Koska en uskalla enää toivoakaan mitään.
Sun suhteesi ihanuus.
Sun suhteesi ihanuus.
En enää edes pety.
Anonyymi
36<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Uskalla nyt.
No yritetään.
jos oot ap niin ei ihme että on perseellään, ei kai sitä tuntemattomien kanssa pidäkään uskaltaa vaan sen yhen kanssa ????
no entäs jos se yks on tuntematon vielä
Onko se ap naisena, miehenä joka paikassa? Kummasti ehtiikin.
Enpä ole muualla ollut kun tätä vähän kurkkinut. Kokeile itse vaikka mennä ulos välillä harhoinesi. Ota taukoa. Älä kyttää jokaista viestiketjua. Eikö se ole yhdelle ihmiselle liian raskasta päivästä toiseen. Terveisin AP NAINEN.
Ei ole harhoja ja elämää paljon muualla kuin täällä.
Eri viesteissä aika usein joku mainitsee, jotta ap on kirjoittanut tuon ja tuon, vaikka mitään nimimerkkiä ei ole viestissä, jotta täällä paljon oleilevat näyttävät tuntevan jo ap:n tyylin. Välillä ap on mies, välillä nainen. Onko kaksi samalla nimimerkillä kirjoittavaa, nainen ja mies?
Sen olen huomannut, että täällä on paljon kiukkuisia ihmisiä kommenteista päätellen. Eikä tänne kelpaakaan myönteiset ja iloiset kirjoitukset.
Mistä tietää, mihin väliin ap itsensä pukkaa, kun aloitus ei ole ap:n?
ap on lyhenne sanoista AlkuPeräinen ja tarkoittaa keskustelupalstalla ketjun aloittajaa.
Myös miespuolinen on kekannut saman " ap " nimimerkin, vai?
Voi tsiisus sua. Ap on alkuperäinen kirjoittaja, joskus nainen joskus mies, kuka nyt tuon aloituksen tuohon vääntää. Siis ketjun aloittaja. Ne ei ole nimikirjaimet. Siksi niitä on niin monta täällä.
Kiukkuisuus johtuu siitä että täällä on tyyppejä, jotka väittävät joka viestissä toisen olevan mies, vaikka kertoisi olevansa nainen. Se saa mut näkemään todella punaista jo.
Eli persoona on jakautunut, tämä ilmiö saa lukijan ajatukset harhailemaan.
Ap on alkuperäinen kirjoittaja eli voi olla kuka vaan, koska tämäkin on nyt alkuperäinen viesti.kirjoittaja on luonnollinen naishlö. Mun aavistukset on yleensä oikeita ja ainakin silloin kun unesta herään ja ajatus nousee mieleen. Ap on nimen lyhenne, miehen nimen. Aikuisen miehen
Eli täällä voi olla vaikka kuinka monta miestä ja naista. Niitä alkuperäisiä. Ja vielä yksi mies, jonka nimen lyhenne on "ap". Jopas jotakin. Nyt ei tarvitse enää kysellä.
Voi tsiisus. Sä trollaat vaan. Ehkä parempi kun aloittajat ei enää kirjoita ap, niin ei tule sekaannuksia.
Nyt täytyy sanoo että, ihan hyvällä sanon: kun keskityt lukemaasi löydät täältä paljon riemua ja totuutta elämääsi. Olen tosin juuri aloittanut palstai lun ja olenehkä sekaisin..
Mahtava tunne kun ei ole odotuksia niin ei ole pettymyksiä.
Mikäpäs siinä.
Mahtaako tälle palstalle kovin moni eksyä mahtavissa fiiliksissä..
Niin ihanuudelle, hänelle. Ei hän näitä lue. Varmasti yksinpuhelua. Kuitenkin paljon on tapahtunut viime aikoina. Jos minä sain oman päädyn kuntoon, niin paljoa ei tarvi tehdä. Ei oikeastaan mitään. Luin jostain että päästiin suhteessa vaiheeseen "Power struggle". Sitten pitäs helpottaa. Järkyttävä kaipuu.
Tämä ei sitten aloittajalta eikä sille ihanuudelle :)
Ilmoittaudun🙃
Ootappas kun nähdään taas ja mulla on pikkumekko päällä..
Hah. Aloittaja on nainen. Voit tulla vaikka missä rääsyssä.
En minäkään enää, kun muuta ei ole olltkaan kuin pelkkää pettymystä.
Ollutkaan.
Voiko joku olla pelkkää pettymystä. Voi surkeus! Ei kai tuohon muuta voi sanoa.
Mulla on aika sama tilanne, eikä enää mitään menetettävää. Eikä ole odotuksia, kun olen opetellut hyväksymään sen ettei hän rakasta mua. Täytyisi uskaltaa kohdata totuus, vaikka se sattuu. Haluaisin vaan taantua omaan haavemaailmaan, aikaan jolloin hän rakasti mua, takertua siihen haaveeseen salaa ja uskotella itselle että niin se pohjimmiltaan on, elää erakkona jossain ja vältellä totuutta. Vai pystyisinkö kohtaamaan rauhallisesti totuuden, joka voi olla karvas? Tulisinko silti aina rakastamaan häntä?
Olen miettinyt tuota, miksi ei osaa irrottautua? Vaikka olisi aivan ilmeistä, ettei koskaan voi mitään kunnollista syntyä. Aina vaan satuttaa itseään lisää, kun antaa tilanteen jatkua. Irti päästäminen olisi ehkä paras teko itseäni kohtaan. Olen yleensä realisti, mutta hänen kohdallaan haluan katsastaa tilanteen aina uudestaan. Vaikka tulee todella huono olo, enkä käyttäydy, tai reagoi enää lainkaan normaalisti. Sitten koitan taas saada itseni taas paikattua.
jaa a, enpä osaa ottaa kantaa
Kannanottohan tuokin on, kun sanot noin.
Kyllä mä suurimmalti osin oon viimein irrottautunut, tunteet vaan yrittää kiertää samaa vanhaa tuttua kehää. Kai sitä vaan rakastuu kerran elämässään kunnolla sen kerran kun rakastuu, ja ehkä kaiken tarkoituksena on kasvattaa omaa kykyä luopua ja olla silti kiitollinen.
Tämä 14:54 kommentoijalta
Oot sitten mokannut vai.
Enpä ole.
Miksi sä olet mustasukkainen minusta kun en edes kelpaa sinulle edes ystäväksi?????