Sen lisäksi, että kuuluu siihen pohjasakkaan, masentaa, ettei voi tehdä mitään suurempaa ja saa huonossa tilanteessa olevana töitä...
Oma pieni äänikin päässä pyytää maksamaan tuilla elämiset takaisin lahjoittamalla työllä saatuja rahoja takaisin kiertoon, hyvään tarkoitukseen. Muut varmaan ymmärrä ollenkaan ja nauraa partaansa näille, mutta tekisi mieli kohentaa näitä terveydellisiä asioita Suomessa. Etenkin mielisairauksiin ja yksinäisyyteen syynätä rahaa. :'D Ei vaan ole riittävästi fyrkkaa taskussa ja on säälittävä, huonomaineinen oksetus, joka edes muutenkaan kykenisi mihinkään... On itselläkin edelleen vaikeuksia olla ja on aivan totaalisesti yksin ollut jo vuosia ja avun saanti vähän vaikeata välillä... Kelvannut muuhun kuin satuttamisen kohteeksi. Ja sitten kertyi kaikki ongelmat yhdeksi kasaksi...
Jotenkin ihmiset kuvottaa, mutta toisaalta ottaa myös sellaisen erilaisen minäroolin, jolloin tunne on päinvastainen... Kansalaisvelvollisuuksiakin pakko noudattaa, kun näkee jonkun avuntarpeessa ja tuntee katumusta tekemisistään ja mielipiteistään.
Oma pieni äänikin päässä pyytää maksamaan tuilla elämiset takaisin lahjoittamalla työllä saatuja rahoja takaisin kiertoon, hyvään tarkoitukseen. Muut varmaan ymmärrä ollenkaan ja nauraa partaansa näille, mutta tekisi mieli kohentaa näitä terveydellisiä asioita Suomessa. Etenkin mielisairauksiin ja yksinäisyyteen syynätä rahaa. :'D Ei vaan ole riittävästi fyrkkaa taskussa ja on säälittävä, huonomaineinen oksetus, joka edes muutenkaan kykenisi mihinkään... On itselläkin edelleen vaikeuksia olla ja on aivan totaalisesti yksin ollut jo vuosia ja avun saanti vähän vaikeata välillä... Kelvannut muuhun kuin satuttamisen kohteeksi. Ja sitten kertyi kaikki ongelmat yhdeksi kasaksi...
Jotenkin ihmiset kuvottaa, mutta toisaalta ottaa myös sellaisen erilaisen minäroolin, jolloin tunne on päinvastainen... Kansalaisvelvollisuuksiakin pakko noudattaa, kun näkee jonkun avuntarpeessa ja tuntee katumusta tekemisistään ja mielipiteistään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kestä tätä maailmaa välillä... Vaikeaa nähdä iloa. Ei sitä välttämättä halua keneltäkään riistää niin kuin itseltäkin on tehty, mutta ärsyttää tuntea näin jo normaalisti vaan feikkiä iloa, synkkyyttä, surua... Koska mikään edes tuo nykyisin juurikaan mitään pitkäkestoista hyvää oloa.
Mitkään lääkkeet todellakaan auta. Ei osaa edes toimia sosiaalisissa tilanteissa hyvin. Toimintakyky matalalla ja muisti tökkii. Tullut puolittain toopeksi. :'D
Rumuus avaa oven kaiken maailman ahdistelijoille. Tuntuu, että oikein pidetään huoli sen suhteen, ettei koskaan saa kokea mitään mitä kaipaa. Edes koskaan enää tutustua ihmisiin ja omata kaverisuhteitakaan. Mainetta vaan pilataan. Itse näiden tiettyjen tahojen omiin asioihin tunge nokkaani enkä kenenkään toisen sairauksia tai yksinäisyyttä pilkkaa...
