Tiedättekö tunteen kun tiedät itse olevasi rakastunut johonkin mieheen (tai naiseen) mutta tiedät sisimmässäsi että ette välttämättä sovi yhteen. Tarkoitan siis esimerkiksi sellaista että teidän molempien arvomaailmoissa on sellaista, esimerkiksi kavereihin, käytökseen jne liittyvää että jos ennalta tiedät kuinka se aiheuttaisi erimielisyyksiä ja repiviä riitoja, mustasukkaisuutta, puhumattomia asioita. Lisäksi tiedät sisimmässä kuinka toinen saattaisi käyttäytyä esimerkiksi vihaisena, juurikin puhumattomuus, välinpitämättömyys jne. Kuitenkin kaikesta huolimatta tunnet erittäin syvästi tätä toista kohtaan ja sisimmässä polttaa jokainen hetki kun ette ole yhdessä. Kun tiedän sen että polttaisin vain siipeni sinun kanssasi mies. En halua että niin käy enää. Enkä halua että alat vihaamaan minua elämän kulkiessa eteenpäin. Ja tämä ei ole kellekään palstailijalle jotka täällä säännöllisesti toisiaan kaipaavat, joten älkää pelätkö turhaan. Tämä on vain huuto maailmaan koska tuska käy sietämättömäksi.
Kova ikävä kalvaa tätä naista
Anonyymi
25181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Todellakin tiedän! Parisuhteeseen tarvitaan muutakin kuin rakkaus. Kuten juuri yhteiset arvot - en sano että kaikki arvot pitää mätsätä täysin, mutta tärkeimmät.
Tiedän tunteen. Kestänyt vuosia. Välillä kokonaan erossa, mutta sitten annan luvan tavata. Huipun kautta romahdukseen - aina.
Noniimpä! Tämä tällainen rakkaus raastaa kuoliaaksi. Aina kun saa koottua itsensä, se iskee uudelleen ja kovaa.
Ja sitten kun tietää jo kokemuksesta, että tunteet ei katoa mihinkään. Olisiko ollut niin, että nähtiin hänen kanssaan liian pian uudestaan. Mietin, miten voisi saada toimimaan hyvin.
Täytyy nousta huomenaamulla ajoissa, hoitaa käytännön asioita. Liikkua, saada tasapainoa ja oikeaa rytmiä tähän. Niin paljon kokenut taas yhdessä viikossa tunteita, että hirvittää. Mutta en lähde kieltämään niitä, mitkä kulkee mukana. Pitäisi varmaan kiittää, että saa tuntea.
Mulla on ihan samat fiilikset eräästä naisesta. Tosin en käyttäisi sanaa "rakastunut" koska nuo ristiriidat ovat niin ilmiselviä että olen tietoisesti estänyt itseäni rakastumasta ja epäilen myös että hänellä olisi sellaisia tunteita minua kohtaan. Enkä tiedä olisiko siinä kaikessa eväitä rakkaustarinaan ihan tämän maailman ja sen ihmisten takia. Jotkut hänen kokemuksensa ja tapansa ovat selkeästi erilaisia sekä hirvittäisi riitaantua niiden asioiden takia. Ehkä jossain toisessa maailmassa, joskus toiste?
Mitkä kokemukset ja tavat?
Hänen tapansa käsitellä jotain asioita ja hänen huomaamaton välinpitämättömyytensä toisinaan sekä toisaalta omituinen tunteenomaisuus toisissa tilanteissa. Selkeästi hänellä on myös erilaisia ajatuksia millainen parisuhteen pitäisi olla ja mille perustua. Ne ajatukset vaikuttavat hänellä varsin keskeneräisiltä mielestäni ja mietin että miten se sopisi yhteen kanssani.
Tai sitten ongelmia aiheuttaakin se, että jos molemmat ovat palstalla ja toinen käy vainoharhaiseksi viesteistä sillä ei tiedä mikä viesti tulee keneltäkin ja loukkaako toinen tahallaan ja tulee epävarmaksi että leikkiikö toinen vain tunteilla ja tekeekö kiusaa. Ei ole palstaelämä oikeaa elämää. Tulipahan vain mieleeni.. t. Mies
Kyllä täällä jos on, tulee molemmat vainoharhsisiksi.
Niin, tuntuu kyllä hankalalta.
Mutta entäpä toisaiseksi jatkuva one-night-stand -suhde? Onnistuiskohan se? Ei aluksi sitoumuksia, vain yhteistä kivaa...? Suostuisitko edes kokeilemaan, nainen?
En ole tuo ap, mutta itse olen miettinyt, että jokin tuon tapainen voisi olla se toimiva. Siis semmosta rentoa ja kivaa. Missä ei ole mitään riitaa, eikä asioiden kaiveluja tms. Vaan ihan vapaaseen tahtoon perustuvaa toimintaa.
Minäkin olisin valmis kokeilemaan sellaista.. se olisi mukavaa vaihtelua arkeen. (Sivusta)
Niin, iloinen, myönteinen, läheinen, lempeä suhde kahden aikuisen välillä.
Toista arvostaen ja rakastaen kuitenkin...
Aina juhlahetki tavata sinut...
Ei mulle ainakaan miehenä sopisi yhtään. Olen tuo aiempi "Mulla on ihan samat fiilikset eräästä naisesta. " vastaaja.
En ymmärrä sellaisia suhteita.
Jos siinä ei ole sitoumuksia niin miksi olla suhteessa?
Ei se rakastumista ja rakkautta ole nähnytkään, se on vain panemista.
