Hei kuka tietää minkälaiseen kierteeseen joutuu kun sattuu tottelemaan lääkäri joka määrää näitä masennus lääkkeet. Miltä tuntuisi syödä lääkkeitä minkä sivuvaikutus on itsemurha.Lamictal lääkkeellä tällainen sivuvaikutus.Kuka teistä uskaltaa syödä tätä.Ihmetellään miksi masennus potilas kuolee.Ei ihme koska pää sekoitetaan ensin muilla lääkkeillä ja sitten määrätään tätä LAMICTAL lääkettä.Onko oikein et tällaista lääkettä saa syöttää.Älä tottele lääkäriä sillä kaikki masennus lääkkeet eivät kestä päivän valoa.Siksi kukaan ei uskalla kirjoittaa niiden sivuvaikutuksista.Sitten ihmetellään kun kadulla kulkee ihminen joka vaikuttaa sekavalta.Lääkkeet tekee ihmisestä uuden persoonan jota itse ei edes tunnista.Nämä vie vielä muistin eli mitään ei muista.Onko tämä oikein.Miltä tuntuisi olla miljardööri eiku lääkkeitä kauppaamaan ja lähtömaan viranomaiset ja myös????????
Masennus lääkkeet
Anonyymi
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Paljon määrätään lääkkeitä turhaan. Lääketeollisuus saa lääkärit uskomaan niiden tarpeellisuuteen.
Masennuksen hoitoon parasta on oikea ruokavalio, liikunta, sosiaaliset suhteet, lukeminen, valo jne.
Ei tule ähkyä, ei tökkeröistä oloa.
Riippuvuus kyllä, mutta positiivisessa mielessä.
Ilman terveellistä ruokaa ja kunnollista lenkkiä tulee tunkkainen olo.
Riittävä uni puhdistaa aivot nukkuessa. Ei maksa mitään.
Aivan oikein, ei ne pillerit kenenkään oloa paranna, eikä liioin asioita muuksi muuta, on paree alkaa ulkoilleen ja jumppaamaan, ja tehdä kotiruokaa jonka säännöllinen nauttiminen on a ja o, sitten unikin maistuu.
on myös huomattava asuin ympäristön siisteys kodista alkaen. et siis tarvitse muutu kuin asennetta, mikään muutos parempaan ei onnistu hetkessä ja kun asioiten kehittyminenkin vei vuosia.
Rahalla saa "uskomaan" mitä vaan, lekurit hankkii sitä enemmän mitä enemmän määräävät lääkkeitä.
Vakava masennus tarvitsee usein lääkkeen.
Lievemmät ei välttämättä.
Lääkkseestä kannattaa ottaa selvää ennenkuin sitä alkaa syömään.
Ihmettelee todella, kun vaarattomamapiakin lääkkeitä on,
miksi lääkärit määrää lääkkeitä, joilla on pahoja riskejä ?
Terveyskeskuslekurit ei tiedä juur mittään mielialalääkkeistä.
Älkää uskoko niitä.
Menkää edes kerran psykiatrille saamaan apua ja lääkkeen
jos katsotte tarvitsevanne.
Jos vain selviätte muuten masennuksistanne,
älkää ruvetko pillereihin, vierotusoireetkin voi olla kamalan vaikeat.
Joillekin masennuslääkkeistä on apua, joillekin ei ole. Ei ole mustavalkoinen asia ja kukaan ei omien kokemuksiensa perusteella ole oikea ihminen samaistamaan omia kokemuksiaan kaikkiin muihin ihmisiin. Itselleni SSRI-lääkkeet eivät tuntuneet vaikuttavan mitenkään, SNRI-lääkkeet ovat sen sijaan olleet hyödyllisiä. Joillekin tulee pahoja vieroitusoireita, itselleni ei ole tullut kummempia, kun lopetin SSRI:t seinään ja olen myös ollut ilman SNRI-lääkkeitä joskus, SNRI:stä tuli pieniä vieroitusoireita.
Niin ja jos ei tiedä, mitä ovat SSRI- ja SNRI-lääkkeet, ei ole oikea ihminen kommentoimaan masennuslääkeasiaa mitenkään.
On myöskin henkilöitä, joille masennuslääke on ainoa , jonka avulla he jaksavat aloittaa päivänsä. Sitä jää vuoteeseen koko päiväksi, mikäli on kaksi viikkoa ilman lääkettä. Useat ovat kokeilleet monien vuosien ajan selviytyvänsä ilman, mutta petiin jää ja voimat lähtee.
On se oikeastaan mielenkiintoinen asia, kun hyvin tärkeä henkilö ihmiseltä kuolee, niin siitä ei selviä milloinkaan. Maailma romahtaa. Apuna on silloin masennuslääke.
Masennuslääke voi auttaa elämän alkuun surun kohdatessa, mutta aikaa myöten on myös
hyvä kohdata menetys ilman "puuduketta". "Puuduke" pitää ihmisen ajatukset
"pumpulissa", mieli ei påäse tekemään aidosti surutyötä.
Liian pitkään syöty masennuslääke voi myös pitkittää surua tai masennusta
ja pitkäaikaiskäytöstä voi olla muutakin haittaa.
On hetkiä ihmisen elämässä, että lääkitys on ainoa keino päästä eteenpäin.
Elämä läheisen menettämisen jälkeen ei ole koskaan samaa kuin sitä ennen,
mutta elämä voi silti jatkua hyvänä, kun ihmisen mieli on tehnyt surutyönsä.
Omalla kohdallani siihen on aina mennyt parikin (raskasta) vuotta.
Jokainen joutuu sen menetyksen kokemaan elämässään ja yleensä useammankin kerran.
Kyllä se todellakin niin on ettei kukaan voi toisen elämää elää.
Toiselle voi lääke olla tarpeellista / välttämätöntä toiselle ei.
Kuhan vaan lääkäri tekee parhaansa ettei tarvitse turhaan lääkkeitä käyttää.
Edelleen painotan liikunnan ja hyvän ruokavalion merkitystä.
Rakastakaa itseänne ja pitäkää itsestänne huolta.
Liikuntaa painotetaan masennuksen hoitoon.
Voi se alakuloon auttaa, mutta jos on oikeasti diagnoosina masennus,
ei sitä liikunnalla eikä ruokavaliolla paranneta.
Masentunutta ei ensiksikään kiinnosta liikunta pätkääkään,
ja hyvä jos muistaa syödä tai sitten syö liikaa ja epäterveellisesti.
ellei ole jo aikaisemmin liikuntahullu.
Masentunut ihminen on menettänyt kosketuksen todellisuuteen
ja muihin ihmisiin.
Masentunutta ei pysty käskemällä saamaan tekemään mitään.
Kun on lääkkeillä päässyt pahimman yli, sen jälkeen saattaa
alkaa liikunta ja muut asiat kiinnostaa.
Alkuun niillä ei pääse.
Tai sitten masennus ei ole v a k a v a a lajia.
Hauskaa kun ns. noita samoja "hyviä ohjeita" antavat aina ne,
joilla itsellä ei ole ollut koskaan masennusdiagnoosia.