Hei,
olen 30v mies ja tunnen voimakasta ahdistuneisuutta ja toisinaan vihaa ja katkeruutta ihmisiä kohtaan. Olen välillä väkivaltainen ja tuomioitakin pahoinpitelyistä on tullut. Minulla on huono isä-poika suhde omaan isääni, omia lapsia minulla ei onneksi toistaiseksi ole, vaikka luulisin olevani todella hyvä rakastava isä.
Olen pitkään ollut 3 erinaisen kanssa avoliitossa, mutta kaikki ovat päättyneet noin 3 vuoden yhdessäolon jälkeen erinäisiin ongelmiin. Nyt olen ollut vuoden sinkkuna ja elämä mennyt alamäkeä taas. Työpaikka meni, pahoinpitely syyte tuli, todella voimakkaita vihan tunteita, toisaalta itken yksin kun tuntuu ettei kukaan minusta välitä.
Vanhemmilleni en voi puhua koska välit vanhempiini ovat huonot johtuen ehkä siitä, että nuorempana tapahtuneen fyysisien kuristuksen johdosta nousi katkeruus isääni kohtaan, mikä purkautui siten, että hakkasin isäni 10v sitten.
Valmistuin viime syksynä yliopistosta ja töitä en ole saanut, koska minulla ei ole alan työkokemusta ja suhteita ei tietenkään ole. Tulevaisuudennäkymät alkavat näyttää tosi heikoilta.
Naissuhteita minulla on ollut lukuisia eroni jälkeen mutta suurin osa merkityksettömiä seksisuhteita, ja jos olen ihastunut johonkin niin nainen ollut sitä mieltä, että olemme liian erilaisia. Tuntuu, että elämä menee hukkaan, mutta itsemurhaa en pidä vaihtoehtona, koska vihani kohdistuu muihin, koska en pidä itseäni täysin syyllisenä tilanteeseeni. Olisi mukava saada kommentteja henkilöiltä, joilla on samoja tuntemuksia ja miksei myöskin ammattiauttajilta. Toistaiseksi en ole saanut terveyskeskuslääkäriltä tarvitsemaani apua, mutta jatkan yrittämistä.
Terv: Mies synkkyydestä.
olen 30v mies ja tunnen voimakasta ahdistuneisuutta ja toisinaan vihaa ja katkeruutta ihmisiä kohtaan. Olen välillä väkivaltainen ja tuomioitakin pahoinpitelyistä on tullut. Minulla on huono isä-poika suhde omaan isääni, omia lapsia minulla ei onneksi toistaiseksi ole, vaikka luulisin olevani todella hyvä rakastava isä.
Olen pitkään ollut 3 erinaisen kanssa avoliitossa, mutta kaikki ovat päättyneet noin 3 vuoden yhdessäolon jälkeen erinäisiin ongelmiin. Nyt olen ollut vuoden sinkkuna ja elämä mennyt alamäkeä taas. Työpaikka meni, pahoinpitely syyte tuli, todella voimakkaita vihan tunteita, toisaalta itken yksin kun tuntuu ettei kukaan minusta välitä.
Vanhemmilleni en voi puhua koska välit vanhempiini ovat huonot johtuen ehkä siitä, että nuorempana tapahtuneen fyysisien kuristuksen johdosta nousi katkeruus isääni kohtaan, mikä purkautui siten, että hakkasin isäni 10v sitten.
Valmistuin viime syksynä yliopistosta ja töitä en ole saanut, koska minulla ei ole alan työkokemusta ja suhteita ei tietenkään ole. Tulevaisuudennäkymät alkavat näyttää tosi heikoilta.
Naissuhteita minulla on ollut lukuisia eroni jälkeen mutta suurin osa merkityksettömiä seksisuhteita, ja jos olen ihastunut johonkin niin nainen ollut sitä mieltä, että olemme liian erilaisia. Tuntuu, että elämä menee hukkaan, mutta itsemurhaa en pidä vaihtoehtona, koska vihani kohdistuu muihin, koska en pidä itseäni täysin syyllisenä tilanteeseeni. Olisi mukava saada kommentteja henkilöiltä, joilla on samoja tuntemuksia ja miksei myöskin ammattiauttajilta. Toistaiseksi en ole saanut terveyskeskuslääkäriltä tarvitsemaani apua, mutta jatkan yrittämistä.
Terv: Mies synkkyydestä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei tuo kyllä maanisdepressiivisyydeltä kuulosta. Minun mielestäni tuo on pikemminkin masennusta. Olet ahdistunut, vihainen ja katkerea... Mutta maanisuuteen liittyviä tuntemuksia et kuvaile lainkaan.
