Olin lapsena (n.9-11v) pyöräilemässä tutulla metsätiellä. Se oli sellainen sopivan pituinen kiertoreitti jonka olin useasti aikaisemminkin pyöräillyt läpi koska tykkäsin maaston vaihtelevuudesta ja rauhallisesta yksinäisyydestä.
Siinä kun poiketaan päätieltä siihen metsätielle on ensin sellaista aukeaa peltomaisemaa missä kulkee pieni joki keskellä.
Siinä jokiuomassa oli aina lehmiä laitumella, monina vuosina ennen ja jälkeen tämän tapauksen. Siinä ei siis kasvanut puita vaan se oli sellaista vehreää laidunta pikkuruisen joen kummallakin puolella.
Minä pyöräilin siinä kuten aina, turvallisin mielin ja katselin lehmiä siinä viereisellä pellolla.
Ihan yht´äkkiä yksi lehmistä seisoi keskellä sitä upottavaa hiekkatietä suoraan edessäni.
Katsoin laitumelle, ja huomasin, että kaikki muut lehmät olivet edelleen kiltisti siellä missä pitikin, eikä aidassa näkynynyt minkäänlaista reikää mistä tuo lehmä olisi voinut tulla siihen tielle.
Ensimmäiset ajatukset mitä siinä kohtaa kelasin, oli, että mitä tiedän lehmien käyttäytymisestä; käykö lehmät ylipäätään ihmisten kimppuun vai onko ne just niin söpöjä ja viattomia kuin ulkonäkö vois olettaa.
Mun lapsuudenusko väitti, että lehmät on säyseitä ja kivoja. En sit heti hermostunut kympillä, mutta ysillä kummiskin.
Siinä katselimme hetken toisiamme silmiin, mulla se polkupyörä siinä upottavaan hiekkaan uponneena, ja sitten se lehmä päättää oikein pontevasti ottaa vauhtia ja ruveta ryntsiä mua kohti.
Ei siinä ihan kauheesti ollut aikaa fundeerata mitään kun heivasin pyörän ojaan ja lähdin juoksemaan kohti metsäsaareketta joka oli siinä muistaakseni noin 500-700 metrin päässä siitä tieltä.
Ja sen jälkeen en sitten muista yhtään mitään.
Ei mitään käsitystä miten pääsin sieltä kotiin (noin 3 kilometrin päähän), ei mitään käsitystä kuinka polkupyörä sieltä pelastettiin.
Mielestäni kysyin asiaa joskus vaariltani ja hän kertoi jotain, että olin päässyt puiden suojaan tms. Mutta myöhemmin hän ei osannut sanoa asiasta mitään.
Nyt en enää pysty tenttaamaan kun vaari on jo häipynyt ajat sitten.
En ymmärrä miksen heti kysynyt asiasta.
Nää on näitä isoja kysymyksiä, että miksen selvittänyt tätä asiaa heti.
En todellakaan tiedä miksen.
No ainakin olen pelännyt silleen tervehenkisesti lehmiä tuon jälkeen.
Koskaan ei minulle selvinnyt, että miten se yksi lehmä oli päässyt sieltä ehjästä aitauksesta ulos suoraan siihen tielle juuri minun eteeni seisomaan.
Eikä koskaan selvinnyt kuinka siitä tilanteesta lopulta selvisin.
Näitten outojen juttujen kanssa saa täällä pienessä Suomessa olla aika yksin.
Siinä kun poiketaan päätieltä siihen metsätielle on ensin sellaista aukeaa peltomaisemaa missä kulkee pieni joki keskellä.
Siinä jokiuomassa oli aina lehmiä laitumella, monina vuosina ennen ja jälkeen tämän tapauksen. Siinä ei siis kasvanut puita vaan se oli sellaista vehreää laidunta pikkuruisen joen kummallakin puolella.
Minä pyöräilin siinä kuten aina, turvallisin mielin ja katselin lehmiä siinä viereisellä pellolla.
Ihan yht´äkkiä yksi lehmistä seisoi keskellä sitä upottavaa hiekkatietä suoraan edessäni.
Katsoin laitumelle, ja huomasin, että kaikki muut lehmät olivet edelleen kiltisti siellä missä pitikin, eikä aidassa näkynynyt minkäänlaista reikää mistä tuo lehmä olisi voinut tulla siihen tielle.
Ensimmäiset ajatukset mitä siinä kohtaa kelasin, oli, että mitä tiedän lehmien käyttäytymisestä; käykö lehmät ylipäätään ihmisten kimppuun vai onko ne just niin söpöjä ja viattomia kuin ulkonäkö vois olettaa.
Mun lapsuudenusko väitti, että lehmät on säyseitä ja kivoja. En sit heti hermostunut kympillä, mutta ysillä kummiskin.
Siinä katselimme hetken toisiamme silmiin, mulla se polkupyörä siinä upottavaan hiekkaan uponneena, ja sitten se lehmä päättää oikein pontevasti ottaa vauhtia ja ruveta ryntsiä mua kohti.
Ei siinä ihan kauheesti ollut aikaa fundeerata mitään kun heivasin pyörän ojaan ja lähdin juoksemaan kohti metsäsaareketta joka oli siinä muistaakseni noin 500-700 metrin päässä siitä tieltä.
Ja sen jälkeen en sitten muista yhtään mitään.
Ei mitään käsitystä miten pääsin sieltä kotiin (noin 3 kilometrin päähän), ei mitään käsitystä kuinka polkupyörä sieltä pelastettiin.
Mielestäni kysyin asiaa joskus vaariltani ja hän kertoi jotain, että olin päässyt puiden suojaan tms. Mutta myöhemmin hän ei osannut sanoa asiasta mitään.
Nyt en enää pysty tenttaamaan kun vaari on jo häipynyt ajat sitten.
En ymmärrä miksen heti kysynyt asiasta.
Nää on näitä isoja kysymyksiä, että miksen selvittänyt tätä asiaa heti.
En todellakaan tiedä miksen.
No ainakin olen pelännyt silleen tervehenkisesti lehmiä tuon jälkeen.
Koskaan ei minulle selvinnyt, että miten se yksi lehmä oli päässyt sieltä ehjästä aitauksesta ulos suoraan siihen tielle juuri minun eteeni seisomaan.
Eikä koskaan selvinnyt kuinka siitä tilanteesta lopulta selvisin.
Näitten outojen juttujen kanssa saa täällä pienessä Suomessa olla aika yksin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tässä samassa paikassa, mummolan metsässä tapahtui muutama muukin todella outo tapaus.
En tiedä miksi vaikuttaa jotenkin paranormaalilta kokemukselta.
En tiedä tästä tapauksesta, mutta usein liian traumaattiset kokemukset pyyhkiytyvät pois tietoisesta muistista. Se on jokin psykologinen suojamekanismi ihmisessä.