Hesarissa tänään hyvä mielipidekirjoitus masennuksesta:
Masennus kehittyy pitkän ajan kuluessa ja sen perisyyt ovat suhdekokemuksissa.
Hoitamattomat mielen taakat siirtyvät ruumiillisiksi, jolloin sairauspoissaolot ja työkyvyttömyys lisääntyvät.
Jyrki Korkeila ja Saara Rannanpää avasivat Vieraskynä-kirjoituksessaan (HS 10.7.) masennuksen tehotonta hoitoa. Näkökulma oli fysiologinen.
Ihminen on kokonaisvaltainen systeeminen olento, jolla on ruumiillisuuden lisäksi psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Masennus kehittyy pitkän ajan kuluessa ja sen perisyyt ovat ihmisen suhdekokemuksissa. Kokemus omasta itsestä rakentuu suhteessa toiseen ihmiseen. Kokemukseen vaikuttavat oma historia sekä elin- ja ympäristötekijät.
Masennus toimii suojana haavoittavaa sisäistä kipua vastaan, kun ulkoiset ja sisäiset vaatimukset ovat ristiriidassa ja ihmisen mieli ja minuus joutuvat liian vaativaan tilaan. Oire tulee sen tilalle, mikä ihmisen kokemuksessa on jäänyt psyykkisesti käsittelemättä, ja kokemusten merkitykset tunnetasolla joudutaan eristämään itsestä. Hoitamattomat mielen taakat siirtyvät ruumiillisiksi, jolloin sairauspoissaolot ja työkyvyttömyys lisääntyvät.
Masennus on ensisijaisesti psykologinen mielen ilmiö, ja oire kertoo yhteydettömään tilaan jääneestä omaan itseen kuuluvan puolen mykistymisestä. Kun mielentoiminnot heikentyvät, katkeaa yhteys itseen ja toiseen, jolloin millään ei ole enää merkitystä, mikään ei tunnu miltään.
Ihmisen mieli on oma systeeminsä, jossa muutos tapahtuu sisältäpäin, kun kokemuksille löytyy merkitys ja syntyy ymmärrys masennuksen juurisyistä. Hoito tapahtuu auttavassa suhteessa, kun auttaja osallistuu potilaan kokemusten tutkimiseen oman mielensä avulla.
Tehottomien hoitojen perusongelma näyttää olevan uskomus vaikuttamiseen oireiden poistoon ulkoapäin. Masennus uusiutuu, kun taustalla olevat tekijät jäävät ymmärtämättä tai toipumiseen tarvittava prosessi ei ole mahdollistunut.
Masennus on oire, joka puolustaa ihmisen minuutta. Tila on mielen tarkoituksenmukainen keino suojautua, kun minuus ja mielen toiminnot joutuvat liian suureen paineeseen.
Ihmisen mielenterveyden ongelmat syntyvät suhteissa, ja kasvuun ja kehitykseen liittyvien puutteiden, traumakokemusten korjaaminen, tapahtuu suhteessa. Nyt tarvitaan auttajien ymmärryksen lisäämistä ihmisen mielestä ja sen toiminnoista ja auttajan omasta osuudesta hoitavassa potilassuhteessa.
Tutkitusti 54 prosenttia masentuneiden puolisoista on depressiivisiä. Kokonaisvaltainen näkökulma tarkoittaa masentuneen parisuhteen ja perheen tilanteen kartoitusta ja hoitamista systeemis-psykodynaamisesti yksilö-, pari- ja perhepsykoterapian keinoin.
Pirjo Tuhkasaari psykoterapeutti VET, Hämeenlinna
Vuokko Malinen psykologian tohtori, pari- ja perhepsykoterapeutti, Helsinki
Masennus kehittyy pitkän ajan kuluessa ja sen perisyyt ovat suhdekokemuksissa.
Hoitamattomat mielen taakat siirtyvät ruumiillisiksi, jolloin sairauspoissaolot ja työkyvyttömyys lisääntyvät.
Jyrki Korkeila ja Saara Rannanpää avasivat Vieraskynä-kirjoituksessaan (HS 10.7.) masennuksen tehotonta hoitoa. Näkökulma oli fysiologinen.
Ihminen on kokonaisvaltainen systeeminen olento, jolla on ruumiillisuuden lisäksi psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Masennus kehittyy pitkän ajan kuluessa ja sen perisyyt ovat ihmisen suhdekokemuksissa. Kokemus omasta itsestä rakentuu suhteessa toiseen ihmiseen. Kokemukseen vaikuttavat oma historia sekä elin- ja ympäristötekijät.
Masennus toimii suojana haavoittavaa sisäistä kipua vastaan, kun ulkoiset ja sisäiset vaatimukset ovat ristiriidassa ja ihmisen mieli ja minuus joutuvat liian vaativaan tilaan. Oire tulee sen tilalle, mikä ihmisen kokemuksessa on jäänyt psyykkisesti käsittelemättä, ja kokemusten merkitykset tunnetasolla joudutaan eristämään itsestä. Hoitamattomat mielen taakat siirtyvät ruumiillisiksi, jolloin sairauspoissaolot ja työkyvyttömyys lisääntyvät.
