttu eikä jatkua vuosikausia, siitähän ne haitat tulevat kun käyttää kauan lääkkeitä.

Vähän huono vertaus tämä mutta antibioottiakin käytetään yleensä vain pahimman tulehdusvaiheen aikana, eivät ole ikinä kovin pitkiä kuureja.

Minulle on kerran sanottu neuroleptistä että pitäisi käyttää sitä koko ajan ennaltaehkäisyyn, psykoosin varalta.
Meinasin sanoa siihen että enhän ota Buranaakaan joka aamu siltä varalta että jos sattuisi alkaa päätä särkeä jossain vaiheessa päivää.

Joskus on kyllä parempi nielaista ennenkuin sanoo, voi säästyä paljolta.
Tulee herkästi ongelmia jos alkaa kukkoilla ja uhitella " ylemmilleen " jotka tietävät/ovat tietävinään asioista paremmin kuin potilas itse.