muuta kuin jokaiselle itselleen. Olen tuntenut läheisyyttä ja seksuaalista vetovoimaa, rakkaudellisia tunteita ja paljon muuta. Kuitenkaan yksikään niistä ei ole ollut aitoa, kukaan toinen ei ole niistä tiennyt. Olin tyhmä kun luulin vastapuolien tietävän tunteistani, se ei ole koskaan molemminpuolista, ainoastaan jokaisen omassa mielessä. Miksi edes harkitsisi kertovansa kenellekkään omista tuntemuksista, kun kerran niissä ei ole mitään perää. Niin monta monituista kertaa, useita kymmeniä kertoa tämän virheen tehneenä en ole saanut mitään muuta kuin haukut ja lähtöpassit sosiaalisen median ystäväpiireistä. Ei kiinnosta tuntea enää yhtään mitään minkään asian takia, kun kerran mikään ei ole todellisuutta. Se että ihminen yksin tuntee jotain muita kohtaan on täysin merkityksetöntä, sama kuin kerrot kokille hänen hyvistä taidoistaa ja vertauskohtana kokkia ei edes ole olemassa tai hän on sokea, mykkä ja kuuro. Kaikki on vaan ollut täyttä ajanhukkaa ilman mitään kongreettista päämäärää ja lähtökohtaa. Eniten askarruttaa indikaatio joidenkin toisten tahoilta tähän täysin turhaan ajanhukkaan. Miksi? Se on se kysymys johon en ole koskaan saanut minkäänlaista vastausta, eikä se edes enää kiinnosta, kun arjessa kokemuksien pohjalta saatu vastaus on aina joka kerta huono tai vieläkin huonompi.
Tunteilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa
Anonyymi
40<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Olisin voinut kirjoittaa itse saman, tosin ilman kokkivertausta, se ei tuntunut omalta.
Koko tämä nykyaika laajenevine some mahdollisuuksineen, tekee ihmisistä vain pelkkää kauppatavaraa ja kertakäyttöviihdettä.
Se työn määrä, mitä itsekin teen somenäkyvyden eteen on järkyttävä.
Olen myös yrittänyt saada erästä ihmistä vakuuttuneeksi siitä, että meidän pitäisi tavata ja jutella. Ei mitään edistystä asian suhteen, jo neljä kk yritetty, tuloksetta.
Näin se on. Ja yleensä näitä kokevat vain ne joilla on ollut jotain ongelmia elämänsä varrella, silloin mukaan tulevat kukkahattutätejä ja niin sanottuja auttajia, joilla ei ole multaa kuin kynsien alla ja sitäkään ei nimeksikään. Ainoa joka kärsii on se yksilö, joka olisi onnellinen ilman ketään säätäjää taustalla ja tunteiden sekaan heitetään pelkkää tyhjää ilmaa vihan ja rakkauden kustannuksella. Mikä mahtaa olla hintalappu ja tarkoitus tälle kaikelle, se ettei ihminen usko enää mihinkään, se ei enää elä eikä ole onnellinen mistään.
Olen ollut kyyninen jo ala-asteesta lähtien.
Kiitos tästä koulukiusaajilleni ja erilaisuuttani pilkanneille opettajilleni.
Olisi parempi vain kuolla pois, vuosi vuodelta vaikeampaa ja yksinäisempää tämä elämä.
Tuntuu kuin joku olisi halunnut että elämäni olisi mahdollisimman vaikeaa, jo lapsuudestani lähtien.
Sympatiat sinulle.
Itselläni on paljon samankaltaista kokemusmaailmaa, mutta miehenä olen kuitenkin onnistunut siitä huolimatta aikuisena saamaan naisilta ymmärrystä ja jopa seksisuhteita kai pääosin siksi, että olen kuitenkin kiltti ja kai tavallaan komeakin persoonallisella tavalla.
Perhe-elämääkin sain viettää ja lapsia syntyi liitosta. Mokasin sen, kun nuoruuden kokemukset jäi kokematta ja kompensoin sitä jatkuvilla syrjähypyillä, kun huomasin, kuinka helposti naisilta saa, kun tietää konstit.
