konnan älykkyys

Omistan punakorva kilpparin ja omat kokemukseni ovat kyllä sellaiset että konna tunnistaa omistajat ja varsinkin ruokkivan käden. Sitä ei purra, vaikka käsi lilluisi vedessä. ja tuosta älykkyydestä sen verran että neiti näyttää mieltää jos vesi ei ole tarpeeksi puhdasta kiipeämällä lämmittelytasolle ja hyppäämällä alas ja taas uudestaan kiipeämällä ja hyppäämällä. Iltaisin n. kello 10 konnalta pitää sammuttaa valot (ja mielellään koko asunnosta). Se riehuu niin kauan että valot sammutetaan ja asunto hiljenee. Aamulla n. kello 9 alkaa kamala meteli että "henkilökunta" tietää neidin olevan hereillä ja että valot pitäisi laittaa päälle. Neiti tietää minne ei saa mennä ja uhallaankin sinne on mentävä... sauran kipeä ja hassu yksilö meillä.. eli eivät ne tyhmiä ole (eikä muuten hitaitakaan) :)

Kilpikonnat eivät ole seurallisia, eivätkä pidä silittelystä, tai sylissä pidosta.
Uteliaita ne kyllä ovat, meidän kilpikonna juoksee vähän väliä jonkun perheenjäsenen perässä ja yrittää purra...
Luonnossa kilpikonnat elävät erakkoina ja tapaavat lajitovereitaan vain lisääntymis aikana.
Mielestäni tämä ei kuitenkaan liity älykkyyteen, että kilpikonna ei ole seurallinen eläin.
Kilpikonnaa voi ihailla ja katsella, mutta koskettelusta se stressaantuu ja häiriintyy.
Kilpikonna on matelija ja sillä on myös matelijan luonne. Harvapa yrittää käärmettäkään sylilemmikiksi, miksi siis kilpikonnaa?! Vaikka kilpikonna ei pysty puolustautumaan ja on hiljainen valittija, niin sitä pitää ymmärtää ja kohdella sen omilla ehdoilla.
Kuitenkin kilpikonna voi tuottaa iloa perheelleen. Meidän kilpikonna on valloittanut jokaisen perheenjäsenmme sydämen. Sen touhuja on hauska katsella, kesäisin kerätä sille ruokaa luonnosta...ym.

Meillä on nelivarvas kilppari ja on kyllä
tietoinen hoitajasta. Kun osaa käsitellä
oikein, niin kilpikonnastakin saa seurallisen
kaverin. Äkkinäiset liikkeet ja kovat otteet
eivät kuulu kilpparille. Kilpparihan vetää pään
heti sisään jos on uhka ja suhisee!! Kun hoide-
taan oikein on aina tehtävä kaikki asiat, siivous
kilpparin pois otto ym. asiat rauhallisesti.
Maakilppari tykkää pesuista, jolloin laitetaan
vatiin muutama sentti lämmintä vettä, jossa lio-
tetaan puolisen tuntia. Kilppari yleensä ulost-
taa silloin, joten se kuuluu asiaan. Kilpeä voi
sen jälkeen putsata Betadine hoitoaineella, ei
kuitenkaan usein/joka kerta. Sillä saa kiiltävän
pinnan kilpeen ja on niin sanotusti desinfoitu.
Jarmo Perälän Maakilpikonnat kirjaa ehdotan os-
tettavaksi kaikille, jotka harkitsevat kilppari ostoa. Olen tietoinen niin monesta väärin hoidetusta kilpparista, että en halua enään kuullakkaan miten on käynyt tai mikä sillä on vikana??? Kaikille jotka haaveilee kilpikonnaa,
ottakaa hyvät ihmiset ensin selvää, miten sitä hoidetaan!!!!

