exän tapailu

Ei hyvä!

Jäät kiinni ja et pääse eteenpäin!

Kun on loppu, niin on loppu.
Se on vain niin.

Ja kyse tästä tapailemisestahan on vain "se".
Ei muuta.

Lopeta ja siirry eteenpäin!
Loppu mikä loppu!
Älä roiku siinä enää!

Ex on syystä ex

Kun muilla tuntuu olevan vahva 'ei' exän tapailuun, siihen joku vahva syy. Usko heitä! Ja mistään huorailusta ei varmastikaan ole kyse, vaan jostain paljon vakavammasta.

Elämäsi on tietysti omasi. En silti pilaisi sitä tapaamalla exää.

En koskisi exään enää ikinä. Mieluummin yksin, kuin jonkun kanssa jota ei oikeasti halua.

Kerran mennyttä ei enää takaisin saa.
Kannattaa unohtaa se ex.

On ihan sinun oma asiasi, jos tapailet exääsi. Siihen ei ole kenelläkään mitään sanomista. Toivottavasti saat tapaamisista itsellesi jotain kivaa ja yksinäisyyteesi helpotusta.

Riippuu siitäkin miksi hänestä tuli ex.

Pohdi syitä, ja muista että "Yksin asuu noin 40 prosenttia kaikista suomalaisista". Oliko eron syynä yksittäinen typerä riita jonka syytä et enää muista, vai jokin toistuvasti esiintyvä ongelma?

Ja jos ystäväsi ihmettelevät miksi tapaat exää, niin kysy ystäviltäsi mikä hänessä on vikana, äläkä loukkaannu vastauksesta.

Jos tapailet exää, niin et varsinaisesti ole sinkku joka on vapaa. Tai no, ´ystävät joilla on etuja´ joutuvat väistymään jos löytyy uusi miesehdokas. Silloin pitää vaan olla varovainen ettei tule hämmentäviä tilanteita.

Minulla on kaksikin exää joiden kanssa hyvät välit.
Toista en nyt aikoihin ole tavannut koska olen muuttanut paikkakuntaa kauas entisestä, mutta kun vielä asuimme samassa kaupungissa saatettiin kadulla törmätessä mennä kahville ja juteltiin. En näe siinä mitään pahaa, enkä missään tapauksessa halua häntä takaisin. Täysin syystä on ex! Väleissä voimme olla, emme elää yhdessä emmekä läheisemmässä suhteessa.
Toiseen exää törmään välillä koska hän asuu tässä kaupungissa missä minäkin. Hän ei seurustele enkä minäkään, joten kenenkään ei tarvitse olla huolissaan, eikä olisi aihettakaan koska sama tämän ihmisen kanssa; en halua yhtään sen läheisempää suhdetta häneen. Väkisinkin tapaamme myös välillä yhteisten tuttujen kautta, sillä ystävistäni en luovu. He saavat valita jatkaa exän ystävinä myös, se on ihan ok.
Kummankin kanssa ero tapahtui ihan ilman draamaa, ensimmäinen kyllä katkeroitui mutta tasoittunut sittemmin, toisen kanssa ero sovittiin molempien parhaaksi. Miksi meidän pitäisi nyt sitten nostaa joku kauhea draama ja vihata ja haukkua tosiamme! Lapsellista. Olemme kaikki aikuisia ja tiedämme että aina kaikki ei suju niinkuin toivotaan ja suunnitellaan. Kun yhdessä ei ole hyvä olla, erotaan, ja jos ja kun eron syynä ei ole väkivalta tai muu toisen vahingoittaminen tavalla tai toisella ei vihaan ole syytä.
Mitä siihen tulee, että alkaisin mihinkään intiimiin kanssakäymiseen kummankaan kanssa niin suuri EI. Siihen en pystyisi. Kavereita voidaan olla. Ei haukuta toisiamme eikä puhuta pahaa. Ollaan järkeviä.