Joku kertoi hauskasti pystyvänsä muutokseen omassa tekemisessä ja oppimaan uutta. Esimerkkinä käytti hulavanteen pyörityksen opettelua.
Itse lupaan vaihtaa alkavan kaljamahani näkyviin vatsalihaksiin. -Mitäs oppimista siinä on, joku voisi ajatella. On siinä. Pahasti lerpsahtaneen itsekurin palauttaminen vaatii opettelua ja tietysti treeniä. Näin lomalla se on helpompaa, kun ei tarvitse töissä rimpuilla :)
Mutta palstalaisille kysymys, mitä toivoisitte ikävänne kohteen opettelevan, jotta hän olisi vieläkin puoleensavetävä mies tai nainen?
Itse lupaan vaihtaa alkavan kaljamahani näkyviin vatsalihaksiin. -Mitäs oppimista siinä on, joku voisi ajatella. On siinä. Pahasti lerpsahtaneen itsekurin palauttaminen vaatii opettelua ja tietysti treeniä. Näin lomalla se on helpompaa, kun ei tarvitse töissä rimpuilla :)
Mutta palstalaisille kysymys, mitä toivoisitte ikävänne kohteen opettelevan, jotta hän olisi vieläkin puoleensavetävä mies tai nainen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä se mies kelpaa ihan sellaisenaan ja sittenkin kun nykyisetkin taidot hiljalleen ruostuu. Ei hänen tarvitsisi mun takia mitään osata enempää.
Olemaan vähemmän pinnallinen mies. Jos luulee, että minä roikkuisin hänen perässään jonkun ulkonäön vuoksi niin on täysin väärässä.
En ota kantaa, mitä muiden tulisi oppia. Ja jos toiselta odottaa muutosta johonkin omaan toiveeseen liittyen, ei olla oikealla asialla. Minä käännän katseeni omaan itseeni, jos sieltä löytyy vastauksia johonkin. En toisiin.
"toivoisitte ikävänne kohteen opettelevan, jotta hän olisi vieläkin puoleensavetävä mies tai nainen?"
Onpa ihme kysymys taas. Ihmiset kun ikävöivät paljon muitakin ihmisiä kuin parisuhdemiestään/naistaan. Lapsiaan, lastenlapsiaan, iäkkäitä vanhempiaan jne. Eli vastaukseni on "ei mitään". On typerää toivoa ikävän kohteelta yhtään mitään.
En mitään.
Itse olen opettaja