Se kaikki, mitä koin ja tapahtui herätti toivoa, jotakin sellaista omalle kohdalleni, jota en ollut aikaisemmin kokenut. Annoin luvan. Saan kokea sellaista, saan mahdollisuuden edes. Tietenkin oli huonojakin merkkejä, huomasin jossain vaiheessa kiinnittää niihin huomiota. Ehkä nyt olisi kuitenkin toisin. En voi kieltää, liitelin välillä tunteiden nostattamana, ja janosin vastavuoroisuutta ja koin saavanikin sitä. Janosin huomiota ja rakkautta. Onko siinä edes mitään uutta ja yllättävää? Koin saavani vastavuoroisuutta vähän, mutta kuitenkin. Ehkä tyydyn vähään, ehkä olen tottunut siihen. Jossain vaiheessa koin kuitenkin putoamisen maan pinnalle, hän ei antanut sellaisia merkkejä, jotka tukisivat haaveitani, mieluummin huonoja merkkejä, ainakin välillä. Mitään siis ei ollut. Ei hän sanonut niin, mutta se tapa, jolla hän minua kohteli, ei vahvistanut unelmaani meistä yhdessä. Käytös, jolla tuottaa toiselle pahaa mieltä, ei kerro rakkaudesta, vaikka sellainen käytös saattaakin tapahtua hienovaraisesti.
Odotukset korkealla
Anonyymi
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miehelle?
Ei, naiselle.
Sanoiko, että mitään teidän välillä ei ollut? Oletteko vain kavereita?
Pitäisikö sinun hetki rauhoittua, ottaa etäisyyttä. Viestisi on vähän sellainen, että huolestuttaa.
Teet siis omassa päässäsi päätelmiä ties mihin suuntaan, etkä vaivaudu sen vertaa, että juttelisit asiasta hänen kanssaan. Tunnetteko todella hänet jo niin hyvin, että voit tehdä johtopäätöksiä pelkästään hänen käytöksestään. Entäs jos hänellä oli jotain sinuun liittymättömiä murheita ja tulkitsit väärin. Kannattaisi tehdä muutakin kuin päätellä yksin.
Milloin tämä tapahtui sinulle, aloittaja?
Oma intuitio on kyllä yleensä oikeassa tuollaisissa asioissa, kannattaa kyllä toimia sen mukaan.
Mulla on ihan samanlainen tarina naisesta.
En ollut kyllä ihastunut, mutta tunteet olisivat voineet herätä muuksikin kuin kaveruudeksi olen aika varma siitä.
Ne negatiiviset puolet vain voittivat positiiviset puolet.
Usein tuli jotenkin "yksin jätetty" olo. Viihdyn hyvin yksin, mutta jos nainen ei itse huomaa että se on vain sitä minäminäminää ja useampi tapahtuma tuntui ainakin osittain luottamuksen rikkomiselta tai aiheutti pettymyksen ettei tunteet niitä kestä.
Kaiketi se on kuitenkin nähdä etukäteen kuin sitten suhteessa että ei sovita yhteen?
En voi olla suhteessa jossa toisesta tulee huono olo ja paha mieli.
Tarvitsen naisen aktiivisuutta, empatiaa, läsnäoloa juuri minulle, yhteistä huumoria, eikös me kaikki?
Kirjoitit kyllä hyvin. Juuri noin itsekin ajattelen.
Tietenkin voin erehtyä, ja on voinut tapahtua vain onnettomia yhteensattuma, siis useita. Toisaalta, jos niitä tapahtuu enemmän tai tavan takaa, niin se rupeaa epäilyttämään. Esimerkiksi välttely ja kiinnostuksen osoittamisen puuttuminen puheessa kertoo omaa kieltään. Kaikkea ei voi lukea sattuman tai ihmisen kummallisten, vastakkaiseen käytökseen johtavien reaktioiden piikkiin.
Itse en esimerkiksi käyttäytyisi tai edes kykenisi käyttäytymään, kuten hän, rakastamaani ihmistä kohtaan. Joku aivan kummallinen selitys tietysti voi taustalta löytyä, mutta kuinka todennäköistä se olisi. Epävarmuus, suhdesotkut, pelko tiukassa paikassa. Siksi annan sille oman sisältöni, ja aiemmat kokemukset ovat vahvistaneet tekemäni tulkinnat.
Palstalla on alkanut kerääntyä itsesäälissä rypevien miesten joukko. Ottaako noin itsetunnolle, jos yksi nainen ei rakastukaan juuri sinuun?
Entäpä jos niitä naisia kertyy enemmänkin? Ei kannata yksinkertaistaa elämänkohtaloita.
Lisäksi voi olla sellainen ihmistyyppi, jolle ei nyt elämän aikana tule sopivia naisia kuin muutamia. Silloin jokainen tapaus on merkittävä ja ehkä jopa ainutlaatuinen. Ei silloin voi sanoa, että vain yksi nainen.
Entäs palstan toivottoman eukot? Teinä olisin ihan hiljaa.
Onpas säälittävä kommentti.
"Palstalla on alkanut kerääntyä itsesäälissä rypevien miesten joukko. Ottaako noin itsetunnolle, jos yksi nainen ei rakastukaan juuri sinuun?"
Mitä jos haistat äitis limaisen huoran vitun.
Eipä täällä ole muita naisia juuri näkynyt, kuin palstapellen larppauksia. Mistähän syystä useimmat ovat poistuneet ja trolli sai oman karkkimaansa
Olimme vierekkäin, yhdessä, mutta hän ei nähnyt minua, minua. Välillä meillä oli hyvin hauskaa, mutta jollain syvemmällä tasolla emme koskaan kohdanneet. Minun tehtäväni olisi ollut ymmärtää ja tukea häntä, mutten saanut samaa takaisin. Olimme epätasapainossa vailla yhteyttä. Olin yksinäisempi kuin ikinä elämässäni aiemmin – yksin, vaikka kaksin, tyhjä ja hukassa. Pelokas. Epävarma.
Hän oli kumppanini, muttei osannut tarjota minulle turvaa, jota tarvitsin.
Mutta tiedän kokemuksesta, että kukaan toinen ei poista yksinäisyyttä, ei sitä tyhjyyttä ja syvempää tarvetta, joka aina on yksinäisyyden tunteen taustalla. Minä toivoin mieheni täyttävän tarpeeni ja itseni. Mutta eihän se niin mene. Toisen ihmisten tehtävä on täydentää kokonaisuutta; ei paikata puuttuvaa tai täyttää tyhjyyttä. Ei tuoda jatkuvaa pahaa mieltä ja epävarmuutta, jota hänen kanssaan koin.
Olen henkinen ihminen, tunnen paljon, mutta rakkaus on minulle paljon monisyisempi mitä hän koskaan minussa näki ja halusi nähdä.