Kotimaan matkailu

Koronasta on ollut se hyöty, että kotimaan matkailu ja lomailu on alkanut kiinnostaa ihmisiä. Pidän tätä hyvänä. Rahat jäävät kotimaan hyväksi ja ilmastokin tykkää lentämisen vähentymisestä.

Tämä luo matkailualalle haasteita. Nykypolvet arvostavat palveluita. Matkan varrella tulisi oli riittävästi ruokapaikkoja ja ne pitäisi pitää auki aina, kun asiakkaita riittää. Tähän tarvittaisiin paljon lisää joustavuutta samaan tapaan mihin on totuttu eteläisen Euroopan lomakohteissa.

Itse harrastan vuosittain kotimaan matkailua ja erityisesti Lappia. Nyt päätimme kuitenkin siirtää Lapin lomailua tuonnemmaksi, koska hyttys- ja mäkäräistilanne on lumisen talven jäljiltä kuulopuheiden mukaan tosi kammottava. Jopa paikalliset ovat kuulemma helisemässä. Mutta kyllä noista itikoista syyskuun puolella aletaan päästä eroon, joten ehkä tänä vuonna voisi olla ruskamatkan vuoro. Useana vuonna olen ollut näihin aikoihin Lapissa ja silloin on voinut kulkea ihan hyvin shortseissa ja t-paidassa, jos ei nyt jollekin suolle lähde esim. lakkoja keräämään. Mutta vuodet vaihtelevat tässä suhteessa ja myös ötökkäsukupolvien kuoriutumisjat. Mutta Lappi on monen vuodenajan osalta kiinnosta ja erilainen ja jotenkin tyynen kaunis.

No, suunnitelmille tuli nyt toinenkin este. Kun ei kerran Lappia, niin ajateltiin lähteä Turun saaristoon. Sitten luettiin lehdestä, että lautoille on tuntien jonot ja kaikki majoituspaikat varattuja viikoksi eteenpäin. Eli moni muukin oli havainnut tämän mahdollisuuden. Jonottamaan ei tee mieli, joten tämäkin siirtyy. Suomalainen jäykkyys näkyy tässäkin siitä, että lautta-aikatauluja olisi luullut voitavan rukata. Systeemihän noissa lautoissa on se, että suuri osa on ilmaisia, mutta jos haluaa kulkea ns. rengasreitin, yksi lauttayhteys on maksullinen eli siitä tulee helposti perheelle autoineen sellainen satasen ylitys. Eli tätä kautta rahaakin olisi tullut lisää, jos lauttavälejä olisi tihennetty. Nyt kuulemma mietitään, että jos loppuvuodeksi eli todennäköisesti sitten, kun ruuhkat ovat ohi ja tarvetta ei enää ole. Jos Suomessa halutaa elää matkailusta, tällaisista jäykkyyksistä pitäisi päästä nopeasti eroon. Turismi edellyttää sitä, että ollaan aina hommissa, kun asiakkaita eli kysyntää on. Ja se tuo lisää asiakkaita. Nyt kun muutkin kuin minä luen näistä jonotusajoista jäävät kotiin ja Turun saariston yrittäjät jäävät nuolemaan näppejään.

Maaseudulla ja syrjä-Suomessa pitäisi älytä panostaa erityisesti kaikkeen sellaiseen, jolla etelän ihmisten rahoja voi siirtyä yrittäjien ja heidän työntekijöidensä taskuihin markkinaehtoisesti eikä kaiken maailman tukijärjärjestelmien kautta. Se tarkoittaa sitä, että kannatta osa maaseutua kyllä pärjää ja kannattamaton kituu pois ja metsittyy.