Lapsena mietin silloin aikoinaan eristyksissä miksi mua vaan rangaistaan kaikesta. Joka päivä itkin ja opin tuntemaan pikku hiljaa inhoa. Kulunut jo monia vuosia eikä tunnu ottavan muuttuakseen... Tässä lähiaikoina särjetty sydän monta kertaa ja vaikutettu siihen, saanko omata suhteita laisinkaan. Selvänä viestinä tekijöiltä, ettei muhun päde ihmisoikeudet. Nämä saavat kyllä tehdä ja omata mitä lystää. :'D Kiva... Ihmisten pahansuopuus on jotain käsittämätöntä välillä. Mussa on toki vikaa, mutteivat näe omia virheitänsä laisinkaan. Satuttavat vaan. Eräskin rikas naapuriperhe... Täysi-ikäiset lapsensa vähän hemmoteltuja? Joutuu näiden joka päiväisen kiusan kohteeksi ja napsivat musta kuvia, joita jakelevat kavereilleen, joihin joutuu kaupoissa törmäämään ja katsomaan sitä virnistelyä ja pilkkaa... Välillä saa kuulla liikaakin niitä kommentteja omasta rumuudestaan ja säälittävyydestään. Laittaa vihaksi, kun haluaisi olla välillä rauhassa, mutta pitää kokea tollasta siellä missä asuukin... Turvallisuuden tunne on vähän matalalla...
Inhottavimpia on nämä, jotka esittää muuta kuin todellisuudessa ovatkaan. Sitten iskevät herkkiin kohtiin... Olen kuulema poikkeus sääntöön. Liian erilainen ja se oikeuttaa kiusaamaan ja laittamaan kärsimään. Näkee välillä vaan painajaisia...
Silti mietin, milloin voisi auttaa jotain toista. Jotakuta, joka kärsii liiaksi ja kaipaa tukea ja apua. Koska mä en tiedä pystynkö ja onko oikein laittaa mitään kiertoon... Oon kyllä myös itsekäs ja mietin ja sanon kamaliakin, mutta kuitenkin... En tiedä... Liikaa vaan pahaa tällä pallolla, ihmisten keskuudessa.
Onkohan tuo hyvin laajalle levinnyt perisuomalainen kansantauti eli todella surkea itsetunto ja itseviha tarttuva tauti? Sille se alkaa vaikuttaa kun näyttää sille että sitä sairastavia on kohta valtaosa väestöstä!
Surkuhupaisaa, jos ei olisi niin raivostuttavaa. Lauma omaan napaan tuijottajia kilpailee siitä kuka on surkein, huonoin, epäonnistunein jne.
Anna mun kaikki kestää...
Hienoa, jos sulla menee asiat hyvin. Jatkukoon samalla linjalla. Meillä muilla taas on oikeasti asiat huonosti ja jatkaa vaan kaikista lukemattomista yrityksistä huolimatta vaan menemistään. Tullut nähtyä monien vuosien aikana juurikaan muutosta asiaan.
Jos tuijottaisin vaan omaan napaan, niin tuskin hirveän paljon tulisi osallistuttua muiden edes pienimuotoiseen auttamiseen tai pysähtyisi jokaisen maassa makaavan ja huonossa jamassa olevan henkilön kohdalla ja soittaisi tarpeen vaatiessa hätäkeskukseen? Kyllä sitä edelleen välittää joistakuista muistakin ja mielellään auttaa jotain kehitys- & liikuntavammaista tai vanhusta.
Omasta pussista tulee kyllä lahjoitettua rahaa hyvään tarkoitukseen. Huoli pois. Laitetaan kiertoon.
Tärkeintä on, että voi puhua. Hyvä että kerroit täällä. Vaikutat pohdiskelevalta, herkältä ja syvälliseltä ihmiseltä, joka on kokenut mielettömästi kärsimystä. Toivotan voimia ja että saat vielä joskus paremman otteen mielessäsi piilevistä voimavaroista, niitä nimittäin on, ne välittyvät tekstistäsi selvästi:)