Koska en tunne sinua tarkemmin on paha mennä antamaan mitään "diagnoosia". Oikeastaan tekstisi perusteella voisi epäillä melkein mitä tahansa alkavaa mielenterveyden häiriötä, paitsi maanisdepressiivisyyttä. Mutta masennus tulee pinnalle kaikkein selkeimmin.
Oletko kokeillut mielenterveystoimistoa? Uskoisin, että sieltä saisit parempaa apua kuin terveyskeskuslääkäriltä.
Moi,
olen joo saanut lähetteen mutta sinne noin puolen vuoden jono..eli :)
Sain numeron tk:_n kriisiapuun joka auki ma-pe.
Olen tässä hautonut avun hakeista jo vuosia, nyt päätin että pakko ennen kuin teen jotakin peruuttamatonta... Ei olemasennusta silloinhan en aikoinaan tykänyt olla sekaisin ja nyt nautin siitä liikaakin...
Jono. Psykiatrisen avohoidon riesa. Saas nähdä tuoko hoitotakuu muutosta asiaan.
Masennuskin oireilee monella tavalla. Se ei välttämättä ole angstista jurotusta ja kalsarikännejä tai itsensä viiltämistä.
Maanisdepressiivisyys on sellainen tila, jossa ihmisen mieliala käy ääripäissä. Välillä ollaan niin syvästi masentuneita, että saatetaan yrittää itsemurhaa, sitten iskeekin kauhea energisyys, velat on saatavia, tehdään valtavasti hankintoja, ollaan koko ajan menossa... Kunnes riemu taas katkeaa masennukseen jolloin kadutaan sitä kaikkea kohkausta mitä maniapäissään tuli touhuttua... Nuo jaksot voivat olla pitkiä. Olen tavannut ihmisen, jolla maaninen vaihe kesti 11 kuukautta.
Toisaalta kertomasi tuntemukset voivat liittyä myös persoonallisuushäiriöihin tai olla jopa alkavaa skitsofreniaa. Mutta paha sanoa mitään varmaa. Psyykiset sairaudet kun oireilevat yksilöllisillä tavoilla ja eri sairauksissa saattaa olla hyvinkin samanlaisia oireita.
Mutta olet itse tiedostanut, että jokin on vialla. Koita vaan kestää ja kärvistellä jonossa. Ainahan voit myös pyytää vaapaehtoisuuteen perustuvaa B1-lähetettä psykiatriseen hoitoon... Mutta kyllä mtt olisi mielestäni sulle parempi ratkaisu.
Et pode maanis-depressiivistä jakomielitautia, siihen kuuluvat pitkät, esim. puolivuotiset masennuskaudet ja yhtä pitkät ylipirteät suuruudenhulluuskaudet. Oletko syventynyt okkultismiin tai black metal -musiikkiin?
Maanisdepressiivisyys ja jakomielitauti on kaksi eri asiaa.
Maanisdepressiivisyys tunnetaan nykyään kaksisuuntaisena mielialahäiriönä (vaikka itsekin saatan puhekielessä käyttää maanisdepressiivisyyttä) ja jakomielitautia on jo vuosien ajan kutsuttu skitsofreniaksi.
Mitkäs ne neljä jakomielitaudin muotoa olivatkaan: simplex, hebefrenia, katatonia ja paranoia...Totta tosiaan! Ja tiedän kyllä, että oikeaoppisista sairauksien nimistä väännellään nykyään pumpulinpehmeitä turvakielisiä muotoja, ettei vain kellekään *nyyh* tulisi paha mieli. Hulluinhuone on hulluinhuone eikä mikään psykiatrinen sairaala niin kuin vaivaistalo on vaivaistalo eikä mikään vanhainkoti, perkele! Maanis-depressiivinen on maanis-depressiivinen eikä mikään kaksisuuntainen, saatana!
Nykytietämyksen mukaan skitsofreenikon mieli on pirstaleinen, ei jakautunut. Ja maanisdepressiivisyys suuntautuu kahteen suuntaan: maniaan ja depressioon.
Taidat olla niitä joille kaikenlainen kehitys on pahasta. Haluat tehdä niin kuin aina ennenkin on tehty.
Termien muutos johtuu lähinnä siitä, että lääketiede on kehittynyt myös psykiatrian saralla sitten 1950-luvun.
Sinusta varmaan skitsofr... anteeksi, jakomielitaudin paras hoito olisi insuliinishokkihoito...
Moi,
asia otettu käsittelyyn a-politlinikalla, päihteiden ja mielenterveysongelmien yhdistelmänä... katsotaan millaista hoitoa saa...