Nyt elän pääosin tyytyväisenä yksin keskittyen työhöni ja pariin ystävään sekä harrastuksiini. Lisänä on muutama nainen, joilta saan seksiä halutessani. Silloin tällöin innostun iskemään uuden naisen seksin vuoksi, mutta yhä harvemmin enää, ikääkin jo alkaa olla.
Kiitos, edellinen vastaus on siis miehen kirjoittama.
Arvatenkin naiset eivät tiedä toisistaan ja jokainen luulee olevansa ainoa elämässäsi. Valehtelet jokaiselle. Koska kasvat aikuiseksi?
Kaikki ovat samankaltaisia yksinäisiä susua kuin itsekin.
Mitä väärää siinä on?
Jos naiset eivät tiedä toisistaan, riistät heiltä vapauden valita haluavatko he jatkaa kanssasi tiedosta huolimatta. Jokainen heistä nimittäin todennäköisesti olettaa olevansa ainoa nainen elämässäsi. Satutat heitä henkisesti. Ja jos on niin, ettet käytä mitään ehkäisyä, asetat heidät myös fyysiseen vaaraan. Vain jollain tavalla tunne-elämältään vaurioitunut ihminen toimii siten... ihminen, joka ei erota oikeaa ja väärää toisistaan. Haluatko tosiaan olla sellainen ihminen?
Suhteita voi myös olla, jotka perustuvat vain seksiin ja molemmin puolisesta sopimuksesta ilman kummankaan sitoumusta. Ei se sillon riistä kumpaakaan, vaan on yhteinen tahto. Ei seksi ole miehen riistämistä naiselta. Noissa suhteissa kumpikin saa, mutta muuta kuin perinteisen suhteen. En ole kokeillut tuota itse, mutta tunnen naisia kenen elämäntilanteeseen se on sopinut. Nuo suhteet voi olla pitkiä ja sisältöä tunteitakin, vaikka mitään sitoumusta ei kummallakaan ole. Sivusta.
"Olen tuntenut läheisyyttä ja seksuaalista vetovoimaa, rakkaudellisia tunteita ja paljon muuta. Kuitenkaan yksikään niistä ei ole ollut aitoa, kukaan toinen ei ole niistä tiennyt. Olin tyhmä kun luulin vastapuolien tietävän tunteistani, se ei ole koskaan molemminpuolista, ainoastaan jokaisen omassa mielessä. Miksi edes harkitsisi kertovansa kenellekkään omista tuntemuksista, kun kerran niissä ei ole mitään perää."
Ymmärsinkö nyt oikein; ole tutnenut noita tunteita toista kohtaan, ja olettanut että se toinen lukee ajatuksesi? Miten toinen voi tietää jos et puhu? Harva osaa ajatustenlukua.
Myös tuo jo heti ennakkoon torjuva asenne on hyvin omiaan karkottamaan pois. Olet katkeroitunut ja kyyninen, ja näytät sen. Haluaisitko itse lähestyä itsesi kaltaista ihmistä?
Sivusta kommentoin, että olet asian ytimessä, Ennakkoon omassa päässä torjuva asenne ei estä, vain hidastaa ja jarruttaa, kunhan saa spyykattua itsensä kriitisessä kohdassa ja riittävän ajoissa ulos. Silti rakkaus vaatii yrittämistä, usein on yritettävä monta kertaa löytääkseen molemminpuolisen rakkauden. Kaikki ei aina osu, vaikka toivoisi.
Yksipuolinen rakkaus on totta. Se on totta, vaikka olisi vain omassa päässä. Toisella voi sen sijaan olla vain mietoja ihastuksen tunteita, tai pientä kiinnostusta, muttei halua suhteeseen tai hän voi olla vain perusystävällinen ilman tunteita. Ei kukaan pysty tunteitaan valitsemaan. Romanttinen rakkaus syntyy kun kaksi rakkauskuplaa yhdistyy. Tämä rakkaus voi olla huimaa, mutta myös arkea ja erimielisyyksiä ja ikäviäkin tunteita ajoittain. Olemme suhteessakin ihmisiä. Sitä yksinäistä rakkauskuplaa mitä rakastunut elää ei samanlaisena ole olemassa.
