Franciscus Assisilaisen rukous
Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Henkisen kasvun tiellä on tämä assisilais-vaihe johon kuuluu tämä rukous. On aikas itsekeskeinen vaihe vaikka sisältääkin ajatuksen toisten huomioimisesta mutta minkä kokounen onkaan sellaisen ihmisen ego joka kuvittelee voivansa olla se joka vie muille hyvää.
Fransiscus Assisilainen oli maata kiertävä saarnaaja. Eli sanan levittäminen oli hänen tehtävänsä. Minä näen tuon rukouksen vilpittömänä ja nöyränä uskovan ihmisen pyyntönä, en suurena egon ilmauksena. Hän toimi Vapahtajan välikappaleena.
Ja tuo kohta että yrittäisi rakastaa ennen kuin pyytää rakkautta. Fransiscusta seurasi eräs nainen, joka rakasti pyyteettömästi häntä, eikä saanut vastarakkautta kuitenkaan tältä.
Mä näkisin päinvastoin niin, että ego on saatu hyvinkin pienennettyä siinä vaiheessa kun ymmärtää että samassa veneessä ollaan ja jos voin kanssakulkijan matkaa helpottaa, se on hyvä. Joskus joku sitten tekee saman mulle, kun olen sen tarpeessa. Siispä hyvä kiertää ja lisääntyy.
Noin muuten henkisestä kasvusta: valmiiksi ei voi tulla.
Hyvin oivallettu ja kuvailtu. Rukous tuo lohtua.
- aloittaja
Hieno rukous, ilahdutti lukea se täältäkin.
Eikö vain olekin. 1100- luvulla jo kirjoitettu, mutta mielestäni aina paikallaan.
- aloittaja