Laitetaan tämä nyt tännekkin:
Onko jättäminen ainoa vaihtoehto?
Olen kohta kolme vuotta seurustellut poikaystäväni kanssa, ja alkoholi on liittynyt kuvioon alusta asti. Hän on työtön, eikä ole löytänyt töitä. Sanoo, että kun ei ole aamulla nousua mihinkään niin se on sama minä päivänä ottaa. Juominen on vain kasvanut ja pahentunut vuosien varrella. Unettomia öitä ja huolia on mahtunut mukaan monia.
Yleensä jos hän sanoo viikolla että hakee kaljaa, tulee kaupasta mäyräkoira. Sikspäkki on kuulemma liian vähän. Toisinaan ilta menee ihan ok, hän juo ja laittaa nukkumaan. Kuitenkin joskus juomista on vaikea lopettaa...
Viikonloppuisin hän ryyppää lähes poikkeuksettomasti vähintään yhden illan. Se olisi minusta ihan ok, mutta juominen voi venyä kahden, kolmen päivän mittaisiksi putkiksi. Pitää aina juomisen alkaessa miettiä ottaakohan hän ehkä huomennakin..?
Kun hän on humalassa joudun kaikin tavoin yrittämään miellyttää häntä, ettei vain suuttuisi ja jatkaisi juomista huomennakin.
Humalassa mies on hyvällä päällä tai huonolla...Hän saattaa kohdella minua todella törkeästi kännissä mutta ei aamulla muista mitään. Joskus taas on ystävällinen. Mieliala voi muuttua sekunnissa, hän saattaa esimerkiksi sanoa että ei halua seurustella, sitten taas yhtäkkiä haluaa.
2-5 päivän mittaisia ryyppyreissuja hän tekee satunnaisesti, nytkin hän on lähtenyt sellaiselle ja ei ole paljon pitänyt yhteyttä tänään, sanoi tulevansa sunnuntaina.
Olen yrittänyt vaikka mitä, koska rakastan miestä niin paljon silloin kun hän on selvinpäin. Selvillä hän on mitä ihanin ja huomaavaisin kumppani. Olen uhkaillut, puhunut järkeä, hän on ottanut antabus-kapseleita, olen yrittänyt tehdä sopimuksia ja luottaa, uskoa sekä toivoa. Aina olen antanut anteeksi, koska hän lupaa muuttua ja vaikuttaa olevansa aidosti pahoillaan. Tiedän että se on typerää, mutta aina vain uskon että tulevaisuudessa hän muuttuu kun saa töitä tms.
Minä olen tullut siihen tulokseen että hänellä on alkoholiongelma, kai olette samaa mieltä? Itse myöntää asian, mutta ei oikeasti siihen usko.
Onko jättäminen ainoa vaihtoehto?
Olen kohta kolme vuotta seurustellut poikaystäväni kanssa, ja alkoholi on liittynyt kuvioon alusta asti. Hän on työtön, eikä ole löytänyt töitä. Sanoo, että kun ei ole aamulla nousua mihinkään niin se on sama minä päivänä ottaa. Juominen on vain kasvanut ja pahentunut vuosien varrella. Unettomia öitä ja huolia on mahtunut mukaan monia.
Yleensä jos hän sanoo viikolla että hakee kaljaa, tulee kaupasta mäyräkoira. Sikspäkki on kuulemma liian vähän. Toisinaan ilta menee ihan ok, hän juo ja laittaa nukkumaan. Kuitenkin joskus juomista on vaikea lopettaa...
Viikonloppuisin hän ryyppää lähes poikkeuksettomasti vähintään yhden illan. Se olisi minusta ihan ok, mutta juominen voi venyä kahden, kolmen päivän mittaisiksi putkiksi. Pitää aina juomisen alkaessa miettiä ottaakohan hän ehkä huomennakin..?
Kun hän on humalassa joudun kaikin tavoin yrittämään miellyttää häntä, ettei vain suuttuisi ja jatkaisi juomista huomennakin.
Humalassa mies on hyvällä päällä tai huonolla...Hän saattaa kohdella minua todella törkeästi kännissä mutta ei aamulla muista mitään. Joskus taas on ystävällinen. Mieliala voi muuttua sekunnissa, hän saattaa esimerkiksi sanoa että ei halua seurustella, sitten taas yhtäkkiä haluaa.