Ap kannattaa muistaa, että vaikka pakit harmittaa ei toisella ole velvollisuutta alkaa suhteeseen, jos ei tunteita ole riittävästi tai jos ei halua. Etkä varmaankaan toista edes haluaisi ilman omaa halua?
Rakastuessamme helposti jäämme omaan kuplaan, eikä toisella välttämättä ole edes mitään kuvaa kuplan olemassaolosta. Siksi on ITSE uskallettava rikkoa kupla ja kysyä toiselta haluaako hän lähteä tutustumaan. Tutustuminen on alku, ei lupaus elämästä yhdessä. Jos kupla saa kasvaa liikaa itsekseen, se voi kasvaa myös epäterveeseen suuntaan.
Antamatta ei voi saada. Yrittämättä ei voi onnistua. Ilman kykyä ja uskallusta rakastua, ei voi rakastua. Ilman tahtoa ottaa tiski kaikki jää oman kuplan tasolle.
Kirjoitin tämän kesällä. Sen lukeminen uudestaan ulkopuolisin silmin kirkastaa ajatuksia. Olen edelleen samaa mieltä, vaikka nyt olenkin ikäväni kanssa isommassa hukassa kuin kesällä. S
Tällä palstalla pyörivät empaattiset ja herkät ihmiset. Ne, jotka miettivät asioita oikeasti.
Kaiken höpöttelyn joukosta löytyy näitä helmiä. OIkeita keskusteluita tärkeistä asioista
Sivusta huomauttelen, ja tsemppiä sinulle aloittaja! Elämme vain kerran, älä murehdi ja mieti liikoja!
Tunteet ovat tunteita... ja siten aina aitoja. Kun sinä tunnet jotain, on se sinulle itsellesi aina aitoa. Tunteet voivat kuitenkin olla yksipuolisia. Ja jos et kerro toiselle tunteistasi, ei toinen voi tietää mitä tunnet tai tunnetko ylipäätään jotain häntä kohtaan.
Negatiivisten tunteiden (pettymys, inho, viha, jne.) kertyminen saattaa helposti synnyttää lisää negatiivisia tunteita, kun ihminen jää vellomaan niihin ja rypee itsesäälissä. Tunteisiin voi kuitenkin vaikuttaa. Keskity asioihin, jotka tuottavat sinulle iloa ja mielihyvää. Unohda hetkeksi vastakkainen sukupuoli kokonaan. Ihminen, joka voi hyvin ja säteilee iloa ja hyvää oloa, saa muut ihmiset myös kiinnostumaan hänestä.
Ja mitä väliä on sillä, etteivät kaikki vastakkaisen sukupuolen edustajat kiinnostu sinusta. Eikö se olisi aika rasittavaakin. 😁 Eikö ole tärkeintä, että kohdallesi osuu se yksi ihminen, jonka tunteet sinua kohtaan ovat samat kuin itselläsi.
Meidän ihmisten on tarkoitus oppia ja kasvaa ihmisinä koko elämämme ajan. Moni unohtaa sen. Moni myös unohtaa sen, että jokainen särkynyt haave tai rikkoutunut ihmissuhde on merkki jostain asiasta, joka meidän olisi tarkoitus tilanteesta oppia. Maailma ei kaadu vastoinkäymisiin, sillä niistä me opimme. Positiivisuus, ilo ja aito muista ihmisistä välittäminen vie meitä aina eteenpäin.
Tsemppiä sinulle ap ja muille samanlaisten asioiden kanssa painiville. Teillä itsellänne on kaikki valta olla onnellisia...
Hieno kirjoitus!
Lämmin kiitos. 😊
Et ymmärtänyt, tarkoitan ettei myöskään ne jotka ovat kiinnostuneet ole aitoa. Ajatuksena tuollainen kuvitelma jostain lannistaa vain mieltä.
Sinulla on vielä paljon opittavaa, mutta opit kyllä, jos vain haluat ja olet avoin uusille asioille. Moni asia on kiinni omasta asenteesta ja positiivisesta suhtautumisesta elämään, ihmisiin ja asioihin ylipäätään.
