Huomaan toistamiseen, että kun emme näe useampaan viikkoon, poden eroahdistusta. Ahdistus ei täytä kliinisiä kriteereitä, vaan on enemmän normaaliin elämään kuuluva tilapäinen tunne. Yleensä ahdistus saa minut ymmärtämään muutostarpeen, ja se sysää tarvittavan muutokset käyntiin. Viime vuonna kävi samoin. Mutta. Mutta, valitettavasti mutta.
Käyttäydyt kuin olisi kiinnostunut jollain, edes ihan pienellä, tasolla. Tulet tykö usein ja teet pienistä asioista asiaa. Olet joskus myöntänyt ”jotain ainakin ohimeneviä” tunteita olleen ja olet myöntänyt sinustakin sen jonkun tuttuuden tunteen löytyvän kuten myös saman aaltopituuden (käytit tosin sanaa toimeentuleminen muistaakseni). Mutta. MUTTA. Mutta. Sitten on se ei-kiitos tuplana kuitenkin myös olemassa. Arvostan perustelua, en yhtään kyseenalaista sitä. Niinhän se on. Mietit luultavasti silloin myös elämäntilanteiden eroavaisuuksia. En itse näe niissä suurta ongelmaa, totuttelua se tietysti vaatii, mutta silti kun on hyvä tahto, asiat saadaan järjestettyä usein ihan hyvin kun mietitään yhdessä miten olisi kaikille parasta. Ja alussa ei välttämättä tarvitse edes miettiä, riittää kun tutustuu ihan rauhassa ensin. Koska on noita pikku mutkia, en voi olettaa sinulta lupauksia sen pidemmälle.
Pärjään eroahdistuksen kanssa, mutta kirjoitan paljon tänne tai sitten pitää ottaa paljon ohjelmaa lomaan tai aloittaa himoliikunta tauon jälkeen. 😂 Silti alan jo hakea ratkaisua omassa päässäni, en halua kirjoittaa samaa tarinaa ensi kesänä. 😞 Kaksi kesää oikeastaan riittää... Kolmas kesä on toki myös, mutta silloin olin helpottunut, koska pelkäsin olevani altis pettämäään kumppania (nyt ex), jos se väreily välillämme olisi jatkunut. Sen rajan ylittäminen ensimmäistä kertaa elämässä ei olisi kasvavista tunteista huolimatta tuntunut oikealta.
Minun on keksittävä miten saan tämän prosessin jotenkin alkuun tai loppuun! Minun pakko siirtyä johonkin suuntaan, vaihtoehtoja:
1) Sinulla on vahvat tunteet, mutta hoidat vanhat hännät pois ja odotan. Kauan?
2) Sinulla on tunteet ja tahto tutustua syvemmin henkisesti tai/ja fyysisesti, alkaa uusi vaihe elämässä
3) Sinulla ei ole tunteita, ja teen jotain konkreettista päästäkseni eteenpäin. En halua ketään muuta, mutta en tiedä pitäisikö ”ottaa” ekaa kertaa elämässäni rakastaja. Joku, jolle olen täysin rehellinen, henkinen yhteys löytyy ja se ihminen elää samanlaista elämäntilannetta (haluaa lohdutusta ja läheisyyttä ja hyväksyntää, eikä jaksa tai halua oikeaa suhdetta tällä hetkellä). En tiedä pystyisinkö tähän vaihtoehtoon, mutta ainakin olen miettinyt tätäkin strategiana.
Koska minulla on edessä uusi arki ja muutto, on minun VAAN saatava tämä asia selviämään johonkin suuntaan myös omassa päässäni. Sinulle tämä on voinut olla ihan selvä asia jo vuosi sitten.
Kumpikin meistä arvostaa suoruutta ja rehellisyyttä. Jos et halua, viimeinen asia mitä haluan tehdä on sinun ahdistelu. Se mitä tarvitsisin on avoin keskustelu, mutten sitäkään voi pyytää historian takia. Luulisi, että jos sinulla ei ole tunteita, haluat tuoda senkin ilmi. Korviaan myöten rakastunut kollega voi olla myös kiusallinen asia. 😂 Haluan silloin antaa sinulle vapaata tilaa. Jos taas tunteita löytyy ja asia on kiinni muusta, et ehkä toivo minun etenevän Surutyön suuntaan, jossa luovun sinusta ja tunteistani.
Kerro minulle mitä teen? Myös vertaistuki ja uusien ajatuksien saamien on toivottua. Ulkopuolinen näkemys voi auttaa näkemään asian uusin silmin. Kiitos kun jaksoitte lukea koko vuodatuksen.
Hänelle, Sinulle, Rakkaalle, Jollekin. ♥️ Elämä on Laiffii, minkäs teet!