2-5 päivän mittaisia ryyppyreissuja hän tekee satunnaisesti, nytkin hän on lähtenyt sellaiselle ja ei ole paljon pitänyt yhteyttä tänään, sanoi tulevansa sunnuntaina.
Olen yrittänyt vaikka mitä, koska rakastan miestä niin paljon silloin kun hän on selvinpäin. Selvillä hän on mitä ihanin ja huomaavaisin kumppani. Olen uhkaillut, puhunut järkeä, hän on ottanut antabus-kapseleita, olen yrittänyt tehdä sopimuksia ja luottaa, uskoa sekä toivoa. Aina olen antanut anteeksi, koska hän lupaa muuttua ja vaikuttaa olevansa aidosti pahoillaan. Tiedän että se on typerää, mutta aina vain uskon että tulevaisuudessa hän muuttuu kun saa töitä tms.
Minä olen tullut siihen tulokseen että hänellä on alkoholiongelma, kai olette samaa mieltä? Itse myöntää asian, mutta ei oikeasti siihen usko.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vai on hänellä alkoholiongelma..niin..tuota..hän on vaikeasti ongelmainen,eikö totta?
Vuosien juominen ja rähjääminen on vielä edessä,toki rakastat tietenkin häntä,mutta vuosien päästä sanot " en ymmärrä,miksi tähän rupesin"
taas.Alkoholistista voi kirjoittaa vaan yhden romaanin.Kaverisi ei ole vielä päässyt tarpeeksi pitkälle sairautensa kanssa.Lopullista romahdusta vailla.Se voi kestää vielä vuosia.Aivan varmaa on että romahdus tulee.Vaikea on toiselle neuvoja antaa mutta yleensä on niin että se kärsivä osapuoli joka tajuaa hakea apua sitä myös löytää.Sinun pitäisikin nyt auttaa itseäsi niin hassulta kun se kuulostaakin.En sano suhteenne jatkamisesta mitään.Rakkaus on se joka kaikki kestää,uskoo ja toivoo.Voimia sinulle//toipunut alkoholisti
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
parhaita miehiä ilman viinaa.
Mielestäni kannattaa vakavasti harkita eroa, ellei miehesi hakeudu hoitoon.Älä pilaa omaa elämääsi!
Olen ollut samassa tilanteessa. Olin nuori 18-vuotinen, (en tiedä ikääsi, mutta kuvittelen, että ole nuori, jolla on elämä edessään). Tapasin pojan, johon rakastuin. Ihan korviani myöten. Seurustelimme pari vuotta, ennenkuin muutimme yhteiseen asuntoon. Koko tuona aikana kaverini käytti alkoholia, näin jäkeenpäin ajatellen, erilailla kuin muut. Aina kun mentiin ulos oli hän illan päätteeksi räkäkännissä. Tapahtui kaikeinnäköistä harmia ja hoitelin häntä. Aina hetken aikaa asiat olivat ns "hyvin", siis muutaman päivän. Ja sitten taas känni. Muutimme yhteen ollessani 20 v. Pari vuotta jatkui samoin, kävimme yhdessä ulkona tai sitten hän häipyi yksin ja minä hoidin häntä, kun hän viimein ja vihdoin tuli. Aloin odottaa lasta. Miehen meno jatkui samanlaisena kuin ennenkin. Tästäj a omasta itsestäni ja hänen hoivaamisesta johtuen saimme myös toisen lapsén. Mies joi.Minä hoidin. Sai tarpeekseni kun lapset olivat n. 4-ja 5-vuotisia. Erosin.
Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, kun olen asiosta lukenut, että alkoholistien lapset tekevät näin. He ovat tottuneet hoivaamaan alkoholisteja ja jättävät omat tarpeensa sivuun.
Vaikka et olisi alkoholistiperheeestä jätä ihmeessä tämä mies. Hän ei parane, ainakaan pitkään pitkään aikaan, vaikka itsekin sitä haluaisi. Jos jatkat elämää tämän miehen anssa, tulee elämäsi olemaan suurta kärsimystä. Neuvoisin sinua jättämään tämän miehen ja hakemaan itsellesi apua vaikkapa AA:sta tai muusta sellaisesta järjestötä, esim alkoholistien omaiset tms. että selviydyt. Nyt sinun pitää pitää huolta ITSESTÄSI, ei poikaystävästäi.
