että tunteet ja erityisesti fyysisen läheisyyden mahdollisuus pelottaa.
Surullista. Yksinäistä ja surullista.
Tänään oli synkkien mietteiden päivä. Fiilistä eivät parantaneet useat rakastuneet, onnelliset parit, joita meren rannalla ja torin reunamilla näin.
Tuijotin merta pitkän tovin ja mietin, miltä viileän veden kosketus tuntuisi. Meri ei sanoisi minulle, ettei halua minua.
Sattuu niin paljon, sattunut niin kauan. En enää tiedä, mitä teen
Surullista. Yksinäistä ja surullista.
Tänään oli synkkien mietteiden päivä. Fiilistä eivät parantaneet useat rakastuneet, onnelliset parit, joita meren rannalla ja torin reunamilla näin.
Tuijotin merta pitkän tovin ja mietin, miltä viileän veden kosketus tuntuisi. Meri ei sanoisi minulle, ettei halua minua.
Sattuu niin paljon, sattunut niin kauan. En enää tiedä, mitä teen
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voi pahus! Mitenköhän voisin nyt lohduttaa sinua. Minä itse olen todella aito ja rehellinen ihminen, niin en ole joutunut vastaabanlaisiin ongelmiin. En nyt osaa tähän muuta sanoa kuin, että koita nyt jatkossa olla rehellisempi.
Millä tavalla ajattelit auttavan asiaa, jos olen rehellisempi . Helpottaisiko se miehen toisten suhteiden hyväksymistä jollain tavalla? Auttaisiko siihen, että ne muut kelpaavat ja minä en. Ja ne muut EIVÄT ainakaan tietääkseni ole tähän mennessä olleet muita naisia
Kiitos ystävällisestä kommentistasi. Auttoi ja lohdutti tosi paljon. Tiedätkö , että oikeasti ajattelin tänään, miltä elämänsä lopettaminen meren aaltojen syleilyssä tuntuisi.
Kiitos.
Minäkin olen aito ja rehellinen. Sen verran , että olisin naimisiinmenovaiheessa kertonut tulevalle puolisolleni etsiväni vain ystävää jakamaan arjen ja kulissisuhdetta ja kertonut oikeasti pitäväni seksistä vain saman sukupuolen kanssa. En olisi sanonut tahdon, jos olisin tahtonut jotain muuta kuin tulevan puolisoni.
Eroa. Saat elämäsi takaisin.
Tiedätkö, en uskalla. Olen jähmettynyt paikoilleni.
MIetittekö oikeasti, mitä vaikutusta typerillä, ilkeillä ja inhottavilla kommenteillanne voi olla oikeasti herkälle ihmiselle?
Minä en ole sillä tavalla herkkä, että jostain nettiprovokommentoinnista itkemään alkaisin, mutta hiukan surettaa, kuinka helppoa toisen ja hänen ajatuksiensa lyttääminen netissä anonyymina onkaan.
ap
Minä luulen "tunnistavani" aloittajan ihan vain palsta historian perusteella. Joskus luulin oikeasti häntä kaivatukseni. Se oli marraskuuta tai jotain kun kirjoiteltiin ja sählättiin.
Tuli vain mieleeni kuinka pitkä aika siitä on ja kuinka pitkään palstalla olenkaan ollut. Tämän aloituksen luettuani en voinut olla ajattelematta itse aloittajaa ja sitä minkälaisen kuvan hänestä olen saanut. Paljon vaikeuksia ja haasteita, paljon voimakkaita tunteita.
Voin vain toivoa sinulle parempaa ja voimia haasteisiin. Ehkä tilanteessa ero olisi kuitenkin se järkevin ratkaisu. En väitä että se olisi helppoa tai kevyt homma muutenkaan, mutta aina se on kuitenkin mahdollisuus. Toisaalta voin vain yrittää ymmärtää, jos päätät antautua meren ja veden virtaan.
Ikinä en aloittajaa tunne ja tämä kaikki pohjautuukin vain ajatuksiini, joita tämä minussa herätti. Kovia asioita, mutta osa elämää...
Olin omaehtoisesti selibaatissa sinkkuna vuosia. En vain tavannut ketään, jota olisin oikeasti halunnut seksuaalisesti ja muuten.
Sitten tapasin miehen, joka sai minut todella kiihkeäksi ja halukkaaksi. Hän kuitenkin sanoi haluavansa vain seksiä, tai "hauskanpitoa", kuten hän asian ilmaisi..
Kokeilin kerran ja se järkytti minua syvästi, koska tunsin itseni käytetyksi. Myöhemmin mies vielä tunnusti olevansa suhteessa. Hän pyyteli paljon anteeksi ja yritti kuitenkin pitää yhteyttä vielä puoli vuotta yhteisen yömme jälkeen. Olin myös hänelle vastustamaton kiusaus. Kuultuani, että hän on suhteessa aloin järjestelmällisesti syömään henkisesti hänen itsetuntoaan ja tekemään hänet mustasukkaiseksi, koska halusin tehdä hänelle selväksi sisäisesti millaisena ihmisenä pidin häntä, lopulta hän luovutti.Koko juttu oli varsinainen soppa ja uskon sen myös pilanneen hänen suhdettaan, koska olen varma, että hänen naisystävänsä oli asiasta tietoinen. Minulla kesti toipua koko viime talven, mutta toivuin ja luovuin kostonhimostakin.
Pitkän selibaatin jälkeen kuitenkin seksuaalinen läheisyys tuntui todella hyvältä ja luonnolliselta. Se on ainoa hyvä muisto koko jutusta. Olin oma itseni, oma kehoni tuntui ihan hyvältä ja kelpasi vähän liiankin hyvin. Olin jännittänyt turhaan seksiä. Toisen ihmisen lämpöä ihollani, en edes muistanut sitä. Hassua, että juuri selibaatti sai minut arvostamaan asioita, joita en nuorempana edes huomannut. Silloin vain suoritus oli mielessä ja ulkonäkö😂
En kuitenkaan kadu selibaattia ja nyt olen ollut jälleen lähes vuoden taas kohta.
Toivon sinulle hyvää. Usein asiat saavat valtavia mittasuhteita, kun ihmisen "ongelmaratkaisuaivot" niitä jauhavat.
Kehomme ovat kuitenkin luonnollisia ja hyviä aina. Varmasti kelpaat.
En halua antaa liian tiukkoja neuvoja, koska en tunne sinua, mutta auttaisiko etäisyyden ottaminen?
Älä nyt ainakaan itseäni mereen aja, ei kukaan toinen ole sinun oman elämäsi arvoinen❤