Jeesuksen ristin työ

Olipa keran, sen pituinen se.

”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,
vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.
Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.”
FIL 2:5-11

Höpö höpö. Jeesuksen jumalallisessa iäisyydessä yksi Maassa pistäytyminen ihmisenä oli kuin hyttysen tuhnu. Asiasta piti vain tehdä mahdoton numero, kun tuon ajan ihminen ymmärsi ainoastaan verta ja väkivaltaa.

Kiitos Jeesus kun sovitit minun syntini.

Jeesus on Jumalan Poika. Hän teki puolestamme suuren työn, se oli kova tuskainen kärsimys, joka oli meille iankaikkisesti kuuluva tuomio. Sen tuomion Hän kärsi meidän puolestamme.

Minä kunnioitan ja kiitän koko sydämestäni Jeesusta.
Tiedän, että minä olen tehnyt paljon syntiä, mutta nyt olen vapaa niistä, koska Jeesus kärsi minulle kuuluvat tuomiot. Nyt en enää halua elää synnissä. Saan Jumalalta voimaa elää puhtaana. Jos kompastun, niin huudan sydämestäni, Jeesus auta.

Olen onnellinen, kun mikään synti ei enää paina, eikä sido minun sydäntäni.
Nyt sydämeni riemuitsee ja kiittää Jeesusta ja saan olla Hänen omaisuutta.

Ylistetty ja kiitetty olkoon Jumala, kun tiedän ja tunnen Jumalan Rakkauden koko mielessäni. Saan elää vapaana sydän puhtaana irti synneistä , saan iloita kaikkivaltiaan edessä.

Sain tämän armon hyväksymällä tahtomalla ja uskomalla Jeesuksen Evankeliumiin. Jumala on voimallinen huolehtimaan minusta ja ilmoittaa itsensä minulle.

On ihana kun näkee sisarien ja veljien ylistävän Jumalaa.
Rakkaus yhdistäköön meitä Kristuksessa.

Mitä mieltä olette, uskon veljet/sisaret. Olemmeko jo niin lähellä lopunaikoja, että meidän pitäisi jo luovuttaa evankeliumin julistaminen, Taivaan Isämme. Jeesuksen ja Pyhän Hengen pilkkaajille? Ilm. 22:10-13. Saastaiset rypekööt saastassaan ja vanhurskaat harjoittakoon vanhurskauttaan. Jeesus tuli ensin pelastamaan syntisiä. Toisella kertaa Hän tulee tuomarina ja soturina, joka kerta kaikkiaan kitkee pahuuden maailmasta. Meillä Jeesuksen omilla, ei ole mitään kadotustuomiota. Me pääsemme Uuden Jerusalemin porteista sisään, syömään elämän puusta. Ulkopuolelle jäävät koirat,noidat, irstailijat, murhaajat, epäjumalan palvelijat ja ne, jotka rakastavat valhetta ja noudattavat sitä. Ilm 22:15. He joutuvat tuliseen järveen. Toisaalta pelastuihan ristin ryövärikin, viime hetkillään. Ehkä meidän ei kannata sittenkään välittää, vaikka nämä pilkkaajat haukkuvat meitä mielisairaiksi ja paljon pahemminkin. Ainakin minua on alkanut enemmänkin huvittaa, tuo innokkuus, jolla he halveksivat maailmankaikkeuden suurinta voimaa, hyvyyttä ja rakkautta. Rukoilen Jeesuksen omille kestävyyttä. Sokeille veljillemme/sisarillemme pelastusta.

Minkäs se lapsi mahtaa kun puserretaan synnytyskanavasta ulos kylmään maailmaan.

Eikä se siementäjäänkään ole ollut vaikuttamassa.

Kiitos Jeesus täytetystä Golgatan työstä.

”Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?"

Altruistinen teko.