Suomen poliittinen diskurssi

Poliittisesti vähälahjainen kansa käy tuhoontuomittua kamppailua vallanpitäjien konsensusta ja valtavirtaa vastaan, ja samalla sisällissotaa keskenään.

Sama hedelmätön keskustelu on vastassa niin saman- kuin erimielisten foorumeilla. Hyvä suomen kieli ei tule ymmärretyksi, taikka tulee tahallisesti väärinymmärretyksi. Joudut vääntämään yhä paksummasta ja paksummasta rautalangasta paitsi jonkin puheenaiheisiin liittyvän yksinkertaisen totuuden, joudut myös yrittämään selittää, mikä ero on pisteellä ja pilkulla. Samaan luetteloon kuuluvat käsitteet ja henkilöt erotetaan pilkulla, ja johonkin toiseen kuuluneet jäivät pisteen taakse. Eikö vaan? No, OK, voit vielä koettaa laskeutua jonkun vitun älykääpiön tasolle ja yrittää muokata ja selventää tekstiä niin, että sen pitäisi tulla helpommin ymmärrettäväksi. Hepreaa voi ymmärtää havainnoimalla tekstin asiayhteyksiä, mutta ymmärtääkö tavallinen perussuomalainen suomea? Ei kovin harašoo! Kun koetat korjata juttuja, vastaajan paska leviää vain pahemmin, niin kuin pakkelia levittäisit.

Politiikassa on parempi olla voimakas kuin järkevä. Siksi pittää jättää turhat tampiot vänkäämään keskenään, ja ruveta kannattamaan jotakin perinteisistä kolmesta suuresta puolueesta. Suomen poliittisesti vähälahjainen kansa ei ole vielä valmis uudistusliikkeelle.

PS: Katteeton yhden asian populismi ei ole vaihtoehto vasemmistoliberalismille.