Onko mikä auttanut teillä joilla tällaista käytöstä on ollut?
Minulla on ollut koko ikäni jo ihan esikoulusta lähtien. On ollut väkivaltaista käytöstä, valehtelua, huijaamista peleissä ja leikeissä, varastelua, pienten tihutöiden tekemistä kuten vessojen sotkemista koulussa ja seinille piirtelyä, salakavalaa toisten kiusaamista ja jopa syylliseksi lavastamista.
Osa tästä käytöksestä jatkuu yhä vaikka kohta on 30 vuotta mittarissa. Olen kokeillut terapiaa, lääkkeitä, uskontoa jne. Mutta niistä ei ole ollut juurikaan apua. Ongelmana on myös että saan noista jutuista jännitystä ja välillä jopa kiihotun seksuaalisesti. Tavallisesta elämästä kuten kavereista tai työstä en saa jännitystä ja minulla ei suurimmaksi osaksi ole näitä ollutkaan.
Minulla on ollut koko ikäni jo ihan esikoulusta lähtien. On ollut väkivaltaista käytöstä, valehtelua, huijaamista peleissä ja leikeissä, varastelua, pienten tihutöiden tekemistä kuten vessojen sotkemista koulussa ja seinille piirtelyä, salakavalaa toisten kiusaamista ja jopa syylliseksi lavastamista.
Osa tästä käytöksestä jatkuu yhä vaikka kohta on 30 vuotta mittarissa. Olen kokeillut terapiaa, lääkkeitä, uskontoa jne. Mutta niistä ei ole ollut juurikaan apua. Ongelmana on myös että saan noista jutuista jännitystä ja välillä jopa kiihotun seksuaalisesti. Tavallisesta elämästä kuten kavereista tai työstä en saa jännitystä ja minulla ei suurimmaksi osaksi ole näitä ollutkaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Millaista terapiaa sinulla on ollut? Koitko että oli riittävää ja sopivaa, ilmeisesti et koska se ei auttanut. Terapioita on monenlaisia. Paljon riippuu terapeutistakin.
Lopetin varastelun kun sain pahasti turpiini ja olin sairaalassa 4 viikkoa. Vahingonkorvaukset tietenkin tuli kun tapahtuma jäi kameraan toisin kuin oma pöllimiseni. Muuten olisin varmaan jäänyt katkeraksi mutta nyt tunnen lopulta voittaneeni.
Miten tunnet voittaneesi tuossa...?
Minulle diagnosoitiin pienenä asperger mutta nuo oireet eivät juurikaan enää näkyneet teini iän jälkeen mutta epäsosiaalisuus sen sijaan jäi pysyväksi. Sain diagnoosin parin vuoden psykiatrikäyntien ja psykoterapian jälkeen. Mitään apua en kuitenkaan ole kokenut mistään saaneeni. Ongelmana on että jos tekee mieli esim varastaa niin se varastamisen ajatus lähtee päästä vain varastamalla. Hetkeksi. Sama jos tekee mieli ostaa viinapullo. Ei se odottamalla poistu.
Kuulostaa epäsosiaaliselle persoonallisuushäiriölle, joka on hyvin vakava diagnoosi
johon lääkehoito ja terapia vaikuttaa huonosti.
Mutta koska netin kautta ja maallikkona diagnoosia ei voi tehdä eikä ehdottaa, sanon vain sen minkä vaikutelman kirjoituksestasi saa.
Jos olet motivoitunut muuttamaan käyttäytymistäsi ja löydät hyvän terapeutin, voi siitä kyllä olla hyötyä. Epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivistä on miehiä noin 3 prosenttia ja naisia 1 prosentti. Tämä on hyvin vallitseva diagnoosi vankien keskuudessa.
Minulla on mt-alan koulutus, ja voin kertoa, että psykiatriset diagnoosit ovat tieteellisesti yleisesti ottaen varsin heikolla pohjalla verrattuna somaattiseen lääketieteeseen. Niiden reliabiliteetti (luotettavuus) ja validiteetti (pätevyys) ovat alhaisia. Diagnosoinnista on usein haittaa psykososiaalisista ongelmista kärsivälle ihmiselle, mm. stigman muodossa, eikä diagnoosin saaminen välttämättä käytännössä aina helpota sopivan hoidon saamistakaan.
Persoonallisuushäiriödiagnoosit ovat erityisen iatrogeenisia, eli sellaisen diagnoosin saaminen vaikeuttaa ihmisen elämää monin tavoin ja pitkään ja saattaa jopa luoda hänelle uusia psyykkisiä ongelmia (ja niiden myötä uusia diagnooseja). - Aloittajan tekstistä ei mielestäni voi, eikä ole syytäkään, spekuloida hänen mahdollisista diagnooseistaan, eikä aloitus kerro hänen todellisista ongelmistaan kuin pintaraapaisun verran.
Toivottavasti sinulle, aloittaja, aukeaa jossain vaiheessa tie sellaisten ammattilaisten kanssa käytäviin keskusteluihin, jotka tukevat itsetuntemustasi ja itsetuntoasi ja auttavat sinua löytämään uusia, rakentavia ratkaisuja psyyken pulmiin ja elämässä eteen tulevin vastoinkäymisiin. :)
Ihminen voi olla tuollainen ilman mitään sairauttakin. Jotkut tosiaan hakevat jännitystä elämäänsä moraalittomistakin asioista olematta mitenkään päästään vialla. Se tosin jos seksuaalisuus suuntautuu tuollaisiin juttuihin on vähän eri asia. Se voi ollakin sairauden merkki.