Kun täällä on nyt keskusteltu kunnollisesta tullimiehestä, niin ajatukseni eksyvät väkisin sääntöjen, oikeudenmukaisuuden, armon ja inhimillisyyden moraaliseen pöheikköön.
Olen ollut AP:n kanssa tekemisissä joissakin maallisissa sopimusasioissa, ja olen ymmärtänyt, ettei hän edes miellä olevan olemassa muuta mahdollisuutta kuin säännösten poikkeuksettoman noudattamisen. Siis ajattelen, ettei hänen mieleensä ole juolahtanut, että asioita voi joskus, tarpeen niin vaatiessa, tulkita väljemmin. Mieleen tulee vähän suomalaisten ja italiaisten ero tulkita EU-säädöksiä.
Ajattelen niin, että tämä tapa tarkastella maailmaa heijastuu myös saarnapuheissa.
Olen seurannut myös läheltä erään toisen (EH) saarnamiehen elämää, joka ei ehkä osannut ottaa ihan yhtä pilkuntarkasti kaikkia säännöksiä. Ehkä kun koki mahdottomaksi kaikkea säännösviidakkoa noudattaa.
Luulen, että tästä inhimillisestä erosta kumpuaa myös ero julistuksessa.
Jeesus tuli kuitenkin syntisten pelastajaksi. Jotenkin jää AP:n puheista sellainen vähän halju olo, että tarvitseeko tämä syntien sovittajaa, kun vaellus on muutenkin sovitettu moitteettomaksi.
Tässä suhteessa esim.PL vaikuttaa mielestäni jotenkin inhimillisemmältä, samaistuminen on helpompaa, tuntee olevansa jotenkin "samassa veneessä", vaikka heikkoudet ovatkin ehkä toiset.
Olen ollut AP:n kanssa tekemisissä joissakin maallisissa sopimusasioissa, ja olen ymmärtänyt, ettei hän edes miellä olevan olemassa muuta mahdollisuutta kuin säännösten poikkeuksettoman noudattamisen. Siis ajattelen, ettei hänen mieleensä ole juolahtanut, että asioita voi joskus, tarpeen niin vaatiessa, tulkita väljemmin. Mieleen tulee vähän suomalaisten ja italiaisten ero tulkita EU-säädöksiä.
Ajattelen niin, että tämä tapa tarkastella maailmaa heijastuu myös saarnapuheissa.
Olen seurannut myös läheltä erään toisen (EH) saarnamiehen elämää, joka ei ehkä osannut ottaa ihan yhtä pilkuntarkasti kaikkia säännöksiä. Ehkä kun koki mahdottomaksi kaikkea säännösviidakkoa noudattaa.
Luulen, että tästä inhimillisestä erosta kumpuaa myös ero julistuksessa.
Jeesus tuli kuitenkin syntisten pelastajaksi. Jotenkin jää AP:n puheista sellainen vähän halju olo, että tarvitseeko tämä syntien sovittajaa, kun vaellus on muutenkin sovitettu moitteettomaksi.
Tässä suhteessa esim.PL vaikuttaa mielestäni jotenkin inhimillisemmältä, samaistuminen on helpompaa, tuntee olevansa jotenkin "samassa veneessä", vaikka heikkoudet ovatkin ehkä toiset.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toivoisin, ettei tällä palstalla keskusteltaisi eri saarnamiesten julistuksen tavoista tai käsityksistä. Siitä tulee helposti kilpalaulantaa ja toisten mollaamisia. Emmehän me kristityt halua ryhmittyä eri saarnamiesten taakse, vaan olemme kaikki Jeesuksen lunastamia uskovaisia.
Erilaisista uskonkäsityksistä me voimme keskustella, mutta ainoa auktoriteettimme olkoon Raamattu, ei eri saarnamiehet:)
ei sitä kyllä tuo repora päätä, että mikä on yksilön ylin auktoriteetti! Jos se on sulla piplia, ni ok!
Tiukkapipoisuus on monta kertaa kasvatuksen tulos.
Koko usko pohjautuu johonkin autoritääriseen jumalakuvaan.
Kristittynä eläminen on synnittömyyteen pyrkimistä, ainaista epäonnistumista, tyydytystä siitä, että tekee määrätyt kuviot ja jatkaa taas.
Synti ja korjaus kerrallaan.
Ei nähdä sitä, että synti on enemmän kuin tekeminen.
Ei pidä torjua Deborahin neuvoa noin rumasti, repora.
Periaattessa toivomus on oikea.
Deborah ei kuitenkaan osaa arvata, miten tietyn herätysliikkeen julistus on aivan henkilösidonnaista. Itse asiassa kahtiajako on aivan selvä. Mielten hajaannus. Eikä se tule milloinkaan salaamisella korjaantumaan.
Mielestäni tällä palstalla olisi hyvä noudattaa joistakin lehdistä tuttua käytäntöä: nimimerkillä ei julkaista viestiä jossa mainitaan henkilöiden nimiä, vaikka selvästi tunnistettavin nimimerkein.