mun ongelmani ei niinkään oo alkoholi,se on yksinäisyys... olen nyt 18v nuori nainen,elämä edessä... kaikki alko jo koulussa ala asteella. olin koulukiusattu ja ylä asteella se meni jo liian pitkälle,en enää jaksanut vaan kouluun en enää mennyt... itsetunto oli nollassa,ei ollut kavereita,ei mitään. itsemurha ja viiltely oli enää mun ajatukset. vanhemmat vei mut psykologille,käyn siellä yhä tänäkin päivänä. yritin itsaria jälleen 15vuotiaana ja jouduin tyksiin,palattuani sieltä voin jo paremmin mutta sitten kaikki tuli takaisin ku salama kirkkaalta taivaalta,1,5v sitten mun isä kuoli onettomuudessa,masennuin taas. ja kun mun rakas koira kuoli niin se oli jo liikaa. hommasin alkoholit ja join itseni JOKA AINUT ilta humalaan. tätä on jatkunut viime kesästä saakka tää mun juomis ongelma. en ees haluu tietää kuinka paljon mulla on menny rahaa... pää asia on ollut että kun juon niin kaikki muu unohtuu,olen koukussa myös unilääkkeisiin,en voi ilman niitä olla,ja syön masennuslääkkeitä.. olen hukassa itseni kanssa,mulla on pari ystävää jotka kehottaa mennä hoitoon... mutta ensimmäinen askel kaikista vaikein... mun juominen kontrolloi mun elämää,olen ahdistunut koko ajan, joo en varmaan kauheen asiallisia vastauksia saa mut.. olis kiva jos löytyisi ihminen jolla ollut masennusta myös....
masennus ja alkoholi
min..
61013
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä aloin käyttää alkoholi nimistä "lääkettä" esim. masennukseen mutta kun vuodet vierivät eteen päin niin
vanha sanonta jonka olin kuullut jo
nuorena piti paikkaansa.
"kun lähtee sutta karkuun niin tulee karhu vastaan"...no tämä tuskin oli mikään lohduttava kirjoitus
sinulle mutta kirjoitin kuitenkin.
Ensiksi olen vanha mies, sairastan masennusta. Hengissä pysyn lääkkeillä.
Tekstisi sopii aika hyvin minun tyttöseeni. Hän on myös joutunut kokemaan kovia. Kiusattu, lemmikin kuolema, siskon vammaisuus ja kuolema, isän psyykkinen sairaus ja alkoholismi.
Liian vähän ystäviä. Paraskin ystävä eräänlainen selkänpuukottaja. Tyttöni kävi myös terapiassa, mutta koki sen lopulta turhaksi. Nyt hänellä on unelmana päästä opiskelemaan kauas täältä kotipaikkakunnalta ja aloittaa siellä uusi elämä. Se ero sinuun, että alkoa hän ei käytä kuin silloin kun käy viihteellä. Sielläkin pystyy joskus käymään selvänä. Hirveä nikotinisti kyllä on.
Varmaan sai aineesta tarpeekseen kun joutui katselemaan kännissä hoippuilevaa isää.
Ehkäpä sinäkin voisit ajatella, että vaihtaisit maisemaa. Muuttaisit kotoa. Aloittaisit itsenäisen elämän. Ottaisit vastuun elämästäsi.
Uudella paikkakunnalla kukaan ei tiedä menneisyydestäsi. Kaikki olisi omissa käsissäsi.
Jotain sinun on kuitenkin tehtävä juomisen suhteen. Älä kuitenkaan sen takia ryve itsesäälissä. Olet niin nuori. Voit lopettaa jo tänään. Eikä menneellä juomisella ole merkitystä. Vain tulevilla selvillä päivillä.
Toivon sinulle voimia ja onnellista elämää.
Sinusta välitetään.
Haluat seuralaisen mmasentuneesta,meinaat siis,että masennuksen määrä on vakio,eli kun kaksi masentunutta jakaa masennuksen se puolittuu?
