Tästä aiheesta avautuminen täällä palstalla anonyyminäkin on minulle hemmetin iso kynnys ylittää. Minulla on päällisin puolin asiat hyvin. Pääni sisällä sitten taas mikään ei ole hyvin. Puoliso näkee minussa paljon hyviä puolia, joita itse en näe lainkaan tai en usko että minussa sellaisia on. Olen hirveän kriittinen itseäni kohtaan, jos teen pienenkin virheen se kasvaa päässäni aivan tolkuttomaksi. Peilistä en pysty itseäni katsomaan ilman etten tunne vihaa tai inhoa itseäni kohtaan. Ihmisiin en pysty luottamaan, pelkään että he käyttävät kertomiani asioita minua vastaan. Ajattelen lähes päivittäin olevani huonompi kuin muut. En vaan näe itsessäni mitään hyvää. Näiden asioiden kanssa eläminen on joskus hiukan verran ahdistavaa ja puuduttavaa. Terapiaan hakeuiduin, koska tajusin ettei tämä ole normaalia. En tiedä miksi minulle tuli niin voimakas tarve kirjoittaa tänne näistä asioista, joista ei edes ystäväni tiedä. Ja kiitos etukäteen jo mutta alkoholi, huumeet ja itsemurha ei ole vaihtoehtoja.
Huono itsetunto
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä tuo viimonen, pidä siitä kiinni. Ja minusta !
Tee harjoitus missä toistat peilin edessä että olet yhtä hyvä kuin keskimäärin muutkin.
- Mikä on se mittari millä hyvyys mitataan?
Sen jälkeen käy kaupassa, ja huomaat että muut ihmiset ovat enimmäkseen ihan tavallisia. Eivät ole kaikki menestyneitä, kauniita ja rohkeita.
Itsekin pidin itseäni arvottomana, mutta ymmärsin asiaa tarkemmin analysoimalla (voi kirjata plussat, neutraalit ja heikkoudet paperille ja miettiä mitä vastaisi kaverille jos se olisi kaverin lista) että se ei pidä varsinaisesti paikkaansa.
En ole suosittu, muuta on minulla tuttuja joidenka kanssa juttu luistaa, sitten on myös jonkinlaisia jos-ei-nyt-ihan-vihamiehiä, niin kaiken väärin ymmärtäviä tuttuja joidenka kanssa ei kannata puhua oikeastaan yhtään mistään ellei ole valmis pieneen riitaan (vaikka se ei olisikaan huutamistason keskustelu).