Juttusi osui kyllä kohdalleen, nimittäin minäkin olen alkoholistiperheestä, isä joi.
Ja lisäksi olen vielä nuori, 19-vuotias, kuten arvelitkin.
Puuttumatta muuten kirjoitukseesi,niin on tuo suomessa kova tuo usko töiden autuaaksi tekevään voimaan...
Ei se työn teko mitään paratiisin ovia kenellekkään avaa.Vaikka sen Auschwitzin portissa väitettiin tekevän vapaaksi.
Kovin monet antavat neuvoja erota ja jättää se renttu ym. Itse olen myös alkoholistikodin lapsi, molemmat vanhempani olivat alkoholisteja eikä minunkaan eväät kummoiset olleet aloittaessani omaa parisuhdettani.
Löysin ihanan, ihan isäni kaltaisen miehen. Tänään voin kuitenkin olla onnellinen ja vapaa sekä kiitollinen kaikesta kokemastani ja siitä, että en antanut ystävättärieni enkä työkavereideni painostuksestakaan huolimatta periksi. Kuuntelin sydämeni ääntä ja lopputuloksena elän tänään raittiin ihanan Miehen kanssa.
Ymmärsin, niin kuin itsekin kerroit, että mieheni oli sairastunut vakavaan tautiin, - alkoholismiin. Aloin työstää itsessäni asioita, jotka olivat saaneet minut "rakastumaan renttuun".
Ensiksi otin selvää alkoholismisairaudesta, halusin ymmärtää mieheni käytöstä, koska selvänä hänkin oli mitä ihanin ihminen. Tutustuin kirjallisuuteen, liityin Al-Anoniin sekä kävin Alkoholistien Aikuisten Lasten ryhmien kokouksissa. Sain paljon ystäviä ja vertaistukea ihmisiltä, jotka tiesivät täsmälleen ongelmani jo pienistä vinkeistä.
Irrottautuminen elämään omaa elämää ja toteamalla, että en voi elää hänen elämäänsä, oli avain ja kaiken lähtökohta. En voinut myöskään uhkaamalla, väittelemällä ja pauhaamalla saada häntä raittiiksi. Kaikki tällainen oman kokemukseni mukaan vain pahensi asiaa.
Aloin työskennellä oman tunne-elämäni, mielentilani ja asenteiden parantamiseksi. Tajusin ja varmaan itsekin tajuat, että miehesi on ryyppyretken jälkeen syvästi häpeissään tilastaan, vaikka et koskaan osaa arvatakaan sitä hänen käyttäytymisestään.
Hän tarvitsee rakkauttasi ja hyväksyntääsi paljon enemmän kuin useimmat ihmiset ja hänelle täytyy se saada sinun näytettyä toteen. Osoita hänelle kaikki se rakkaus ja rohkaisu, minkä voit. Anna arvo kaikelle, minkä hän tekee hyvin. Useimmat alkoholistit ovat lahjakkaita ja puoleensavetäviä ihmisiä, - ovat eteviä monella tavalla.
Tee parhaasi hyväksyäksesi hänen alkoholin käyttönsä tilapäisenä sairautena, josta sinä odotat ja uskot hänen tervehtyvän. Hän voi aavistaa katkeruutesi ja tuskaantua siitä. Jos voit pitää aisoissa tai jopa voittaa mielipahasi, hän tajuaa myös sen ja juuri tämä voi antaa hänelle tuen, jota hän tarvitsee ratkaistaakseen ongelmansa.
Mutta voi tietysti olla, että miehesi ei koskaan raitistu. Sekin on otettava huomioon. Monet menevät ennenaikaiseen hautaan kohtalonaan alkoholismi. Siksi sinun on hyvä soveltaa päivä kerrallaan -elämäntapaa. Elä siis päivä kerrallaan.
RAKKAUS VOITTAA KAIKEN, Näin kävi minulle ja meille monille, jotka lähdimme tälle tielle.
Terveyttä ja siunausta sinulle toivoo ja uskoo Sirkka, Al-Anonin jäsen ja ihanan raittiin alkoholistin vaimo.
Hyvä, että selvieytymistarinoita löytyy ja olisin samaa mieltä, jos kysymys olisi vanhemmasta ihmisestä. En kuitenkaan suosittele noin nuorelle, että pitäisi ruveta käymään vertaistuessa ja katsomaan milloin se pohja tulee ja noustaanko sieltä.
