Hej.. Kirjotin tos ajemmin '' Oon niin onnellinen!! ja surullinen!'' Mut nyt mua ihmetyttää et voiko mun vanhemmat päättää mitä lapselle tehdään ilman et multa kysytään?? Niiku voiko mun vanhemmat antaa mun lapsen adoptoitavaksi tai jotain ilman että mun mielipidettä kysytään??? Tulen olemaan 17v. kun mun pikkunen syntyy :) Ja sitten kysyisin että saako neuvolatäti, lääkäri tai joku äitiyspoliklinikalta kertoo mun vanhemmille raskaudesta vaikka mä kiellän..? Onko heillä vaitiolo-velvollisuus ku kuitenki olen jo täyttänyt 16??? Mä tiedän et mä pärjään.. En luule että mua heitetään pihalle mut meil on muutenkin ekonomisia ongelmia.. Ei oikeen oo rahaa.. yritän parhaimmillaan hankkia töitä.. ja tahtoisin että voisin muuttaa vähän turvallisempaan paikkaan koska meil on aika paljon perheväkivaltaa.. Onko sellasia paikkoja et sais mennä lapsen kanssa asumaan.. Kun tietäisin että pärjäisin muuten omillani mut sitä rahaa ei ole.. Sitten viellä kysyisin.. Että voiko menneisyys vaikuttaa nyky päivään?? niiku mul on ollu niin kauan kun muista masennusta ja itsetuhoisuutta.. mut nyt mä voin paremmin.. ja tiedän olevani terve kun lapsi syntyy.. ei mul edes oo enään mitään lääkitystä.. ja käyn säännöllisesti terapiassa.. Voiko mun lapsen ottaa pois silloin?? en varmaan enään 8 kuukauden pääst edes käy terapiassa.... siinä olisi vähän kysymyksiä.. olisi tosi kiva et joku vastaisi.. kiitos paljon niille jotka vastaa :)
p.s. pelottaa kauheesti kaikki nää.. mä en kestäin menettää mun pientä lasta..
p.s. pelottaa kauheesti kaikki nää.. mä en kestäin menettää mun pientä lasta..
Vastaukset 10
Vanhimmat
ihan ensiksi: rauhoitu. vaikka olet alaikäinen ei lapsesi kohtalosta voi päättää kukaan muu kuin sinä.
toiseksi neuvolan ja terveydenhoidon ihmisillä on vaitiolovelvollisuus, eivätkä he voi ilmoitella kenellekään mitään ellet itse anna siihen lupaa. ainoa poikkeus on, jos neuvolassa tai muussa seurannassa selviää, että tahallasi ja tarkoituksella vahongoitat tulevaa lasta, niin sosiaalipuolelle joutuvat lastensuojelulain perusteella tekemään ilmoituksen.
ensikoti olisi ilmeisesti nyt alussa sinulle paras ratkaisu. jos asut niin pienellä paikkakunnalla ettei ensikotia siellä ole, kysele neuvolasta apua. voit ehkä muutta isomman paikkakunnan ensikotiin kunnan maksusitoumuksella. varsinkin jos omassa kotiympäristössäsi on perheväkivallan uhkaa.
vastasyntyneen huostaanottoon ei missään kunnassa hevillä lähdetä. sinun pitää olla tosi huonossa ja parannusta yrittämättömässä tilassa ennenkuin siihen lähdettäisiin. hoidossa oleva masennus ei tosiaankaan riitä syyksi. mutta muista hoitaa itseäsi ja hankkia vaikka toisista, vastaavassa tilanteessa olevista nuorista äideistä tukiverkkoa, jotta jaksaisit lapsen synnyttyäkin. vertaistuki on poikaa...
ja viimeiseksi: hae heti apua jos tuntuu ettet jaksa. avuntarpeen myöntöminen ei ole heikkoutta vaan järkevää toimintaa oman itsen ja lapsen edun eteen. perheneuvola ja jopa sosiaalitoimi ovat siinä tukena ei mörkönä. ajoissa saatu tukiperhe voi antaa sen levon ja omanajan jota tarvitset jaksaaksesi. sekään ei tarkoita että lastasi oltaisiin viemässä sinulta.
Vai ihan kuustoista oot jo! Yrität etsiä töitä. Kyl se kuule taitaa jäädä ihan yrittämisen tasolle, koska sinulla ei ilmeisesti ole pohjalla kuin peruskoulu, jos sekään vielä lopussa. Työnantajat kun nykyään vaatii koulutusta ennen kuin mahd. töihin. =)
Joten kelan ja soskun rahoilla joudut kituuttamaan. Siinäpä lapselle maukas elämä...=)
..sinä moralisoimaan muualle, jollei todellakaan muuta sanottavaa ole. Selvästi tämä palsta ei ole oikea sinulle.
(ja minä pystyn kirjoittamaan oikealla nimelläni)
-Sella Mäkialho- 26v
Fiia, älä ota itseesi tyypeistä, jotka vastaavat täällä keskustelupalstalla ilkeästi. Tuo ilkeys on heidän ongelmansa, ei sinun.
Terapia ei varmasti ole este huoltajuudelle. Päinvastoin sanoisin, että älä missään nimessä lopeta terapiaa. Sillä mitä paremmin itse voit, sitä paremmin myös ympäristö ja mahdollinen lapsi voivat.
Terapiassa käyminen on tosi yleistä nykyään. Tiesitkö, että noin kolmannes ihmisistä käy joskus psykologilla? Siitä ei vain yleisesti puhuta. Ei siis mikään häpeän aihe. Minäkin olen käynyt.
Hae vain rohkeasti apua myös kaikkiin käytännön asioihisi - eivätköhän ne järjesty. Kyllä meidän maassamme pidetään kansalaisista huolta eri tavoin ja järjestelmin. Ja jos sua kohtaan on väkivaltaa kotona, niin se on joka tapauksessa asia, johon pitäisi puuttua. Varmasti saat apua, kun pyydät. Rohkeutta!
juu
edes luulla.
sitä vaan ihmettelen, että mitä ne tästä trollauksesta saa? jollakin voi olla oikeasti hätä ja sit pitää tulla heittään typerää läppää selvästi keksitysti.
toisaalta uskon kuitenkin myös, että ne jolla oikasti on hätä eivät hae apua netin keskustelupalstoilta.
vaikuta elämääsi,itse olen myös käynyt psykiatrilla/psykologilla ja olen nyt 7kuukauden ikäisen tytön äiti.
...että apua saa ja kannattaa hakee ku siltä tuntuu. ite tulin 16-vuotiaana raskaaksi ja kyllä sitä apua tarvi. oli tosi fiksua käydä terapiassa ennen ku päässä rupeis napsuun kunnolla. pienen lapsen kanssa oleminen on raskasta ja muiden ihmisten kommentit ja mielipiteet omasta iästä saattaa masentaa. sillon löytyy kyllä apua. itteään ei kannata väsyttää liikaa. muista se.
mun meilestä kukaan ei voi päätää mitä sun lapselle tehä ,niin kauan ku ne (muut)näkee että sulla menee hyvin.sun kannattaa itte kertoa vanhemmillesi raskaudesta ,mutta sitte ku sun meielstä on sopiva tilaisuus.On olemassa ensikoteja mihin pääsee pikkusen kanssa ,ja sitten ku he näkee sielä että sulla menee hyvin ,päästävät varmaan kotiin tai jonnekkin muualle.toivon jaksamista vaavin kanssa ja ymmärrystä muilta ihmisiltä...
vanhempas ei saa päättää vauvas kohtalosta..
vaan sä..
eikä neuvolasta kerrota vanhemmille!