Olikohan Tuomiojan

Alunperin suunnitelma oli se, että presidentinvaalit ovat vain "läpihuutojuttu" ja ettei SDP:lle ole ollenkaan välttämätöntä käydä ylipitkään presidentinvaalikampanjaa.

Kun Risto EJ Penttilän, Jukka Tarkan, Jyrki Kataisen koordinoidulta vaikuttava esiintyminen sekä vielä Veikko Saksin kirja Karjalan palautuksesta osuivat voitonpäivän aattoon, muodostui tarve selittää, ettei SDP:ssä ole sellaista aseveliakselia, että jos Halosesta ja samalla Tuomiojasta "päästään" niin SDPssä alkaa jälleen niinistöläis-lipposlainen meininki Vuorenmaan, Putkosen ja Heinäluoman ansiosta.

Nythän on selvästi nähtävissä, että Yhdysvallat voi tarvittaessa vaikka aloittaa sodan myös Irania vastaan ja siihen tarvitaan myös EUn halukkaita koalitioon.

Toinen asia on se, että kun puolustusvoimien budjettiraami on niin kireä, ei YK-rauhanturvaamistoimintaan riitä enää niin paljon varoja kuin tähän asti. Tässäkin mielessä Suomen rauhantahtoinen siviilikriisinhallintaulkopoliitiikka ei voi jatkua volyymiltään samanlaisena, koska puolustusvoimissa on leikattava.

Koska budjettiraamit eivät anna myöden, ei tekojen voi antaa enää puhua vain itse puolestaan, vaan asioita on alettava myös selittämään.

Se, ettei Heinäluomaa valita SDP:n puheenjohtajaksi läpihuutojuttuna, vaan että Tuomiojakin saa merkittävän kannatuksen mahdollistaa Halosen-Tuomiojan ulkopolitiikan turvaamisen SDP:n sisällä pidempään. Metallityöväenliiton Vuorenmaa ja Putkonen joutuvat SAK:ssa paljon maltillisemmin vaikuttamaan ulkopolitiikkaan Teknologiateollisuus ry:n kanssa SDPn sisällä.

Periaatteessa Metallityöväenliitto ja SAK edustavat nykyään mitä militaristisinta asevelipolitiikkaa, minkä patoaminen osoittamalla Heinäluomalle, mikä on oma kannatus on edullista.

Kysymys on siis vain (ulko)politiikasta, ei muusta.

Niinistön puheet siitä, että Suomi on menettänyt jonkin kovan ytimen aseman ovat Lipposen puheita. Niinistö on fiksumpi painos niin Lipposesta kuin Holkerista, mutta silti hän on samalla transatlanttisella asialla SAKn kanssa kuin Lipponenkin.

Lisäksi Tuomiojan ehdokkuus tukee Halosen ehdokkuutta, koska Tuomioja voi puolustaa ulkopolitiikan virallisia kantoja siihen mennessä, kunnes SDP voi tehdä päätöksen Halosen ehdokkuudesta.

Halonen on joutunut panttaamaan ehdokkuuttaan, koska SAK:ssa ja Yleisradiossa on lipposlaisia voimia, jotka haluaisivat kaataa Halosen niin kuin sorsalaiset kaatoivat Ahtisaaren.

Politologi kirjoitti:

Alunperin suunnitelma oli se, että presidentinvaalit ovat vain "läpihuutojuttu" ja ettei SDP:lle ole ollenkaan välttämätöntä käydä ylipitkään presidentinvaalikampanjaa.

Kun Risto EJ Penttilän, Jukka Tarkan, Jyrki Kataisen koordinoidulta vaikuttava esiintyminen sekä vielä Veikko Saksin kirja Karjalan palautuksesta osuivat voitonpäivän aattoon, muodostui tarve selittää, ettei SDP:ssä ole sellaista aseveliakselia, että jos Halosesta ja samalla Tuomiojasta "päästään" niin SDPssä alkaa jälleen niinistöläis-lipposlainen meininki Vuorenmaan, Putkosen ja Heinäluoman ansiosta.

Nythän on selvästi nähtävissä, että Yhdysvallat voi tarvittaessa vaikka aloittaa sodan myös Irania vastaan ja siihen tarvitaan myös EUn halukkaita koalitioon.

Toinen asia on se, että kun puolustusvoimien budjettiraami on niin kireä, ei YK-rauhanturvaamistoimintaan riitä enää niin paljon varoja kuin tähän asti. Tässäkin mielessä Suomen rauhantahtoinen siviilikriisinhallintaulkopoliitiikka ei voi jatkua volyymiltään samanlaisena, koska puolustusvoimissa on leikattava.

Koska budjettiraamit eivät anna myöden, ei tekojen voi antaa enää puhua vain itse puolestaan, vaan asioita on alettava myös selittämään.

Se, ettei Heinäluomaa valita SDP:n puheenjohtajaksi läpihuutojuttuna, vaan että Tuomiojakin saa merkittävän kannatuksen mahdollistaa Halosen-Tuomiojan ulkopolitiikan turvaamisen SDP:n sisällä pidempään. Metallityöväenliiton Vuorenmaa ja Putkonen joutuvat SAK:ssa paljon maltillisemmin vaikuttamaan ulkopolitiikkaan Teknologiateollisuus ry:n kanssa SDPn sisällä.

Periaatteessa Metallityöväenliitto ja SAK edustavat nykyään mitä militaristisinta asevelipolitiikkaa, minkä patoaminen osoittamalla Heinäluomalle, mikä on oma kannatus on edullista.

Kysymys on siis vain (ulko)politiikasta, ei muusta.

Niinistön puheet siitä, että Suomi on menettänyt jonkin kovan ytimen aseman ovat Lipposen puheita. Niinistö on fiksumpi painos niin Lipposesta kuin Holkerista, mutta silti hän on samalla transatlanttisella asialla SAKn kanssa kuin Lipponenkin.

Lisäksi Tuomiojan ehdokkuus tukee Halosen ehdokkuutta, koska Tuomioja voi puolustaa ulkopolitiikan virallisia kantoja siihen mennessä, kunnes SDP voi tehdä päätöksen Halosen ehdokkuudesta.

Halonen on joutunut panttaamaan ehdokkuuttaan, koska SAK:ssa ja Yleisradiossa on lipposlaisia voimia, jotka haluaisivat kaataa Halosen niin kuin sorsalaiset kaatoivat Ahtisaaren.

olen myös aikaisemmin todennut että, Halosta vastustetaan eniten SDP.ssä, ehkä niin paljon, että hän ei lähde mukaan.