Oma Nelivarpaani kiipeää usein syliin ,kun istun lattialla. En osaa sanoa onko se seurankaipuuta vai mitä ,mutta usein se syliin kiipeää. Voi olla ,että se vain etsii lämmittelypaikkaa. Silittelystä tai rapsuttelusta se ei kuitenkaan pidä. Ja kesti vuosia ,ennenkuin se rohkeni syliinkään kiivetä.
Luonteeltaan se on utelias ja tulee aina ihmettelemään ,kun joku vieras tulee. Äärimmäinen itsepäisyys ja konservatiivisyys opittuihin tapoihin, kuuluvat myös sen luonteeseen.
Annan sen kuljeksia vapaana sisällä mielensä mukaan. Melko nopeasti sitä oppii katsomaan jalkoihinsa ,ettei vahingossa astu konnan päälle. Kesällä se saa kävellä vapaana ulkona. Tällöin sitä ei kylläkään saa jättää sekunniksikaan valvomatta ,muuten se häviää tietymättömiin. Ulkotarha/aitaus on myös hyvä ratkaisu, siellä se voi olla omissa oloissaan.

mulla on nelivarvaskilpikonna ja kylla se tuntee mun aanen kun juttelen se tulee heti minua kohti tietaa etta saa ruokaa ja konna osaa sahista paha aanisesti kun kissa menee sita haistelemaan . kesalla annan olla ulkona sen mutta taytyy vahtia koko ajan jos ei ole aitausta sille se on nopea haviamaan kylla on monet kerrat tullut putsattua pensaiden alustat kun on etitty konnaa.

Oman konnani tunnen, enkä muiden puolesta voikaan puhua, mutta huolimatta joidenkin puheista ja mielipiteistä voin vain sanoa, että kilpikonnat ovat älykkäitä eläimiä ja ainakin meidän herramme pitää seurastamme, tulee luoksemme, pitää sylissä olosta ja nauttii suuresti, kun sen kaulaa paijaa. Se tuntee meidän perheenjäsenemme ja jos emme huomioi sitä tarpeeksi päivän aikana, se osoittaa mieltään erittäin selvästi.
Konnat ovat yksilöitä, niinkuin me ihmisetkin ja riippuen sen kasvatuksesta se käyttäytyy tietenkin erilailla eri tapauksissa.

Olen totaalisen rakastunut omaan nelivarvastyttöseeni ja hän kyllä tuntee minun käden hajun. Konnien älykkyydestä on vähän paha mennä sanomaan, mutta ainakin meidän konna on utelias (ystäväni konna suorastaan tungetteleva)ja uteliaisuus on ensimmäinen merkki älykkyydestä. Konna myös osaa hakeutua ruokalautaselle nälissään ja poikasena kun syötimme sitä aina samassa kohtaa terraariota, se katseli paikalla vaikkei lautanen sillä hetkellä ollutkaan siinä.

Toivottavasti löydät tiesi terraarioharrastuksen ja konnien pariin! Ne ovat todella hauskoja ja mielenkiintoisia otuksia kunhan niitä osaa katsella kunnioittavasti, ylöspäin! *virn*

Omani punakorvat kyllä näytävät jos heile tulee nälkä alkamalla uimaan tiettyyn kulmaan mihin niiden entinen omistaja heitti ruuat
ja jos vesi on liian kylmää niin heti lämmittintä viemään vedessä ees taas et vesi lämpiäis.

Mulla on maakilpikonna.Se on viisas.Oon opettanu sen sillee et aina kun vihellän se tajuu tulla syömään. Toinen juttu on se et aina ku tuun koulun jälkeen kotiin ni, meen keittiöön tekee läksyt, sitte se aina tulee mun varpaitten päälle ja nukahtaa. Kilpikonnani on aina keittiössä lattialla, ei terraariossa.Ei ole totta että kilpikonna ei tarvitse ihmisten läheisyyttä kaikki tarvitsevat läheisyyttä ja hellyyttä.Kilpikonnat ovat älykkäitä.

Hei! Minulla on punakorvakilpikonna, ja hän on tosi aktiivinen. Ei ole yhtään hidas, ja kaivaa aina kuopan sinne minne se menee.