Hei olen 15 vuotias poika ja olen huomannut että olen alkanut ajattelemaan hulluja asioita esim toisten ihmisten tappamista ihan vain huvin vuoksi ja että se on kivaa. Enkä voi ajatella juuri muuta kuin tappamista ja kuinka kivaa ja hauskaa se on. Minulla ei juuri ole tunteita, en tuntisi juuri mitään muuta kuin iloa vaikka tappaisin lapsen. Ei haittaa olisiko ensimmäinen uhrini aikuinen tai lapsi
. En juuri myöskää välitä vaikka joutuisin vankilaan teostani koska ainakin olisin saanut kokea miltä tappaminen tuntuu.
En pysty itkemään tai valttämättä koskaan tuntemaan rakkautta. Ainoa unelmani juuri nyt on tappaa joku enkä aijo luopua siitä helpolla. Näen melkein joka yö unta tappamisesta joka on kivaa. Tällä hetkellä kuitenkin pidättelen tätä himoa tappaa muita mutta aikomus vahvistuu joka päivä. Myöhemmin en välttämättä saa enään pidäteltyä sitä. Joten mitä pitäisi tehdä.
Voisin oikeasti alkaa tappamaan ihan vain huvin vuoksi ja koska se on hauskaa niin miksi ei. Olis kivä löytää joku joka ajattelee samanlailla kuin minä. Minusta ihmis elämä ei ole arvokas eikä haittaa vaikka tapan jonkun. Mitä teen?
. En juuri myöskää välitä vaikka joutuisin vankilaan teostani koska ainakin olisin saanut kokea miltä tappaminen tuntuu.
En pysty itkemään tai valttämättä koskaan tuntemaan rakkautta. Ainoa unelmani juuri nyt on tappaa joku enkä aijo luopua siitä helpolla. Näen melkein joka yö unta tappamisesta joka on kivaa. Tällä hetkellä kuitenkin pidättelen tätä himoa tappaa muita mutta aikomus vahvistuu joka päivä. Myöhemmin en välttämättä saa enään pidäteltyä sitä. Joten mitä pitäisi tehdä.
Voisin oikeasti alkaa tappamaan ihan vain huvin vuoksi ja koska se on hauskaa niin miksi ei. Olis kivä löytää joku joka ajattelee samanlailla kuin minä. Minusta ihmis elämä ei ole arvokas eikä haittaa vaikka tapan jonkun. Mitä teen?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mitä pitäisi tehdä: ainut järkevä vaihtoehto on hakea apua ja mahdollisimman pian, ennen kuin ehtii tapahtua jotain. Ajatusmaailmasi ei kuulosta lainkaan terveeltä ja väistämättä tulee mieleen jonkinlainen vakava persoonallisuushäiriö, mm. antisosiaalinen persoonallisuushäiriö (APD).
Hae apua, mahdollisimman pian!
Minulla on mielenterveysalan koulutus. Viestistäsi käy ilmi, että sinulla on todella paha olo. Hyvä, että kirjoitat ajatuksistasi.
Joku mainitsi diagnoosit. Mielestäni ei ole oleellista, saisitko tilanteessasi ehkä jotain psykiatrisia diagnooseja, sillä ne eivät oikeastaan kerro mitään sinusta ja siitä mitkä todelliset ongelmasi ovat. Tärkeintä on elämäntilanteesi ja se, mitä olet joutunut kokemaan, ja että tällä hetkellä kärsit kovasti.
Elämässäsi on varmasti tapahtunut jotain, mikä on saanut sinut ajattelemaan noin. Haluaisitko kertoa jotain siitä? Onko sinulle tapahtunut viime aikoina tai aiemmin jotain tuskallista ja vaikeaa? Onko sinua kohdeltu huonosti perheessäsi, oletko joutunut kokemaan väkivaltaa kotona, tai onko sinua kiusattu koulussa?
