Viikot menee vielä, kun on touhua ja tekemistä.
Viikonloput alkaa pelottaa jo perjantaina.
Yksin olla koko viikonloppu.
Mitenkähän voisi taklata tilanteen.
Pitäisi kai suunnitella joka viikonlopuksi joku meno.
Paitsi että on korona-aika.
Miten muut hoidatte asian?
Viikonloput alkaa pelottaa jo perjantaina.
Yksin olla koko viikonloppu.
Mitenkähän voisi taklata tilanteen.
Pitäisi kai suunnitella joka viikonlopuksi joku meno.
Paitsi että on korona-aika.
Miten muut hoidatte asian?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kun tuntee kuuluvansa joihinkin ryhmiin ja näkee kavereita viikolla, niin niistä kavereistakin saa kyllä tarpeekseen eikä jaksa heidän päällepäsmäröintiään yms. joutavia valituksiaan, joten on ihan mukava olla viikonloppuna yksin. Siis onkin mieluummin yksin. Rajansa kaikella. Jopa minulla vaikka olenkin kohtelias.
Teen historiikkiä, tosi mukavaa. Suosittelen.
Minulla on erittäin paha tapa, ja yritän päästä siitä eroon.
Lauantai-aamuna käyn hakemassa viinirosaputelin kaupasta ja yhden oluen.
Niillä minä jaksan lauantain yli.
Eli ei haittaa jos kukaan ei soita ja on yksin.
Sunnuntaina minulla on muut rutiinit, ja sunnuntai menee ihan hyvin.
Sitten alkaakin maanantai ja työtouhut.
Viikolla en juo mitään.
Toisaalta se yks rosaputeli ja yks olut auttaa minut lauantain yli.
Kyllä yritän keksiä jotta pääsisin eroon niistäkin, mutta en ole onnistunut vielä.
On kuulemma vielä kohtuukäytön puolella.
Sama ongelma täälläkin. En tiedä, huono olen neuvomaan ja tylsää on, mutta rutiinit on tärkeitä. Siivoan, ulkoilen koiran kanssa (eli en ole ihan yksin, kun on tuo koira ja kissakin), laitan ruokaa, pesen pyykkiä, luen kirjaa, täytän ristikkoa, kastelen kukkia. Juon liikaa kahvia. Joo. Välillä ahdistaa enemmän, välillä vähemmän.
Tämä viikonloppu on jo ihan jees.
Ajattelin raportoida, että kyllä asiat voi muuttua paremmaksi.
Viime viikolla valittelin aloituksessa että viikonloput ovat pahimpia.
No, nyt on paljon paremmin, ihan mukavaa, vaikka oon edelleenkin yksin.
Ensinnäkin on aurinkoinen päivä, ja toisekseen suunnittelin viikonlopun etukäteen.
Tein selvän ohjelman lauantaiksi ja aattelin että "nyt tuleekin kiva viikonloppu".
Kas kummaa, toimi.
Ajattelin että kerron, suunnitelkaa ja ajatelkaa että tulee kivaa.
Ilmaa ei voi suunnitella.
Kaikkea hyvää kaikille ja hyvää viikonloppua!
Elän etsikkoaikaani, monet asiat kaduttaa toisia kohtaan. Ehkä on parasta olla yksin ja löytää itsensä.
Tärkeän aloituksen teit! Minustakin lauantait aina tosi kurjia. Enkä yhtään käsitä, kuinta tavallisten kotihommien eli rutiinien kanssa puuhailu auttaisi mitään. Seuraa kaipaan, virikettä ja tukea elämäni kysymyksiin. Käsittäisin olevani myös hyvä kuuntelemaan ja ymmärtämään toista ihmistä. Mutta kuinka näin voi käydä, että elämä tyhjentyy kaikista ihmisistä, varsinkin just viikonloppuisin. Ihan kamala olo. Tätäkö elämäni on loppuun asti! Olen miettinyt, että miten löytäisin lauantai-ystävän, sellaisen jolla olisi sama ongelma viikonlopuista ja näin voisimme tavata lauantaisin, vaikkapa ulkoilun merkeissä.
Tässä on kai tärkeää että tiedostaa "ongelman": - niin, viikonloppu on hankala...
Sitten miettii että miksi on hankala ja vaikea.
1) Parisuhteessa olevat ajattelevat, että nyt heillä on aikaa olla kahdestaan/perheen kanssa koko viikonloppu.
2) Työtätekevät ajattelevat että nyt he haluavat olla täysin rauhassa.
3) Jne.
Eli ymmärretään että ei se meistä johdu, vaan näitten muitten syistä.
Sitten mietitään että: - me itse olemme vastuussa miten viikonloppu menee.
Ok, me itse järjestetään että viikonloppu menee hyvin. Se on meidän oma vastuu.
4) Mietitään että mitä itse teemme että viikonloppu on mukava.
5) Teemme niin, ja - yllätys yllätys: viikonloppu on mukava!
En tarkoittanutkaan, että rutiinit sinänsä auttaisivat yksinäisyyteen. Tarkoitin että tekemisen avulla aika menee helpommin enkä jää vellomaan kurjuuttani. Senkin taidon kyllä osaan ihan liian hyvin. Aloittajalta kannustava kirjoitus tuo viimeinen, tsemppiä meille yksinäisille lauantai-iltaan.
Tylsyyttä pitää oppia sietämään. Hetkittäset turhautumisajat ja tylsyydet jatkuvat koko elämän. Pitää koko ajan olla skarppina että suunnittelee sellaista tekemistä, joka tuntuu itsestä mukavalta. Ja se on helppo sanoa, monta kertaa on niin ettei kertakaikkiaan keksi mitään mukavaa tekemistä. Tuskastumista lisäävät ihmiset jotka vakuuttavat, ei minulla ikinä ole tylsää, aina on puuhaamista. Mulla ei ole läheskään aina, eikä se tarkoita etteikö olisi kaappien järjestämistä/ikkunoiden pesua/siivousta, kyllä sitä, vaan ei aina huvita tai jaksa.
Tässä on hyvä, tärkeä ketju!
Luettuani tämän sain jotensakin hyvää tsemppiä ja hyviä ajattelun ja käytännön ohjeita. Kiitos.
Millaista se elämä sitten onkaan. Ei riitojen kuuntelu, perheväkivalta ja monet muut asiat niin hauskaa ole. Ikuinen toisen ihmisen haukkuminen ym.