Ei riitä, että asioista puhutaan vain täällä palstalla tai muualla somessa. On puhuttava oikeassa elämässä kasvotusten ja vaikka puhelimessa, sähköpostilla tai kirjeellä.
Ihmisten pitäisi ottaa yhteyttä toisiinsa IRL silloin suhteet menevät eteenpäin tai ainakin asiat selviävät.
Varallisuudellakaan ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Niistin kolvia ja muistin tinaamisen. Se oli räkä, pienessä pisarassa salmiakin tuoksu. Se haihtui, niinkuin päivät katoavat.
Ei olekaan mitään tekemistä. Tunteita voi olla, mutta mitään niiden eteen ei tehdä. Minäkin olen tuntenut tunteita kaikissa väreissään ja ajatuksissa. Kukaan ei niistä ole tiennyt ja tuskin se on molemminpuolistakaan. Olen vain kaverina ollut ja siihen se taitaa jäädä.
Tsemppiä aloittajalle. Ihan noin montaa kertaa ei ole tullut lunta tupaan, mutta tiedän täysin tunteen. Omat tunteet voivat helposti sokaista. Meidän pitää muistaa että jokainen näkee asioista aina vain sen oman version. Vaatisi todella aktiivista keskustelua ja avoimuutta, että tietäisi tarkasti miten toinen kunkin asian kokee ja näkee.
Siksi kenekään ei pitäisi sekkantua toisen asioihin, kun kyse on tunteista. Ne ovat muutenkin ihmisen luoteelle pelkkä riesa ja jokainen kerta tunteet pettää, ne eivät pidä koskaan paikkansa. Itse en tulevaisuudessa luota yhteenkään tunteeseen puhumattakaan reagoimisesta niihin muutoin kuin ärsyyntymällä. Täysin elämälle arvotonta, ainostaan hankaluuttavaa.
Omalla kohdalla ainakin jokainen osa-alue on mennyt epäaitojen tunteiden takia piloille. Niistä ei ole mitään muuta kuin haittaa.
Laittaa vihaksi ne ihmiset jotka eivät ymmärrä ettei kaikki usko tunteiden olevan aitoja, ne eivät voi siirtyä toisesta toiseen ja silloin ne eivät ole aitoja.
Kyllä ne voi itselle olla aitoja. Et kai voikaan olettaa että toinen tuntisi sinun tunteita. Hänellä on omat tunteet. Halusin myös oppia tuntemaan erään ihmisen tunteita, mutta se ei valitettavasti ollut mahdollista, koska hän ei halunnut sitä. Se minun on vain hyväksyttävä.
Toisaalta turhaanpa tässä selitän, kun et selvästikään halua edes yrittää ymmärtää.
Se tarkoittaa suoraan ettei rakkautta tai vihaa voi tuntea kuin yksinään, jos se ei tule jostain muualta, niin sellaista ei ole olemassa, olet kehittänyt tilan itse et jonkun toisen aiheuttamana. Mitä iloa sellaisesta tunteesta on joka ei liity todellisuuteen ollenkaan, se ei siis liity mihinkään aitoon totuuteen, vaan pelkästään kuvitelmiin ja uskomuksiin. Tunsin jotain itsekseni eikä sillä ole mitään tekemistä muiden tunteiden kanssa, todella fiksu luomus tämä ihminen. Todella hieno tuntea rakkautta matkan varrella vastakkaiseen sukupuoleen yli puolen sadan verran ja kertaakaan yhdelläkään niistä tunteista ei ole ollut mitään mitään tekemistä sen kanssa tunteeko joku toinen jotain. Kaikki täysin turhaa, ja jos joskus vielä tunnen jotain toista kohtaan mahdollista hyvää heitän sen mielessäni samantien täysin arvottomana roskakoriin, niinhän se on aina ollut ennenkin.
Parempi vaan olla välittämättä yhdestäkään toisesta ihmisesta ja sanoo vain kaikille ettei halua olla misään tekemisissä. Elämä menee varmasti monin kerroin paremmin, kun ei elä sekuntiaakaan tunteiden mukaan. Ne eivät ole koskaan totta eikä niillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Kyllä jotkut ihmiset haluavat myös ottaa vastaan niitä tunteita. Valitettavasti emme voi valita keitä ne ihmiset ovat.