Ajatukset tappamisesta kertovat vihasta. Viha on tunne, ja tunteet eivät ole vaarallisia. Ajatuksetkaan eivät ole vaarallisia. Vaikka ajattelisi mitä kauheuksia, ei tarvitse mennä toteuttamaan niitä.
Kun sanot, ettei sinulla ole tunteita, niin arvelen, että sen kokemuksen alla saattaa olla paljonkin voimakkaita, tukahdutettuja tunteita. Olisi tärkeää, että pääsisit puhumaan luottamuksellisesti tilanteestasi jonkun kanssa, joka kuuntelee ja ymmärtää. Sitä kautta tilanne alkaa vähitellen helpottua. Oletko harkinnut ottaa yhteyttä koulupsykologiin tai kuraattoriin? Hän saattaisi kyetä alustavasti auttamaan sinua, ja sen jälkeen voisit saada lähetteen vaikka psykoterapiaan.
Kotonani asuu eräs henkilö (ei kuulu perheeseen)
Joka huutaa melkein aina ja käyttää joskus väkivaltaa. Voisiko se johtua siitä
Hei, soita pian auttavaan puhelimeen nyt niitä on avattu lisää. Jos et pääse mihinkään, mene lääkäriin ja kerro siellä yhtä rehellisesti tilanteesi kuin olet tässä kertonut.
Monella meistä on ollut lapsuudessa hullujakin ajatuksia, mutta joko läheisten tai asiantuntijoiden avulla niistä useimmat olemme selvinneet. Nyt kun et ole koulussa, kaikki ehkä enemmän kasaantuu ja pyörittelet kaikkea yksin päässäsi.
Tsemppiä, usko vaan elämä kyllä kantaa.
Huomasitko muuten että jo tänne kirjoittaminen auttoi, entäs tuo edellinen viesti, auttoiko se?
-kysyy eräs aikuisen pojan äiti
No oon ilmottanu siitä jo sossuille mutta se ei juuri muuttanut käytöstään. Seuraavaks aion varmaan tappaa sen jos ei muuta
hei. Oletko sama minun kanssani. Olet kokenut kiusaamista ja sen jälkeen fantasioit murhaamisesta. Mutta sitten se aika menee ohi ja alkuperäiset vihankohteet ovat poistuneet. Tunne silti jää että olet valmis tappamaan kun olosuhteet ovat oikeat. Se tunne että ihmiselämälle ei ole arvoa enää yhteiskunnassa. Pitää vain pyöriä ja toimia oikein, maksaa veroja. Meidän elämällä ei ole arvoa, yhteiskunta odottaa meidän kuolevan ennen eläkeikää ja meidän pitäisi tehdä se alistuneina kuin koirat. Fuck that. Jos yhteiskunta ei välitä kenestäkään miksi meidän tulisi välittää yhteiskunnasta. Ne ansaitsevat elää, jotka ymmärtävät kaikkien kärsimyksen jatkaa nykyisessä systeemissä ja ne, jotka eivät ymmärrä voit pistää ymmärtämään.
Joo mutta multa muuttuu sen lisäksi vielä osa tunteista
Eli siis joo mutta multa puuttuu sen lisäksi osa tunteista kuten suru. Ja haluan tappaa koska se on hauskaa/kivaa.
"Kotonani asuu eräs henkilö (ei kuulu perheeseen)
Joka huutaa melkein aina ja käyttää joskus väkivaltaa. Voisiko se johtua siitä"
"No oon ilmottanu siitä jo sossuille mutta se ei juuri muuttanut käytöstään. Seuraavaks aion varmaan tappaa sen jos ei muuta"
Aloittaja, olet siis ilmoittanut sossulle. Onko hän jo pitempään ollut tietoinen siitä, että kotonasi on väkivaltaa käyttävä henkilö? Ilmeisesti kyseessä on lastensuojelun sosiaalityöntekijä? (Sinun ei tietenkään tarvitse kertoa enempää tilanteesta, ellet halua, mutta kysyn kuitenkin.)