Jo nyt hän mielistelee ja pelkää elää normaalia elämää, kestää varmasti kauan, että saa sellaisen varmuuden, jossa elämä tuntuu hyvältä, jos koskaan ja sitten on kaksi sairasta ihmistä yhdessä. Lapset siihen vielä, rakkaus ei estä ketään juomasta, vain ihminen itse voi lopettaa juomisensa. Nuori löytää varmaan rinnalleen mukavan miehen, joka ei ole alkoholisoitunut tuossa iässä.
Itse olisin jo haudassa, jos minulla ei olisi ollut rakastavaa vaimoa ja lapsia.
Notkuin jo alle 16-vuotiaana koulun keskeyttäneenä ilman ammattia Alkon nurkilla putsariporukassa kunnes kohtasin vaimoni.
Viina jäi moneksi vuodeksi. Ei kokonaan, mutta käyttö oli normaalia. Kunnes vastoinkäymisten myötä n. 15 vuotta sitten alkoi karata käsistä. Niin paljon, että ensin meni työkyky. Lopulta rattijuopumus ja ammatinmenetys. Muutakin hölmöilyä. Joutenoloa jota täytin kaljoittelulla. Vaimo oli vihainen kuin ampiainen, kun kännäsin, mutta sieti minua. Ehkä olosuhteidenkin pakosta.
Olen monta kertaa kuitenkin yrittänyt lopettaa juomisen. Aina kuitenkin olen sortunut. Nyt on menossa selvä vaihe, jonka itse uskon olevan lopullinen. Olen päättänyt, ettei viina minua tapa. Vaimo kyllä teki selväksi, että jos en lopeta hän tulee lähtemään. Se ehkä pysäytti minut. Toisaalta se, että hän viimeisen kunnon kännissä mokaamisteni jälkeen hän ei tapojensa mukaan haukkunut minua alimpaan helvettiin, vaan sanoi haluavansa elää lopun elämänsä kanssani.
Olemme olleet yhdessä jo 30 vuotta, siitä naimisissa 26. Mutta ehto on se,että en juo enää. En edes kerran viikossa. En yhtäkään kaljapullloa. Mielestäni ehdot ovat kohtuulliset. Viina ei ole antanut minulle kuin surua ja tehnyt vahinkoa elämälleni.
Kirjoitin siksi, että näkisit alkoholistinkin pystyvän ryhdistäytymään. Moni on varmasti eri mieltä kanssani ja käskee sinun jättää miehesi. Itse tiedät kuitenkin mitä haluat. Keskustele miehesi kanssa. Ehkäpä voisit panna hänet myös valinnan eteen: Joko viina tai sinä. Kumpaa hän arvostaa enemmän. Jos hän valitsee ensimmäisen, voit tehdä oman ratkaisusi.
Harvapa saa osakseen tuollaista rakkautta. On sinulla hieno vaimo (taisit tietää tuon sanomattakin)
hieno ihminen hän on. pelasti aikoinaan sieltä alkon kulmilta ja on jaksanut sietää omien huoliensa lisäksi minuakin. Ja sellaistakin on antanut anteeksi, mitä en ole tänne kehdannut kertoa.
jospa koettaisin nyt palkita häntä rakkaudestaan.
Olipa pysäyttävä tarina, vaimosi on tehnyt ison teon. Toivotan teille kahdelle kaikkea hyvää
Tämä on varmaan sitä raitistumisen mukana tulevaa raittiuseuforiaa, että haluaa kertoa kaikille miten mahtavaa on elämä ilman viinaa.
Minulla sen ymmärtäminen vei melkein 50 vuotta.
Kaikkea hyvää sinullekin ystävä.
Mieti mitä SINÄ haluat elämältäsi. Olet todella nuori vielä ja sulla paljon hyvää elämää edessä. Haluatko juopon pilaavan parhaat vuotesi?
Tiedän kokemuksesta että miehesi voi olla todella ihana selvinpäin, ehkä liioitellustikin kun haluaa korvata juomisen aiheuttamaa pahaa oloa, mutta juominen yleensä vain pahenee ajan mittaan jos sille ei laita stoppia.
Oma neuvo sinulle nuori nainen on että mietit mielessäsi jonkun järkevän takarajan kuinka kauan haluat/jaksat vielä katsella juopon ryyppäämistä, kun sen tiedät niin kerrot tuon takarajan miehellesi.