Isossa joukossa masentuneita ei tautia edes huomaa..voi pitää paikkansa.Mutta kyllä sinun nyt täytyy omaaloitteisesti hankkiutua psykiatriseen hoitoon,ei tosta muuten mitään tule,pahenee vain. Itsehoito on tuhohoitoa!
...puhujaan,masentunut tarvii myös tervepäisiä ystäviä vertaistuen lisäksi.
Minä kärsin ajoittaisista masennuksista lääkityksestä huolimatta ja tiedän miltä tuntuu jos itsemurha-ajatukset tuovat helpotusta oloon.
En usko, että olisin koskaan itsaria tehnyt mutta pahalta tuntuu jälkeenpäin ajatella, että pidin sitä kuitenkin jossain määrin viimeisenä "selviytymiskeinona".
Samalla tavoin kuin sinulla, oma alkoholinkäyttöni ryöstäytyi käsistä ja tarkoituksellisesti join itseni sammuksiin. Eräänlaista itsemurhaa sekin.
Maailma ei kuitenkaan ole paha paikka elää: paljon hyviä asioita tapahtuu, ja jotta oppisit noteeraamaan myös nuo hyvät, sinä tarvitset hieman vetoapua. Se ei ole mikään häpeä, jos hakee apua jos itse ei kykene itseään auttamaan. Ihmistä ei ole tarkoitettu yksinäiseksi sudeksi, vaan kuten sudetkin, ihmisetkin pääsevät parempiin tuloksiin yhteistyöllä ja toisten avulla.
Kerran se hoitoonmeno kirpaisee - vaan kerran, mutta siitä on hyötyä lopuksi elämäksi.
Kun minulla toisinaan on mieli maassa, niin otan A4:n paperin, jaan sen pitkittäin kahteen osaan, ensimmäiseen puolikkaaseen kirjoitan otsikoksi HYVÄT ja toiseen HUONOT. Ja sitten listaan niitä asioita, jotka omasta mielestäni elämässäni ovat hyvin tai huonosti. Joskus on ollut pakko aloittaa hyvien luetteleminen ihan nollilta eli "ei ole nälkä" -malliin. Mutta aina hyvien puolisko tulee pidemäksi, kokeile vaikka.
Nämä ikävät asiat, joita sinulle on tapahtunut, on käytävä raakana läpi selvinpäin asiantuntijan kanssa, muutoin ne vainoavat sinua läpi elämän ja juomalla ne vain hetkeksi peitetään. Ne tulevat käsittelemättöminä kuitenkin kahta suurempina takaisin.
No, et oo ainakaan yksin tässä maailmassa... Mä oon kans 18.v naisen alku jolla olis koko elämä edessä.. Mut mulla on kans ongelmia, eikä pelkästään alkoholin kanssa. Mun porukat eros kun olin ala-asteella ja äiti oli sillon alkoholisti. Niistä ajoista en muista oikeestaan mitään. Onneks mä jäin kumminkin Isän kanssa asumaan.
Mua kiusattiin yläasteella, mut ei se loppujen lopuks ollu kovin vakavaa ja yhessä vaiheessa tuntu et kaikki alko mennä ihan hyvin. no sitten tulikin viina kuvioihin. Siihen aikaan mä en vielä paljon juonu. Ehkä kerran pari kuukaudessa. Nykyään se kyllä on menny paljon pahempaan suuntaan. Yleensä tulee otettua ainakin 2-3 kertaa vikkossa. Joskus useemminkin. Kaikki rahat sit meneekin juomiseen.
Ihmissuhteetkin alkanu kärsiä ja haluaisin oikeesti lopettaa juomisen. Mut jostain syystä se vaan on niin vaikeeta... Pääsee pakoon ongelmia kun ei halua kattoo niitä silmiin.
Mä käyn nykyään psykologilla, mut tuntuu et siitäkään ei paljon apua oo. Tai ehkä mä vaan en yritä tarpeeks.
Ne määrät mitä mä juon on ihan kauheita ja krapulat vielä pahempia.. Mut päivä kerraallaan tässä eletään..