Aivan varmasti tämänhetkinen mielentilasi johtuu siitä, mitä kotonasi tapahtuu (ja on tapahtunut ilmeisesti jo pitempään?). Tunteesi ja ajatuksesi ovat aivan normaaleja tilanteessa, jota kuvaat. Älä ole huolissasi, että olisit "hullu" tai vastaavaa. Tarvitset kuitenkin apua, kuten tiedät. Apua olet jo hakenutkin.
Onko perheessänne muitakin lapsia? Usein lapset koettavat suojella toisiaan väkivaltaiselta aikuiselta. Se lisää lapsen taakkaa entisestään. Lapset eivät voi ottaa vastuuta aikuisten tekemisistä.
On suunnattoman väärin sinua ja mahdollisia sisaruksiasi kohtaan, että tilanteenne jatkuu tuollaisena. Olisi yhteiskunnan velvollisuus toimia lasten ja nuorten suojelemiseksi. He ovat avuttomassa asemassa eivätkä voi kehittyä ilman turvallisten aikuisten huolenpitoa. Silti on paljon lapsia, joille se ei ole mahdollista. Yhteiskunnan turvaverkot ovat niin heikot ja pettävät.
Miten sosiaalityöntekijä, johon olet ollut yhteydessä, on puuttunut asiaan? Onko hän keskustellut väkivaltaa käyttävän henkilön kanssa? Se ei läheskään aina riitä. Aikuiset voivat väittää muuttavansa toimintaansa, ja silti tilanne jatkuu entisellään. Jos väkivalta ei heti lopu, sosiaalitoimen olisi ryhdyttävä käytännön toimiin. Yleensä siinä tilanteessa ryhdytään ensimmäiseksi ottamaan lapsia huostaan, vaikka joskus saattaisi riittää, että väkivaltainen henkilö muuttaa pois. Asetelma on tässä vähän sama kuin koulukiusaamisessa: kiusattu joutuu yleensä vaihtamaan koulua, mutta kiusaaja saa jäädä.
Mitä itse ajattelet, tuntuisiko paremmalta asua jonkin aikaa muualla kuin kotona? Vaihtehtoina saattaa olla jokin laitos, tai sijaisperhe. Jos sijaisperhe on kiva ja ymmärtäväinen, siellä oleskelusta voisi olla muutakin hyötyä. Joka tapauksessa saisit olla rauhassa, eikä tarvitsisi jatkuvasti elää pelon vallassa.
Sekä fyysisellä että henkisellä väkivallalla on lapsiin ja aikuisiinkin aina vakavia traumaattisia vaikutuksia. Sinun ja mahdollisten sisarustesi ei pitäisi joutua sietämään yhtäkään päivää tilanteessa, että teihin kohdistuu väkivaltaa.
Voisitko ottaa asian uudelleen puheeksi sosiaalityöntekijän kanssa? Kerro mahdollisimman tarkkaan, mitä kotonanne tapahtuu, ja kysy, mitä hän aikoo tehdä jatkossa. Voit myös ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijän esimieheen, organisaation vastaavaan johtajaan. Saat tietää kuka hän on esimerkiksi kaupungin sosiaalitoimen puhelinvaihteesta. Voit soittaa hänelle ihan suoraan, tai voi jättää soittopyynnön vaihteeseen tai hänen sihteerilleen jos hänellä on sellainen. Ja kun tavoitat hänet, kerro omin sanoin mitä tähän mennessä on tapahtunut ja mikä on tilanne. Ja että tarvitsette lisää ja tehokkaampaa apua.
Lastensuojelun asiakkaita ovat lapset ja nuoret. Sinä olet siis asiakas, ja sosiaalityöntekijöiden tehtävä on olla käytettävissä sinua varten. Heidän työnsä on varmistaa lasten oikeuksien toteutuminen. He eivät saisi esimerkiksi lipsua "suojelemaan" aikuisia, tai pitämään väkisin perhettä koossa, jos siellä on lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.
