Vieläkin harmittaa kun ei tullutkaan mitään.
Kauan sitten meillä oli yhteinen tilaisuus
Anonyymi
34566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kerro lisää?
Se on vaan eteenpäin mentävä tai voi sutia paikallaankin niinkuin minä.
Paljonko aikaa mennyt ja mistä?
Joskus ajattelin itsekin noin, vuosia sitten. Monta hyvää asiaa olisi jäänyt kokematta ja asiat olisi nyt hyvin toisin, jos siitä jotain olisi tullut. Enkä nykyistä tilannetta vaihtaisi pois mistään.
Ei tullut pysyvää mutta kokemuksia jaoimme ikävä sinua mies ❤️❤️❤️❤️❤️
Milloin olitte viimeksi tekemisissä toistenne kanssa?
Sivusta Vastaan kun tuntui omalta tilanteelta. Niin liian kauan aikaa siitä tai ei kai, kun täällä puhutaan monista vuosista! Mutta ihan liian ja se tuntuu todella pitkältä, koska ikävä! Kauanko teidän?
Et vastannut yhtään mitään. Luepa oma viestisi.
Niinpä. En todellakaan tiennyt että homma tössähtää kuin seinään.
Tulihan meillä sentään pitkään kestävä ahdistus ja kauna.
Miksi sinulla on ahdistus ja kauna, minulla ei ole niin?
Kaipuu ja ikäväpäs. Naiselta tämä.
Ei kaipuuta.Naiselta tämä.
Ehkä teillä on vieläkin mahdollisuus.
Ehkä siitä vois tulla vielä jotain?
Niinpä. Molemmat kaipaa tpisen luo.
Teitä ei oltu tarkoitettu toisillenne.
Ei ole kohtaloa joka tarkoittaa jollekin jonkun vaan:
” Kohtalo on karminen polkumme. Se tarkoittaa, että tässä hetkessä elämme menneiden tekojemme seurauksia. Karma on syyn ja seurauksen laki. Se ei itsessään ole mitenkään paha tai huono, vaan teoillamme ja valinnoillamme yksinkertaisesti on seurauksia. Kohtalo kasvattaa karmaa eli tehtäviä, toimia ja ajatuksia, jotka meidän on myöhemmin kuljettava loppuun tai ratkaistava.”
https://hidastaelamaa.fi/2018/12/kohtalo-on-olemassa-mutta-voimme-vaikuttaa-sen-suuntaan/#58aeb9ab
Eli jos joskus oli tilaisuus mutta se meni ohi, se ei tarkoita että
Ei ollut tarkoitettu, vaan sitä että jotain jäi tekemättä tai jotain teki joka ajoi elämänpolun erilleen.
Jos haluaa että joku on uudelleen tarkoitettu sinulle, täytyy tehdä
Asioita jotka johtaa kohti häntä, ei hänestä erilleen
Kyllä on.
Järki on hyvä pitää mielessä... Ja sekin, että ajoitus on oltava hyvä, ellei täydellinen, jotta tarkoitus toteutuu.
Minullakin oli erittäin nuorena poikakaveri (nyt olen vanhempi)... hän oli tarkoitettu minulle. Ikävä vain, että hänen toinen vanhempansa kuoli, ja loput perhe muutti kauas. No ei ollut mieltä jatkaa suhdetta, toinen pohjoisessa, toinen etelässä - meillä ikää 17v. Vaikka olisi ollut 20v tai mitä tahansa, niin en olisi muuttanut Pohjois-Suomeen - enkä myöskään miehen mukana ulkomaille tms. Pahempaa kuin ikävöidä toista olisi ikävöidä itseään.
No mutta miksi lähdin kertomaan nuoruuden rakastetusta oli se, että tuolloin alle 20v jäi kaivelemaan "entäs jos poikakaveri ei olisi muuttanut..." Kun näimme viimeistä kertaa, toivotimme toisille hyvää elämää. Sisimmässäni tunsin, että joskus vielä kohtaamme. Ikävä oli kova ennenkuin alkoikaan kunnolla. Mietin näemmekö 20v... ei niin pian. 30v... ei. 40v? Siihen juutuin. Näimme sitten 40vuotiaina, hänen aloitteesta. Vaihdoimme kuulumiset - meni kuusi tuntia lyhennetty versio. Meillä oli molemmilla tiiviit omat elämät, puolisot, (älyttömästi) lapsia. Molemmat olimme muuttuneet. Se poikakaveri mitä salaa ikävöin vuosia, ei ollut kohdatessamme enää sama, vaan aikuinen mies, täynnä vastuuta, kiireitä, vakavuutta. Vaikka tapaaminen meni hyvin, ja oli kaikinpuolin antoisa kokemus, ikäväni päättyi siihen.
"Jos haluaa että joku on uudelleen tarkoitettu sinulle, täytyy tehdä
Asioita jotka johtaa kohti häntä, ei hänestä erilleen"
Halu ei pelkästään riitä, vaan pitää tuntea tarkasti omat tarkoitusperät. Kyseenalaistaakin, se ei ole koskaan turhaa "miten niin muka tarkoitettu uudelleen minulle - puhunko itselleni höpöjä, yritänkö syöttää pajunköyttä?"
Jos ei vielä yhtään tiedä mitä sen toisen elämässä on meneillään, on todellakin viisasta olla sotkematta hänen elämäänsä "Hei kuule, olen tässä ajattelut, sinut on tarkoitettu uudelleen minulle. Noo, ei haittaa että sinulla on jo kumppani, lapsia. Tulen sinua kohti, kyllä me olemme pari".
Usein eletään kuin lehmä kesällä ja sitten kun vahinko sattuu, eihän se minun vika ollut.
Meidät on tarkoitettu toisillemme, se on niin ,piste.
Totta töriset, samma här, mutta sitten tuli Täti Tötterö ja poksahti Paksuksi. Ja nyt en tarkoita poskia..
Elämä on.
Ja sitten sinä heräsit puoliksi nakerrettu makkisleipä kainalossa
Senkin vainooja.
Nyt putosin 😎😂😂
Mikä siinä tilaisuudessa pieleen meni, tyrikö toinen vai molemmat. Senhän se asia pitää selvittää joka sen sotki, usein kaikki pistetään vain toisen syyksi.
Koko ketju on turhaa p...jauhantaa, ei ole mikään ihme ettei meistä mitään tullut jos et osaa artikuloida tuon paremmin.
Eipä tuo sinun turha kommentti ollut senkään veroinen, eikä tämä siksi sinua koskenutkaan.
Parasta oli, että löysimme toisemme. Olisin toivonut, meidän nyt pitävän toisistamme huolta, mutta totuus on, että ei siitä jutusta sitten tullut mitään. Ehkä ei tohdittu sitä täysin myöntää, en tiedä. Mitään en hakenut, mutta kaiken sain ja löysin, sen voin sanoa, luulen menettäneeni elämästäni paljon. Toivottavasti löydämme toisemme vielä, vähän kuin sattumalta ja toisaalta tarpeeseen. Elämässä kaikkein kipein asia on kosketuksen puute. Sylissä tunteet usein hiljenee, hengitys syvenee ja mieleen asettuu toisenlainen rauha. Rakkauden tankkauspaikalta on hyvä ottaa vauhtia kaikkeen siihen, mitä elämä vaatii.
https://youtu.be/OIfFJCfCiWg
Taitaa olla jo sormus väärässä sormessa.
Ehkäpä? https://youtu.be/Ud2xkP5ei3w
tuskin kuitenkaan väärässä..