Jos kirjoittaisin tarinan meistä, minusta ja "Onnettaresta" ja kävisin siinä kaiken tapahtuneen läpi? Hemmetin iso hommahan se olisi, mutta ei tämä sairaalloiselta tuntuva tila voi enää vain jatkua. Asioita olen yrittänyt tehdä ja silloin mieli on saanut hetken levätä, mutta sitten iskee ne hetket kun rintaa puristaa ja ajatukset sumenee mahdottomiksi. En haluaisi lääkehoitoa ja en usko että ammatillaisen kanssa puhumisesta tulisi mitään. Joskus toisenlaisessa tilanteessa sekin tuli kokeiltua.
Häntä yritin tavoittaa ja pyytää tapaamista. Ei vastausta... Kaikki merkit viittaavat ettei hän olisi enää millaan tapaa kiinnostunut. Kiinnostunut edes puhumaan asioista, edes päällisin puolin. Anteeksi häneltä kuitenkin sain eräitä tekojani, mutta en koskaan niitä pahimpia...
Ehkä ainoa asia mitä haluan on vain ymmärrystä. Kukaan ei vain voi ymmärtää tätä asiaa kun siitä kukaan muu tiedä. Entä jos kertoisin sen kaiken ja kuinka koin sen ajan syksystä aina kesäkuun alkuun. Ehkä siinä olisi helpotus? Tietenkin se saattaisi vain pahentaa asioita, lähinnä viittaan omaan olooni.
En tiedä enää mitä muutakaan voisin tehdä. On niin onneton ja tyhjä olo. Ja niin kammottava viha itseäni kohtaan, että en vain osannut...
Häntä yritin tavoittaa ja pyytää tapaamista. Ei vastausta... Kaikki merkit viittaavat ettei hän olisi enää millaan tapaa kiinnostunut. Kiinnostunut edes puhumaan asioista, edes päällisin puolin. Anteeksi häneltä kuitenkin sain eräitä tekojani, mutta en koskaan niitä pahimpia...
Ehkä ainoa asia mitä haluan on vain ymmärrystä. Kukaan ei vain voi ymmärtää tätä asiaa kun siitä kukaan muu tiedä. Entä jos kertoisin sen kaiken ja kuinka koin sen ajan syksystä aina kesäkuun alkuun. Ehkä siinä olisi helpotus? Tietenkin se saattaisi vain pahentaa asioita, lähinnä viittaan omaan olooni.
En tiedä enää mitä muutakaan voisin tehdä. On niin onneton ja tyhjä olo. Ja niin kammottava viha itseäni kohtaan, että en vain osannut...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tännekkö sen kirjoittasit?
Niin vähän arvelin. Täällä kuitenkin tavallaan kaikki alkoi ja todella paljon "matskua" saatavilla kaikesta mitä olenkaan kirjoittanut. Samalla ehkä myös käsitellä palstan negatiivista vaikutusta ajatteluuni ja toimintaani, kun aika merkittävään osaan pääsi sekin muodostumaan.
Ootko varma, että täällä saa sellaista julkaista, tarkoitan pituutta?
Tuohan voisi tietenkin olla opiksi muillekin, jotka tämän palstan avulla yrittävät toiseen saada yhteyttä. Että miten siinä voi käydä.
5000 merkkiä aloitukseen on aika passeli määrä. Kirjoitan sen kuitenkin ensin vaikka wordilla ja julkaisen sen vaikka sitten osissa. Riippuen täysin kuinka se istuisi tuohon ja kuinka sen saisi parhaiten jaoteltua osiin. En usko että noin tehdessä tulisi mitään vaikeuksia.
Minulta löytyykin se alkuperäinen aloitus ja siihen tullut vastaus, joka sai käytännössä kaiken aikaan. Sitten kun vähän vielä valotan taustoja ja sitä minkälaisessa paikassa kaikki oikein tapahtui, niin uskoisin monen ymmärtävän miksi minulle kävi kuten kävi.
Löytyy myös mainio esimerkki kuinka eräs palstalainen joko kirjoitti minulle luulleen minun olevan kaivattunsa tai sitten joko niin että minä vain kuvittelin hänen vastanneen omaan aloitukseeni. Vahvasti epäilen ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta voin toki aina olla väärässäkin. Sen toisen aloitus muuten sai aikaan sen, että yritin lähettää hänelle sähköpostia luettuani sen. Siitäkin keissistä löytyy varmaan vielä aloituksia, joita voisin hyödyntää ja ehkä jopa linkittää valmiiseen teokseen.
Eli siis paljon varoittavia esimerkkejä ainakin löytyy. Kaikista vaikeinta on vain aloittaa kirjoittaminen ja käydä se kaikki vielä kerran läpi. Tekee vain niin pahaa kun tajuaa kuinka käytännössä tappoi kaiken kauniin...
Niin, en tiedä, tämä palsta ei ainakaan minulle oikein sovi, liikaa epäselvyyttä joka jähmettää. Jos itse olisin tuossa tilanteessa, että kaikki mahdollisuudet menetetty, en haluaisi viettää täällä enää hetkeäkään. Tai no ehkä viisastuneena myöhemmin voisin muiden tilanteita käydä lueskelemassa täällä.