Masennus on ensisijaisesti psykologinen mielen ilmiö, ja oire kertoo yhteydettömään tilaan jääneestä omaan itseen kuuluvan puolen mykistymisestä. Kun mielentoiminnot heikentyvät, katkeaa yhteys itseen ja toiseen, jolloin millään ei ole enää merkitystä, mikään ei tunnu miltään.
Ihmisen mieli on oma systeeminsä, jossa muutos tapahtuu sisältäpäin, kun kokemuksille löytyy merkitys ja syntyy ymmärrys masennuksen juurisyistä. Hoito tapahtuu auttavassa suhteessa, kun auttaja osallistuu potilaan kokemusten tutkimiseen oman mielensä avulla.
Tehottomien hoitojen perusongelma näyttää olevan uskomus vaikuttamiseen oireiden poistoon ulkoapäin. Masennus uusiutuu, kun taustalla olevat tekijät jäävät ymmärtämättä tai toipumiseen tarvittava prosessi ei ole mahdollistunut.
Masennus on oire, joka puolustaa ihmisen minuutta. Tila on mielen tarkoituksenmukainen keino suojautua, kun minuus ja mielen toiminnot joutuvat liian suureen paineeseen.
Ihmisen mielenterveyden ongelmat syntyvät suhteissa, ja kasvuun ja kehitykseen liittyvien puutteiden, traumakokemusten korjaaminen, tapahtuu suhteessa. Nyt tarvitaan auttajien ymmärryksen lisäämistä ihmisen mielestä ja sen toiminnoista ja auttajan omasta osuudesta hoitavassa potilassuhteessa.
Tutkitusti 54 prosenttia masentuneiden puolisoista on depressiivisiä. Kokonaisvaltainen näkökulma tarkoittaa masentuneen parisuhteen ja perheen tilanteen kartoitusta ja hoitamista systeemis-psykodynaamisesti yksilö-, pari- ja perhepsykoterapian keinoin.
Pirjo Tuhkasaari psykoterapeutti VET, Hämeenlinna
Vuokko Malinen psykologian tohtori, pari- ja perhepsykoterapeutti, Helsinki
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielipiteen kirjoittaneet väittävät, että "tutkitusti 54 prosenttia masentuneiden puolisoista on depressiivisiä".
Tälle aikakaudelle kuuluvien tieteellisten tutkimusten mukaan tuo väite ei ole totta.
Eiköhän ne syyt vaihtele ihmisistä toisiin, eikä aina ole kyse mistään suhdekokemuksista. Ja akuutti elämäntilanne sen masennuksen monella laukaisee, vanhanaikaisia nuo väitteet siitä, että vanhat asiat on aina siellä taustalla. Mitähän näyttöä siitäkin on, että masennus olisi puolustusmekanismi? Tuskin ainakaan kaikilla. Jos tulee tarpeeksi vastoinkäymisiä, sitä voi voimat loppua. Puolustusmekanismit olivat keskeisessä roolissa freudin aikaan.
Sitä vielä, että ulkoiset tekijät on tärkeitä mielenterveyden kannalta. Sellainen ”kaikki lähtee sisältä” ajattelu on täyttä potaskaa. Esim. yksinäisyys, läheisen kuolema, kiusaaminen, fyysinen sairaus. Selväähän se on, että tällaisilla ulkoisilla tekijöillä on merkitystä masennuksen syinä.
Kirjoittajat tarkoittavatkin juuri tuonkaltaisia asioita. Läheisen kuolema, yksinäisyys, kiusaaminen, ja moni muu vastaava, nehän ovat kaikki suhdekokemuksia. Ei siis ole kyse siitä, että ongelma olisi "sinussa itsessäsi", vaan suhteessa muihin. Usein kyse menetyksistä tai muiden ihmisten huonosta kohtelusta sinua kohtaan. Joskus vaikeat, traumaattiset suhdekokemukset alkavat jo lapsuudesta, kun on tullut laiminlyödyksi tai kokemaan hyväksikäyttöä tai väkivaltaa. Se on yleisempää kuin luullaan, koska ihmiset niin usein dissosioivat liian tuskalliset kokemukset pois tietoisuudesta. Sellaiset varhaisemmat traumakokemukset tekevät ihmisen haavoittuvaisemmiksi aikuisena, niin että esim. avioero voi syöstä syvään masennukseen.
Masennus ei siis ole mitään sairautta, eikä se myöskään ole mitenkään ihmisen "oma vika", niin että siitä voisi nousta vaan ottamalla itseään niskasta kiinni. Syvää inhimillistä kärsimystä se on.