Perus, mies yrittää naamioida halunsa seksisuhteeseen johonkin "rentoon" :D
Ei mullekaan sovi ollenkaan. En ala suhteeseen kenenkään kanssa ilman molempien sitoutumista suhteeseen.
Juuri tuollaista tarkoitan. Mukavaa yhdessäoloa. Tunteet mulla niistä tapaamisista tekee vähän vaikeita. Kun mistä se johtuu, onko normaalia, vaiko vaan joku mun vika, että tuntee niin voimakkaasti, että menee jotenkin ihan sekaisin. Siis on vaikeuksia heittäytyä tunteiden armoille. Mutta voihan se tuoda sen helpomman tavan olla, jos vaan antaa mennä. Antaa sen tunteen viedä vaan.
En oikein, koska en koskaan rakastu ihmiseen jonka kanssa en sopisi yhteen, miten se on käytännössä mahdollista? Tai siis joo, exän kans tämä oli jotenkin niin ja näin, mutta kyllä me toisia rakastettiin vain jotkut arvomaailman asiat poikkes ja se aiheutti hankaluutta, mutta me tavattiin niin nuorena, sukelttiin kihloihin ja yhteen asumaan 4kk jälkeen, ei siinä kerinnyt paljon tutustua, mutta näin nykyään, en edes rakastu sellaiseen joka on hyvin erinlainen.
Itkin jo monia asioita elämässäni ennenkuin luin tämän ketjun. Olipa aikamoista.
🌠Hyvää yötä.
Mistä ihmeestä säkukaan tietää sopiiko toisen kanssa yhteen, jos ei oo yhdessä. Miatä tiedät jonkun arvoista, ajatuksista ym. Niputatko tietyn varamlisuusluokan, ammattiryhmän, kaverien ym.perusteella ihmisen jonkin tietyn tyyppiseksi. Lapsellista, sanon minä. Voi kuulua nuoruuteen, mutta ei enää vanhemmiten iän myötä, kun ymmärrys ja kokemus karttuu. Itelläni on monenlaisista eri piireistä tuttavia ja kavereita ja monen ikäisiä. Mä näen ne rikkautena, lisäksi eri ikäiset tai eri piireistä olevat ihmiset voi ajatella hyvin samalla tavalla. Oikeestaan ainoo mitä ite en kauheen hyvin siedä on ennakkoluuloisuus ja joustamattomuus. Lisäks yks kaveri, joka omi hyvin sanavalmis ja piti omia asioita hyvin tärkeinä on jäänyt tapaamisten ulkopuolelle, kun hänellä oli niin kova tsrve aina arvostella ja vähätellä itselleni tärkeitä tekemisiä ja toimintaa. En näe, että kavereiden kuuluu lytätä toisia, vaikka naiset toisiaan kovinkin voi arvostella.
Kyllä, juuri itse mietin tätä asiaa. Tuli aavistus, että jos miehen lopulta saisin, hän saattaisi olla esim. erittäin mustasukkainen. En tiedä miksi tällainen aavistus tuli.
Et sä toista tunne. Peilaat maailmaa oman kuvasi kautta. Eli jos olet tuollainen itse, niin sitten olisi noin.
Teille on kirjoitettu hesarissa blogi "tunneyhteisosta" mika tapahtuu netin pimeissa syovereissa. Tunteellinen laumasieluisuus (joihin kukaan ei myonna kuuluvansa).
Oletteko varma etta teilla on ylipaataan arvoja, vaiko vain tarve kuulua "tunneyhteisoihin;?
Mita olette tehneet arvojenne eteen, puolesta tms?
Siina mielessa janna juttu, etta nuorten miesten osalta osaavat todeta heidan olevan naisvihaajia netin pimeissa syovereissa, koska sellainen vastakkainasettelu on ok ja hyvaksyttya todeta, koska silla ajattelulla itsestaan etaannyttava virke ja oikeaoppinen agenda taustalla.
Entas aikuisten miesten naisvihan "tunneyhteiso", netin pimeissa syovereissa? Kuulostaako tutulta? Eiko, ei kai kun siella on lapset, naiset, virkamiehet ja poliisit samassa tunnemossossa, piilotellen naisvihan sopivaksi tunneyhteison kyttaysleikiksi.
Ei tuollaisilla ihmisilla ole mitaan arvoja vain tilauksesta kulloisenkin tuulen mukaan hankittuja.
Tuohtumus, loukkaantuneisuus voi olla kaanteinen arvon osoitus tunnemossoissaan, missa liputetaan niita asioita mita maailmankuvaa haluaa vahvistaa, tuskin kuitenkaan liittyy esim ihmisoikeus arvoihin.
Tunneyhteiso luo oikeutuksen tunnetta osallistua hairintaan, maalittamisiin, koska ajavat maailmankuvaansa tai muuta koston kautta asiaansa lapi.
Osallistuvat mutta eivat halua myontaa kuuluvansa tiiviisti tunneyhteisoon, ja nekin jotka esittavat arvoperusteitaan kun kokevat niiden joutuvan kohteeksi tai ristiriidan alle eivat halua myontaa mista ainekset ovat "konfliktille" hakeneet, vaikka laittomiin tempauksiin osallistuen, jota eivat ole nakevinaan kun oma tarve kuulua epamaaraisiin tunneyhteisoihin vie voiton ja vastakkainen maailmankuva, kokemuksellisuus, jonka arvoihin sekoittavat.
Sen takia eivat halua myontaa, todeta, toimia todella arvopohjaisesti, mihin ei pitaisi vaikuttaa mieltymykset, pelot, maailmankuvat.