Vai pitääkö ottaa satoja kertoja omista tunteista muita kohtaan turpaan ennen kuin oppii? Mitä järkeä siinä on, jos koskaan omilla tunteilla ei ole mitään tekemistä muiden ihmisten kanssa. He eivät ikinä tiedä tunteistasi eivätkä he ole edes kiinnostuneet niistä. Kuinka monta kertaa ihmisen pitää elämänsä aika mokata tunteiden johdattelemana, kun ne eivät koskaan, eivät todellakaan yhtä ainuttakaan kertaa pidä paikkansa. Ihan täyttä roskaa, tekaistua ja täysin kuulumatonta elämään. Jos tunteista olisi jotain hyötyä, olisi niillä varmasti ollut jotain merkitystä, ja niin onkin pelkkää huonoa ja negatiivisia muistoja, kokemuksia vailla mitään todellisuutta. Kuka ihmisen onkaan luonut on se suunniteltu täysin päin mäntyä joka tavalla.
Kun koko elämänsä uskottelee jossain olevan jotain ja kaikki on vain pelkkää oman mielen kuvitelmia. Silloin ei enää halua uskoa mihinkään, eikä kannata uskoa ellei halua pelkästään lisää pertymyksiä elämäänsä.
Ongelma on siinä etteivät ihmiset näe sitä omaa puolta asioista. Ihmiset menevät, tekevät vailla sitä omaa tahtoa ja tunnetta. Samalla kun mennään lauman selviytymisoppien mukaan, rikotaan omaa itseään ja omia tunteita. Loukkaannutaan toiselle huomaamatta miten laumakäyttäytyminen vaikuttaa omaan toimintaan. Lauma tarvitsee ulos ajettavia ettei itse joutuisi ajetuksi. Se ihminen joka unohtaa lauman vaatimukset ja taistelee aatteensa puolesta on se rehellisesti onnellinen.
Tunteet ovat mystinen asia. Ne tuntuvat elävän ikuisuuksiin, vaikka kaikki fyysinen vetovoima on jo monia vuosia sitten loppunut. Ensiksi toisen puolelta, sitten itseltäkin. Kun on vuosia pyytänyt, anonut ja rukoillut, että saisi edes pienen murusen hellyyyttä ja toinen ei suostu. Sitä näkee itsensä kuin toisen silmin. Vanhana, rumana. Naisena, jolla ei ole enää murentakaan seksuaalista viehätysvoimaa tai naisellisuutta.
Ja ne tunteet. Hellyys, toisen hyväksyminen ihmisenä. Säälikin. Yhteiselämä, yhteinen koti, yhteiselon sopimus. Vuosikausien elämä ilman fyysistä halua ja kosketusta.
Tiedättekö, ihminen tottuu.
Ja sitten, kun huomaa jonkun, joka saa seksuaaliset ajatukset ja kiinnostuksen mieheen miehenä heräämään. Ja kun ajattelee jo valmiiksi, ettei tästä mitään tule, kun ei ole viehättävä, eikä sellainen, josta miehet kiinnostuvat.
Jättää kaikenlaiset turhat ajatukset sikseen, luovuttaa ennen kuin on alottanutkaan . Ottaa lapion käteen, kaivaa kuopan ja menee sen vierelle seisoskelemaan ja odottamaan, josko salama jonain myrskyisenä päivänä iskisi.
Inhorealisti the Lady
Onpa ikävää kuulla, että aloittajalla on ollut noin paljon huonoja kokemuksia rakkaus elämässään. Kuulostaa kyllä hieman erikoiselta, että noin paljon yksipuolista rakastumista, kyllä kai joskus sentään on molemminpuolisuutta tunteissa ollut hänen elämässään.Eikö häneen päin ole ikinä osoitettu romanttista kiinnostusta, onko hän ehkä kasvattanut suojakuoren, joka lannistaa tuota yrittäviä. Kun ihmisiä tapaa kasvokkain, heidän tuntemuksiaan voi päätellä ilmeistä ja eleistä, jotain päätelmiä kohtaamisen positiivisuudesta ainakin voi vetää. Nettimaailmaan hautautuneella ei ole tätä mahdollisuutta, ja sosiaalisten vihjeiden lukutaito ja tunneälykin voivat pikkuhiljaa rapautua, kun kanssakäyminen livessä jää vähiin. Jokin harrastuspiiri voisi tuoda elämään ihmiskontakteja, miksei enemmänkin.