Kirjoittaminen auttaa ja helpottaa mieltä ja oloa.
Se on omalla tavallaan terapeuttista jollet jostain syystä pysty puhumalla purkamaan oloasi.
Puhuminen on minulle aina ollut todella vaikeaa ja siinä onkin ehkä yksi syy miksi tässä näin huonosti pääsi lopulta käymään. Olisin hänelle toki halunnut vielä puhua (Ja ehkä toivon sitä salaa vieläkin), mutta häneen en vain enää saa minkäänlaista kontakia. Kirjoittaminen sen sijaan luonnistuu, mutta todella vaikea saada tunnetilaa ilmaistuksi pelkän tekstin avulla. Mutta tosiaan kirjoittaminen taitaa olla ainut vaihtoehto minulle.
Kirjoittaminen on aina hyvä. Mietithän, että minne kannattaa kirjoittaa. Voitko kirjoittaa suoraan sille ajattelemallesi ihmiselle? Jollet voi, niin mietithän muita mahdollisuuksia että voisit kertoa hänelle ajatuksiasi. Mieti, että onko tänne kirjoittaminen paras mahdollisuus.
Jotenkin toivon, että suojelet itseäsi ja kokemuksiasi, tunteitasi. Täällä kaikki menee niin helposti rikki ja kaikkea rikotaan ja haukutaan. Hyvää yötä.
Pääasia, että osaat ilmaista itseäsi. Onko sen väliä sitten, miten? Voithan varovaisesti ensin viestillä lähestyä ja vaikka sopia tapaamisesta.
Kannattaa katsoa vielä, jos välillänne onkin jotain, joka olisi hyvin ja sitten niitä, joita voitte yrittää korjata. Ei kannata lannistua, jos koet teidän välillänne olevan harvinaisen yhteyden.
Koskettavasti kirjoitit, mutta älä suotta parjaa itseäsi. Olet varmasti yrittänyt parhaasi kokonaisuuteen nähden.
En tiedä yrittäisinkö vielä viestillä lähestyä, kun ei hän vastannut edellisiinkään. Toisaalta aina voisin antaa mahdollisuuden ja kysyä itseltäni, että mitä häviän? Pelko vain vielä lisääntyvästä torjunnasta ja siitä että en osaa olla varovainen, lamauttavat minut.
Mutta onko minulla enää hävittävää? Menetin/Menetän hänet joka tapauksessa, varsinkin jos en tee mitään.
Tosi vaikea paikka siis ja vaatii aikaa miettiä. Toisaalta aika on taas pahin viholliseni oireiden ja mielialan vaihtelun takia.
Kiitos viestistäsi, se tuntui ytimissä...
Hyviä pointteja toit esille. Toisaalta olen tottunut palstan menoon ja täältähän se ainakin löytyisi jatkossakin. Ehkä jos siitä tulee tarpeeksi hyvä niin linkitän sen hänelle sitten.
Hyvää yötä sinullekin!
Yksi tapa vois olla myös ns.tuoliharjoitus, jossa kuvittelet hänet istumaan tuolille eteesi ja kerrot tunteesi. Sitten vaihdat tuolia( näkökulmaa) ja vastaat kuin kuvittelisit hänen vastaavan. Saisit keskusteluharjoitusta samalla.
Mutta vähän vaikuttaisi siltä, että koko hommassa ei ole kyse niinkään hänestä ( olisi voinut olla joku toinenkin nainen) vaan sinusta itsestäsi. Kysy itseltäsi, mihin jäit kiinni? Onko egoasi loukattu? Jonkinlainen elämänkriisi , joka henkilöityy tuohon naiseen jonka kautta jokin sinussa itsessäsi haluaa tulla nähdyksi.
Yritähän hyväksyä ja kuulostele itseäsi.
Tämä kuulostaa aika mainiolta idealta ja ehkä kokeilen sitä, jos vain kykenen. Ja olet todennäköisesti oikeassa... minä en vain kykene myöntämään edes itselleni kaikkea.
Kiitos! Tekstisi pistää ajattelemaan...
Molempia kun ei voi pitää yllä.
Mitä tarkoitat?
Omista kokemuksistani en enää kirjoittaisi tänne.
Joskus tein niin eikä sillä ollut mitään merkitystä.
Millaista merkitystä hait silloin kirjoituksillasi, jos saanen kysyä?
Se oli sitä samaa mitä purin omista kokemuksistani psykoterapiassakin, mutta jotenkin kaikki mitä tänne kirjoitin oli turhaa. Enää en tekisi sitä enkä tee. Siihen aikaan vitutti se etten saanut kertoa ajatuksiani ja tunteitani sille oikealle ihmiselle. En koskaan solvannut tai haukkunut häntä. Se ei ole minua.
Kirjoitin vain tunteistani ja omia tuntojani. Lööpit
Tuohon tuli outo teksti.. Lööpit...
Öitä
Ymmärrän hyvin tuon "tunteiden ja ajatusten kertomisen oikealle henkilölle"-kohdan. Niin se minullakin on...
Kiitos ja hyvää yötä!