"Eli siis joo mutta multa puuttuu sen lisäksi osa tunteista kuten suru."
Kokemus tunteiden puuttumisesta (kuten jatkuvat vihantunteetkin) on tavanomainen tilanteessa, jossa ihminen joutuu pitkään kestämään väkivaltaa ja laiminlyöntiä. Tunteiden turtuminen liittyy dissosiaatioksi kutsuttuun psyykkiseen puolustusmekanismiin, jolla ihminen - lapsi tai aikuinen - pyrkii selviytymään ylivoimaisesta tilanteesta. Väkivallan kohteena oleminen, niin ettei siitä pääse pois, on aina ylivoimaista. Tunteet palautuvat, kun on niiden aika: sitten, kun tilanne taas on turvallinen. Siihen voi mennä pitkäkin aika. Toipuminen on kuitenkin täysin mahdollista. Nyt täytyisi ensin saada kotitilanne sellaiseksi, ettei siellä ole väkivaltaa, ja se on sosiaalityöntekijöiden ja muiden aikuisten tehtävä.
Sinuna harkitsisin myös rikosilmoituksen tekemistä. Kävele suoraan poliisilaitokselle ja kerro, mitä kotonanne tapahtuu. Lapsen lyöminen on aina rikos. Poliisi ryhtyy tutkimaan asiaa, ja todennäköisesti ottaa myös yhteyden sosiaaliviranomaisiin, mikä on teidän kohdallanne siis jo tehty. On tärkeää, että kaikki, etenkin lapsiin kohdistuvat väkivaltarikokset tulevat poliisin tietoon ja tilastoidaan, jotta yhteiskunnan päättäjillekin tulee tietoon, kuinka yleistä lapsiin kohdistuva väkivalta on.
Toivotan sinulle voimia ja rohkeutta.:)
Anonyymi 06.07.2020 10:55
Oletko katsonut liikaa rikossarjoja?
En ole. Oikeestaan en oo kattonu ollenkaan rikos sarjoja, mutta mä en vaan voi lakata kuvottelemasta muiden ihmisten tappamista. Joskus ma saatan alkaa nauraa ihan yhtäkkiä. Ja oikeestaan en ajattele kauheasti muuta.
Ahdistavat ajatukset saa nollattua kun 1)avaa silmät & 2)lopettaa silmien räpyttelemisen. 3) Pitää silmät auki räpyttelemättä niin kauan kuin jaksaa.
Kokeile jos et usko.
se poliisi joka otti minuun yhteyttä
Jos luet tätä niin haluan sanoa:
Kiitos kun otit yhteyttä ettei tämä mennyt yhtään pidemmälle kiitos :). Ja onneksi iso osa kirjoittamastani ei ole totta koska olin vihainen kirjoittaessani tätä. Kiitos sinun en ajattele mitään tuollaista enään ja tajuamaan kuinka tyhmää tuollainen on kiitos paljon! :)
Tämä oli viimeinen kerta kun käyn tällä sivulla
Hei hei🙂
T:keskustelun aloittaja
Voi tuota pientä poikaparkaa! Toivottavasti hänellä alkaa mennä nyt paremmin, ja kotitilanne selvitetään kunnolla. Ilmeisesti kävi niin, että joku palstavalvoja tms. otti yhteyttä poliisiin, koska vaikutti siltä, että kyseessä saattaisi olla väkivallanteon riski. On otettu selville ip-osoite, ja poliisi on soittanut ja jutellut. Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin. Poliisit ovat joskus hyviä saamaan kontaktin nuoriin.
Hirveän pahalta tuntuu lukea tällaisia lasten ja nuorten hätähuutoja. Nuoret kärsivät ilman omaa syytään, käsittämättömän vaikeissa elämänolosuhteissa. Sen kaiken korjaaminen olisi aikuisten vastuulla.
Anonyymi 06.07.2020 10:55
Tosi hyvä, että poliisi otti yhteyttä ja sai ajatuksesi muuttumaan!