Kyse ei ole siinä onko joskus kokenut jotain, vaan siitä ettei tunteet ole aitoja, ne vaikuttavat tekaistulta ja ovat täysin yksipuolisia. Kukaan ei ole koskaan vihjannut mistään eikä tunneälykkyys auta siihen, että voisi tuntea jotain kohtaan sen olevan yhtenevää eli aitoa kahden ihmisen välistä energiaa. En usko sellaiseen, ja ihmiskontaktit eivät enää kiinnosta lukuisien pettymyksien takia. Luotto on mennyt koko ihmisrotuun. Millään ei ole enää mitään merkitystä, kun tajuaa kaiken olleen vain ja ainoastaan tekaistua, ei sitä aitoa ja oikeaa millaiseksi ollaan opetettu kaiken olevan. On luotu ajatuksia rakkaudesta ja hyvistä tunteista toisia kohtaan ymmärtämättä niiden olevan pelkkää keksittyä. Kaiken sen jälkeen ei pysty saamaan enää iloa mistään elämään eikä tulevaisuuden tunteet enää koskaan ole tunteita, miksi niitä luulin, vaan pelkkää tyhjää ilmaa. Niitä ei vain enää arvosta, koska et voi tuntea toisesta mitään. Se kaikki mitä itse tunnet on täysin arvotonta eikä se merkitse mitään. Yhtälailla voisit esiintyä elokuvassa, jota ei koskaan esitetä missään ja silti uskottolisit itsellesi, kuin myös toiset uskottelisivat elokuvan olevan hyvä. Tunteet ja rakkaus ovat sama asia, uskottelet niiden olevan aitoja ja muiden huomattavissa muilla tavoin kuin fyysisin elein ja kuitenkaan kukaan ei ole niistä tietoinen. Elämmekö jossain huonossa virtuaalimaailmassa, missä mikään asia ei koskaan kohtaa omia mieltymyksiä siten, että voisit todeta niiden kumpuavan aidosti jostakin toisesta ihmisestä. En tiedä enää, ei vain ole enää mitään mielenkiintoa mihinkään, sitä haluaa vain erakoitua ja elää omien ajatuksien kanssa, niin kuin se on aina ollut, mutta ilman ylimääräisiä ihmisiä elämässä. Siitä ehkä haaveilen eniten, omasta yksinäisyydestä ja vapaasta olotilasta ilman ketään ja mitään. Uskon silloin olevani onnellinen ja iloinen, uskon eläväni hyvää elämää, kun en ajattele muita enkä mieti asioita, jotka eivät koskaan toteudu eivätkä ne ole aitoja.
Unetkin ovat menettäneet täysin paikkansa elämässä. Tuntuu kuin ne olisivat jotain todella huonoja opetusvideoita alitajuntaan ja niiden merkitys on muuttunut olemattomiksi, ennen pidin unista ja tein analyysejä niistä mitä muistin herättyäni. Kaikki on vain muuttunut muutamassa vuodessa todella huonoksi elämäksi, eikä siihen vaikuta omat tekemiset, koska ne eivät ole muuttuneet miksikään. Jokin on vain jatkuvasti negatiivinen tekijä elämässä, se ei tuo koskaan mitään hyvää ja rikkoo kaiken oleellisen. Miksi yleensä kukaan haluaisi elää näin huonoa elämää? Sitä usein mietin enkä ole löytänyt muutamaan vuoteen siihen vastausta. Tässä versiossa itsestäni ei ole yhtään ainoaa asiaa josta pitäisin, ei ainuttakaan.
Anna itsellesi lupa rakastua ja opettele vastaanottamaan rakkautta, niin ne tunteet tulevat luonnostaan ja elämä maistuu paremmalta.
Sinun tunteesi ovat sinun todellisuutesi. Ei kannata ajatella turhan monimutkaisesti