Välillä tuntuu että nuoruuden ihastus

Om ollut useita ihastuksia, mutta varsinaista oikeaa rakastumista tapahtunut vain kerran. Kuvitellut rakastaneen, mutta ymmärtänyt myöhemmin.

Sama. 20 vuotta eikä suostu pysyvästi katoamaan mielestä.

Joskus mielensopukoista muistelen erästä pitkää, tummahiuksista, ruskeasilmäistä nuorta miestä, nyt on viisikymppinen...
Olin niin ujo etten kyennyt silloin enempään.
Tajusin myöhemmin että hän ihastui minun aidosti. Voi että...

Mulla oli samanlaista. Sitä kelasti, että jos olisi tehnyt niin ja niin, oltaisiin oltu koko elämä yhdessä. Tiedän, että ihastus oli jossain vaiheessa molemminpuolista. Tiedän myös, että omaa kömpelyyttäni ja lapsellisuuttani siitä ei mitään tullut. Mutta se meni ohi. Jossain vaiheessa ymmärsi, että se on haaveilua ja enemmänkin sitä nuoruuden kaipuuta, siitä on jo niin kauan. Niin nuoria silloin oltiin.

Nyt kaipaan jotain joka on tässä elämässä enkä enää menneitä.

Mulla taasen ei. Toikin on oikeestaan vaikee määrittely. Mikä on nuoruudenihastus?

Mähän ihastuin eka kerran jotain kun olin 4-5 v.
Kyllä mä vieläki joskus sitäki poikaa nään kun nää piirit on niin pienet kuiteskin, mut ehkei 5 v tyttö osannu ihan nappiin valkata ihastustaan, silleen ajateltuna et sen kaa pitäis elää koko loppuelämä, eikä vaan leikkiä nallipyssyillä ja mennä pusulittaa tai laskee kottikärryillä mäkee alas!

Sit jos miettii semisti vanhempaa niin ala-asteen aikana oli kai 3 muuta poikaa joihin olin ihastunu.

Sit yläasteella.. no silloin nyt elämä meni semisti ihan vituiks. Tai oikeestaan ihan täysin pirstaleiks enkä ehtiny keskittyä poikiin kun piti kamppailla elämää suurempien asioiden kans. Mut ennen niitä jutskia oli yks ihastus. Mut ei tod. Yhtään mun tyyppiä.

Sit menikin vuosia kun mulla oli elämä ihan sekasin. Oisko 3-4 vuotta.


Mut sit se tapahtu. En ihastunu vaan rakastuin ekaa kertaa elämässäni. Siitä tuli 8 vuoden suhde.

Mut en mä oo koskaan sen suhteen jälkeen miettinyt mitä jos..

Oon aina ajatellu et eka suhde on reenaus suhde. Siis opetellaan oleen suhtees ja et miten hommat toimii. Siinä tehdään kaikki mahdolliset virheet ja lopulta se kaatuu just siihen et kun se oli se eka ja se harjoittelukappale jossa tehtiin ne kaikki mahdolliset virheet. Sen kuulu mennä niin.

Nykyisin kun ex avokkia mietin tai jos tuttavat lähettää vanhoja yhteiskuvia meistä postitse, niin mietin.. se on ihan vieras mies mulle. Jotain menneisyyttä jota en meinaa enää muistaakaan. Oliko se elämääni? Vai jonkun toisen ?

Joskus tuntuu etten tainnut edes tuntea tai sopia sen kans oikeesti yhteen. Olin niin nuori. En miettiny edes oikeen mitään. Kunhan hengasin jonkun kans yhdes. Olinhan mä silloin hyvin rakastunu. Sitä en kiellä ja se varmaan näkyi koko kaupungille. Mut nuorena ehkä ihastuu vähän erilaisiin piirteisiin kun vanhempana. Vaikka aina oon aikuismaisempi ollut kuin ikäni on ja sitä oli myös exäni. Se ehkä sit yhdisti meitä. Kaks vähän erilaista nuorta jotka joutunut aikuistuun jo lapsina ja ottaan vastuunkantajan ja hoivaajan roolia omissa perheissään

Mut musta ois outo ajatus et me palattas yhteen. Kuin palais menneisyyteen mutta olisi yli 10 vuotta aikuisempi, kypsempi, kokeneempi eikä kokisi mitään siitä menneestä enää omakseen. Jotenkin tulee tunne ajatellessa asiaa et taantuisi jälleen 17 v teiniksi. Oon erilainen. Muuttunu. Ja sen takia hän ei enää istu kuvioihini. Koko ajatusmaailmani on niin erilainen. Mieltymykset ja kokemukset myös.

Se on vaan jotenkin niin mennyttä aikaa. Teiniaikaa.
Jotkut vanhat parit sanoo et ovat kasvaneet erilleen niin näin mäkin kuvailisin ajatustani nuoruuteni ensimmäisestä rakkaudesta. Kasvuiässä valitut kumppanit harvoin vastaa mieltymyksiä ja soveltuvuutta enää kypsempänä aikuisena ollessa

Pönttö ja uuni muistuttaa perävaunusta ja majakasta. Sitä vitsiä en nyt ilmaise, anteeksi vain.

että sillä tavalla sentään

Elämän ensi-ihastukseni ei unohdu ja se oli alakoulussa kauan sitten, samalla jäällä ja koulussa mutta ei luokalla ollut itseäni nuorempi tyttö jonka nimeä en kerro, ja on sittemmin ollut Suomen maajoukkueen kantavia voimia naisissa.

En osaa sanoa periytyykö sieltä asti viehtymys siihen hiusten väriin mikä hänellä on ja mikä on vastakkainen äitini hiusten väriin.