Käyttäydyt kuin olisi kiinnostunut jollain, edes ihan pienellä, tasolla. Tulet tykö usein ja teet pienistä asioista asiaa. Olet joskus myöntänyt ”jotain ainakin ohimeneviä” tunteita olleen ja olet myöntänyt sinustakin sen jonkun tuttuuden tunteen löytyvän kuten myös saman aaltopituuden (käytit tosin sanaa toimeentuleminen muistaakseni). Mutta. MUTTA. Mutta. Sitten on se ei-kiitos tuplana kuitenkin myös olemassa. Arvostan perustelua, en yhtään kyseenalaista sitä. Niinhän se on. Mietit luultavasti silloin myös elämäntilanteiden eroavaisuuksia. En itse näe niissä suurta ongelmaa, totuttelua se tietysti vaatii, mutta silti kun on hyvä tahto, asiat saadaan järjestettyä usein ihan hyvin kun mietitään yhdessä miten olisi kaikille parasta. Ja alussa ei välttämättä tarvitse edes miettiä, riittää kun tutustuu ihan rauhassa ensin. Koska on noita pikku mutkia, en voi olettaa sinulta lupauksia sen pidemmälle.
Pärjään eroahdistuksen kanssa, mutta kirjoitan paljon tänne tai sitten pitää ottaa paljon ohjelmaa lomaan tai aloittaa himoliikunta tauon jälkeen. 😂 Silti alan jo hakea ratkaisua omassa päässäni, en halua kirjoittaa samaa tarinaa ensi kesänä. 😞 Kaksi kesää oikeastaan riittää... Kolmas kesä on toki myös, mutta silloin olin helpottunut, koska pelkäsin olevani altis pettämäään kumppania (nyt ex), jos se väreily välillämme olisi jatkunut. Sen rajan ylittäminen ensimmäistä kertaa elämässä ei olisi kasvavista tunteista huolimatta tuntunut oikealta.
Minun on keksittävä miten saan tämän prosessin jotenkin alkuun tai loppuun! Minun pakko siirtyä johonkin suuntaan, vaihtoehtoja:
1) Sinulla on vahvat tunteet, mutta hoidat vanhat hännät pois ja odotan. Kauan?
2) Sinulla on tunteet ja tahto tutustua syvemmin henkisesti tai/ja fyysisesti, alkaa uusi vaihe elämässä
3) Sinulla ei ole tunteita, ja teen jotain konkreettista päästäkseni eteenpäin. En halua ketään muuta, mutta en tiedä pitäisikö ”ottaa” ekaa kertaa elämässäni rakastaja. Joku, jolle olen täysin rehellinen, henkinen yhteys löytyy ja se ihminen elää samanlaista elämäntilannetta (haluaa lohdutusta ja läheisyyttä ja hyväksyntää, eikä jaksa tai halua oikeaa suhdetta tällä hetkellä). En tiedä pystyisinkö tähän vaihtoehtoon, mutta ainakin olen miettinyt tätäkin strategiana.
Koska minulla on edessä uusi arki ja muutto, on minun VAAN saatava tämä asia selviämään johonkin suuntaan myös omassa päässäni. Sinulle tämä on voinut olla ihan selvä asia jo vuosi sitten.
Kumpikin meistä arvostaa suoruutta ja rehellisyyttä. Jos et halua, viimeinen asia mitä haluan tehdä on sinun ahdistelu. Se mitä tarvitsisin on avoin keskustelu, mutten sitäkään voi pyytää historian takia. Luulisi, että jos sinulla ei ole tunteita, haluat tuoda senkin ilmi. Korviaan myöten rakastunut kollega voi olla myös kiusallinen asia. 😂 Haluan silloin antaa sinulle vapaata tilaa. Jos taas tunteita löytyy ja asia on kiinni muusta, et ehkä toivo minun etenevän Surutyön suuntaan, jossa luovun sinusta ja tunteistani.
Kerro minulle mitä teen? Myös vertaistuki ja uusien ajatuksien saamien on toivottua. Ulkopuolinen näkemys voi auttaa näkemään asian uusin silmin. Kiitos kun jaksoitte lukea koko vuodatuksen.
Hänelle, Sinulle, Rakkaalle, Jollekin. ♥️ Elämä on Laiffii, minkäs teet!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eroahdistus on helpottanut, ikävä on jäljellä. Puuhaa on ollut paljon ja se auttaa saamaan ajatuksia oikeisiin lokeroihin. Alitajunta tekee helposti työn, mitä järki ei osaa.
En tiedä mitä teen. Pakko on ratkaista lähitulevaisuudessa asia jotenkin, ehkä syksyllä. Jos vain tietäisin mitä hän oikeasti ajattelee, olisi se paljon helpompaa.