Halosella on munaa!

Sinikka Salo tullaan pätevyydestään huolimatta loppuikänsä tästä poliittisesta virkanimityksestä muistamaan. Halonenhan päätti näyttää ne presidentille myönnetyt vähät diktaattorin valtuudet juuri tämän naisen kohdalla; porvarit ja miehet jäivät rannalle. Samaan kategoriaan mennee Erkki Liikasen (sd.) valinta, sopivuus oli vähintäänkin tärkeä elementti. Lisäksi vaakakuppi SP:n hallituksessa kallistui Liikasen nimityksen yhteydessä demarien eduksi, vaikka maassa on porvarienemmistö. Kyseessä on molemmissa tapauksissa poliittinen virkanimitys, joten sitä ei tasa-arvo- ym. velvoitteet koske. Eli MAHDOLLISESTI pätevämpi (tätäkin on porvaririntamalta ainakin Salon nimityksen yhteydessä vihjailtu) ja hävinnyt (mies)ehdokas ei tästä nimityspäätöksestä voi siis valittaa.

Henkilökohtaisesti pidän suurempana kysymyksenä demarin, kuin naisen/miehen valintaa näissä kyseessäolevassa tapauksissa. Pitkän aikavälin konsensusperinne puolueiden välillä katkesi, eikä muutosta Halosen asenteessa ole näköpiirissä. Kyseessä on siis Halosen periaatteellinen linjanveto siihen, miten presidentti nimityspoliittista valtaansa käyttää. Ihmettelen, jos tällaisia välistävetoja ei presidentinvaaleissa muistettaisi. Eteenkin keskustalaisilla luulisi olevan paljon hampaankolossa Halosen nimityspolitiikan suhteen (ks. alla).

Hyvä muistutus Suomen taloushistoriasta:
http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=51890
"Liikanen ja Louekoski ovat työskennelleet valtiovarainministereinä - joskin aikana, jota heti kohta seurasi rauhanajan taloushistoriamme syvin lama ja massatyöttömyys. Jotakin voi tietenkin oppia siitäkin." Kumpikin herroista ovat tätänykyä siis Suomen Pankin johtokunnassa.

Salon nimittämisestä:
http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=11173&hakusanat=Sinikka Salo

Olisi joskus mielenkiintoista kuulla, miten Halonen perusteli demareille sen, että ainoastaan Sinikka Salo tullaan valitsemaan "kun pankkivaltuusto ei voinut yhtenäistä päätöstä tehdä". Toisaalta pankkivaltuuston riitaisuuskin saatoi olla presidentin ja demareiden salaisen sopimuksen pohjalta luotua. Presidentin hartelle jäi lopullinen vastuu päätöksestä, joten pankkivaltuuston demarijäsenten ei enää tarvinut pohtia oman ehdokkaansa kohdalla pätevyys- ja kokemuskysymyksiä. Se ongelma jäi sittemmin vähäsanaiselle ja vaivautuneelle presidentille. Muistaakseni julkisuudessa oltiin ainakin jossain vaiheessa sitä mieltä, että porvaripuolueiden ehdokkaat olisivat olleet ainakin kokeneempia ja ainakin Åkerblomin kohdalla myös pätevämpi. Sopivuudesta ei tarvinne puhua tässä kohdassa.

Muistettakoot, että Salo ohitti paitsi kokoomuksen ehdokkaan Åkerblomin (sit.), myös Keskustan ehdokkaan, nykyisen Kauppa- ja Teollisuusministeri Mauri Pekkarisen (kesk.). Esko Ahohan (kesk.) hävisi jo laman syntyvaiheen aikoihin olleen valtionvarainministerin*) Louekosken (sd.) valinnan yhteydessä. Presidentin pitäisi olla puoluesitoutumaton, mutta Haloselle ei omien valtaoikeuksien puitteissa porvaripuolueen ehdokas tunnu sopivan, kuin tilastoestettisistä syistä. Suomen Pankki ei ole ainoa virasto, jonka nimityksistä presidentti päättää.


Vaaleissa tavataan.




*) suurin syy lamaan oli käsittääkseni Neuvosto-viennin romahtaminen. Holkerin hallitus Liikasineen ja Louekoskineen ei siihen kyennyt vastaamaan. Liikanen vaihtoi EU-hommiin ja Louekoski tuli tilalle. Muutoksen parempaan sai aikaan/ muutos parempaan tapahtui vasta Ahon porvarihallitus ja Viinanen.

Tutkain kirjoitti:

Sinikka Salo tullaan pätevyydestään huolimatta loppuikänsä tästä poliittisesta virkanimityksestä muistamaan. Halonenhan päätti näyttää ne presidentille myönnetyt vähät diktaattorin valtuudet juuri tämän naisen kohdalla; porvarit ja miehet jäivät rannalle. Samaan kategoriaan mennee Erkki Liikasen (sd.) valinta, sopivuus oli vähintäänkin tärkeä elementti. Lisäksi vaakakuppi SP:n hallituksessa kallistui Liikasen nimityksen yhteydessä demarien eduksi, vaikka maassa on porvarienemmistö. Kyseessä on molemmissa tapauksissa poliittinen virkanimitys, joten sitä ei tasa-arvo- ym. velvoitteet koske. Eli MAHDOLLISESTI pätevämpi (tätäkin on porvaririntamalta ainakin Salon nimityksen yhteydessä vihjailtu) ja hävinnyt (mies)ehdokas ei tästä nimityspäätöksestä voi siis valittaa.