Annat miehellesi tämän ajan miettiä juomistaan ja parisuhdettaan. Mitä HÄN haluaa elämältään. Sinut vai pullo. Antamallasi "siirtymäajalla" miehesi tarvitsee kaiken rakkautesi mitä kykenet antamaan.
Ole valmis toteuttamaan uhkauksesi takarajan päätyttyä. Ei ole muita vaihtoehtoja.
Juoppo tarvitsee tiukat säännöt muuten niistä voi liian helposti lipsua.
T:yksi raitistunut alkoholisti
minun kirjoittama tarina..
elän itse lähes samanlaisessa elämässä, sillä erotuksella vain että minun poikaystävä on töissä.työt vielä toistaiseksi saanut hoidettua, mutta kaikki vapaat ajat humalassa. paras aika 8 vuoteen että on ollut juomatta on lähes puoli vuotta, mutta sitten tuli vastoin käyminen ja repsahdus. ja sitten perään toinen ja kolmas jne.karkasi taas käsistä. nyt menossa 7.viikonloppu, että koko viikonloppu humalassa, heti alotti, kun pääsi töistä.
minun neuvoni on että jätä mies.hänellä todellakin on ongelma alkoholin kanssa.
me ollaan erottu ties kuinka monta kertaa näinä vuosina, ja aina palattu yhteen, kun toinen lupaa muuttua. aina olen uskonut ja pettynyt, viimeksi eilen. ammattiapuakin ollaan haettu, mutta sehän ei auta jos omaa halua ei tarpeeksi löydy.
älä pilaa elämääsi tuollaisen kanssa, siitä ei hyvä seuraa.. tiedän, että se on vaikea lähteä, kun rakastaa, itse taistelen saman asian kanssa. näiden vuosien jälkeen VIHDOIN alan uskoa, että parempi on erillään. virheeni on se etten uskonut kun ensimmäiset merkit näin ongelmasta, vaan jäin..se on kokoajan vain vaikeampaa..
VOIMIA!!!!!
Kappas... Mulla ihan just samanlainen ongelma ku sulla. Ja olen vielä samanikäinenkin (täytän 20-vuotta). Jätkäkaveri ryyppää kaikki rahat aina! 4kuukautta meni pelkästään kerran viikossa kännissä, mutta sitten se taas lähti ja ei näkyny jätkää missään. Puhelin kiinni jne. Mä kun luulin, että tää olis muuttunu, et olis vähentyny ees yhteen päivään viikossa, mut perjantaina se alko ja tänään oon saanu siihen yhteyden. Joskus se oli viikonkin teillä tietämättömillä ja aina mä uhkasin jättää... Mut nyt mä en tiedä enää mitä teen. Ei jaksais millää enää kattella tommosta... Silti vaan rakastaa sitä liikaa. Mä en tajuu miks pitää häipyä päiviksi pois eikä ilmottaa mitään? Eikä se muka tajua sitä itekkään. Ei osaa kertoa mikä sillä on ja miks se lähtee?! Sanoo itekki, et homma riistäytyy vaan käsistä ja on kiva olla kännissä monta päivää. Emmä tiedä, on niin p*ska olo, et jättääkkö vai ei... No mut voimia sulle!Et todellakaan oo yksin!
Ellet jätä tuota selvästikin jo pahasti alkoholisoitunutta miestä, niin katso ainakin, että ehkäisy on kohdallaan.
Kun 25 vuoden päässsä tästä päivästä huomaat, ettet enää jaksakaan kestää, niin on ainakin suht helppo lähteä ellei ole lapsia.
Eikä sun sitten tarvi tuntea syyllisyyttä lasten huonon lapsuuden takia.
Hei! haluan kertoa sinulle; älä
ihmeessä pilaa elämääsi alkoholistin seurassa. itse olen ollut naimisissa 25-vuotta alkoholisoituneen mieheni kanssa ja sanon: SE ON MAANPÄÄKLLINEN HELVETTI!Kenenkään ihmisen ei tarvitse uhrata elämäänsä toisen holhoamiseen ja pönkittämiseen. Holistihan lupaa kaikenlaista,sanon älä uhraa elämääsi vaikka luopaukset tuntuvat kuinka luotettavilta, sanon wettä näin vanhempana ymmärtää ko. asian ytimen!