Henkilökohtaisesti pidän suurempana kysymyksenä demarin, kuin naisen/miehen valintaa näissä kyseessäolevassa tapauksissa. Pitkän aikavälin konsensusperinne puolueiden välillä katkesi, eikä muutosta Halosen asenteessa ole näköpiirissä. Kyseessä on siis Halosen periaatteellinen linjanveto siihen, miten presidentti nimityspoliittista valtaansa käyttää. Ihmettelen, jos tällaisia välistävetoja ei presidentinvaaleissa muistettaisi. Eteenkin keskustalaisilla luulisi olevan paljon hampaankolossa Halosen nimityspolitiikan suhteen (ks. alla).

Hyvä muistutus Suomen taloushistoriasta:
http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=51890
"Liikanen ja Louekoski ovat työskennelleet valtiovarainministereinä - joskin aikana, jota heti kohta seurasi rauhanajan taloushistoriamme syvin lama ja massatyöttömyys. Jotakin voi tietenkin oppia siitäkin." Kumpikin herroista ovat tätänykyä siis Suomen Pankin johtokunnassa.

Salon nimittämisestä:
http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=11173&hakusanat=Sinikka Salo

Olisi joskus mielenkiintoista kuulla, miten Halonen perusteli demareille sen, että ainoastaan Sinikka Salo tullaan valitsemaan "kun pankkivaltuusto ei voinut yhtenäistä päätöstä tehdä". Toisaalta pankkivaltuuston riitaisuuskin saatoi olla presidentin ja demareiden salaisen sopimuksen pohjalta luotua. Presidentin hartelle jäi lopullinen vastuu päätöksestä, joten pankkivaltuuston demarijäsenten ei enää tarvinut pohtia oman ehdokkaansa kohdalla pätevyys- ja kokemuskysymyksiä. Se ongelma jäi sittemmin vähäsanaiselle ja vaivautuneelle presidentille. Muistaakseni julkisuudessa oltiin ainakin jossain vaiheessa sitä mieltä, että porvaripuolueiden ehdokkaat olisivat olleet ainakin kokeneempia ja ainakin Åkerblomin kohdalla myös pätevämpi. Sopivuudesta ei tarvinne puhua tässä kohdassa.

Muistettakoot, että Salo ohitti paitsi kokoomuksen ehdokkaan Åkerblomin (sit.), myös Keskustan ehdokkaan, nykyisen Kauppa- ja Teollisuusministeri Mauri Pekkarisen (kesk.). Esko Ahohan (kesk.) hävisi jo laman syntyvaiheen aikoihin olleen valtionvarainministerin*) Louekosken (sd.) valinnan yhteydessä. Presidentin pitäisi olla puoluesitoutumaton, mutta Haloselle ei omien valtaoikeuksien puitteissa porvaripuolueen ehdokas tunnu sopivan, kuin tilastoestettisistä syistä. Suomen Pankki ei ole ainoa virasto, jonka nimityksistä presidentti päättää.


Vaaleissa tavataan.




*) suurin syy lamaan oli käsittääkseni Neuvosto-viennin romahtaminen. Holkerin hallitus Liikasineen ja Louekoskineen ei siihen kyennyt vastaamaan. Liikanen vaihtoi EU-hommiin ja Louekoski tuli tilalle. Muutoksen parempaan sai aikaan/ muutos parempaan tapahtui vasta Ahon porvarihallitus ja Viinanen.

Olen kanssasi samaa mieltä,että Halosella oli varmaankin jonkinlainen tarve näyttää diktaattorin
ominaisuutensa noissa nimityksissä.Eihän nämä tosiaan ole ainoat nimitykset joita hän tekee,mutta
varmaan ne näkyvimmät.
Jostakin syystä hän katsoi aiheelliseksi luoda poliittisen ylivallan demareille vuosiksi eteenpäin Suomen pakkiin.
Suomen kansahan valitsee kansanedustajat eduskuntaan.
Eduskunta valitsee keskuudestaan pankkivaltuuston
.Pankkivaltuusto tekee oman ehdotuksensa johtokunnan jäseneksi.
Halonen ilmeiseti halusi tarkoitukselliseti korostaa omaa valtaansa nöyryyttämällä mahdollisimman näkyvällä tavalla pankkivaltuustoa.
Niin Louekoski kuin Liikanenkin toimivat Holkerin hallituksen valtiovarain ministereinä ja mitä siitä seurasi.Rauhanajan pahin taloudellinen lama
ja massatyöttömyys.Että tällaisia herroja meillä
nyt on Suomen pankin korkeimmilla paikoilla.Odottaa vain sopii mitä tuleman pitää.
Olisi tosiaan mukava tietää ne motiivit ja perustelut ko.nimityksiin,mutta eihän diktaattorit
ole koskaan tarvinneet perustella päätöksiään.Heidänhän ei tarvitse kantaa poliittista eikä mitään muutakaan vastuuta tekemistään päätöksistä.
Presidentin vaalit ovat tulossa niissä tavataan.