Jaska tässä taas, terve. On pakko kertoa kuinka mulle tulee ikävä sitä punatukkaista tyttöä. No, oikeastaan hän on nainen, ei mikään tyttö enää. Silti tulee. Ja kovasti.
Oli pakko irrottautua hänestä, en voinut yksin haaveilla ja kurkkia aidan yli mitä hän tekee tai mitä voisi ajatella minusta. Hölmöilin viimeisen kerran ja lupasin ettei enää koskaan. Niinpä poistin tuon punatukkaisen kokonaan mun luurista. Etten enää hölmöilisi. Se sattui jo. Vaikka ihan vaan numerosta oli kyse. Nyt en näe häntä pitkään aikaan, lähtee lomalle jonnekin. Se sattuu myös, vaikka ei enää niin kovasti kuin joskus viime vuonna.
Muistanko enää pitkän ajan jälkeen miksi häntä niin kaipasin? Vai herääkö kaikki eloon, kun taas näemme? Tuntuu ikävältä, kun ei tiedä onko parempi unohtaa kokonaan vai odottaa kaipailleen. Se punatukkainen vaan saa mut aina pysähtymään ja sulamaan. Käykö niin enää? Näillä mietteillä sieltä koirankopin katolta, Ressun vierestä.
-Jaska Jokunen
Oli pakko irrottautua hänestä, en voinut yksin haaveilla ja kurkkia aidan yli mitä hän tekee tai mitä voisi ajatella minusta. Hölmöilin viimeisen kerran ja lupasin ettei enää koskaan. Niinpä poistin tuon punatukkaisen kokonaan mun luurista. Etten enää hölmöilisi. Se sattui jo. Vaikka ihan vaan numerosta oli kyse. Nyt en näe häntä pitkään aikaan, lähtee lomalle jonnekin. Se sattuu myös, vaikka ei enää niin kovasti kuin joskus viime vuonna.
Muistanko enää pitkän ajan jälkeen miksi häntä niin kaipasin? Vai herääkö kaikki eloon, kun taas näemme? Tuntuu ikävältä, kun ei tiedä onko parempi unohtaa kokonaan vai odottaa kaipailleen. Se punatukkainen vaan saa mut aina pysähtymään ja sulamaan. Käykö niin enää? Näillä mietteillä sieltä koirankopin katolta, Ressun vierestä.
-Jaska Jokunen
Vastaukset 106
Vanhimmat
Eija?????????
Tiedät että en hylkää tärkeitä ihmisiä jotka ovat olleet elämässäni näin kauan!!!!!!!!et voi olla mustasukkainen hänestä!!!! äläkä poista mitään numeroa!!!!!!!olen sinulle uskollinen muutenkin!!
Omit jotain, mitä ei ole sinulle tarkoitettu.
Se minun punatukkainen naiseni tuskin tätä edes lukee, mutta silti halusin kirjoittaa.
Katselen Ressun kanssa kopin katolla pilviä, ja mietin käykö minulle kuten pilville: Tuulet puhaltavat niiden kuviot pois, vain hetken näin niissä hänen kasvonsa.
- Jaska
Eiköhän tää Tellu sovi sulle kuitenkin paremmin, osaa antaa sulle suoraa palautetta vioistas, ja muutenki pitää sut varpaillaan. Ja vielä toimii sulle terapeuttinakin. Jääräpääki kaiken lisäksi. Aika lailla täydellinen sulle on.
Tää Tellu? Haluaisit itse olla se Tellu vai miksi noin?
Ei minulla Tellua vastaan mitään ole, aika rempseä jääräpä nainen on kyseessä. Ja terapiat hänen kanssaan on aina avaavia😁.
-Jask
Olis Tellulle pari kysymystä: Olenko hassu, kun en osaa olla kaipaamatta sitä punatukkaista, vaikka siitä tulee aina kurja olo? Kurja, koska tunnen itseni silloin hölmöksi. Höpötin näitä Ressullekin, mutta eihän se osaa vastata, kun se on koira.
-Jaska "raitapaita" Jokunen
Senkin pölkkypää! Unohda se.
Se tekee sitten 5 senttiä, kiitos.
Perus- Tellumainen vastaus kyllä.
Onks sulla rapaa rivassa?
Kahvani on puhdas, pesen sen joka päivä. Ja rapaa siihen ei ole mennyt, puhtaat leikit on kivempia...
-Jaska
Soita taas kun haluat.. ihan viattomasti vaan mitä kuuluu ja katso sitten mitä tapahtuu. T: punatukkainen tyttö joka todellakin toivoisi Jaskan soittavan kaikesta huolimatta.
Tämän Jaskan punatukkainen, tai oikeastaan punertavahiuksinen tyttö ei taida Jaskan puhelua toivoa. Ei, hänen kanssaan pitää keskustella naamatusten. Jos se hänelle vielä joskus sopii.
-Jaska
On sillä punatukkaisella tytöllä ihan nimikin. M:llä alkaa ja 8 kirjainta.
Marjukka siis ei sano mitään valitettavasti
Ei nyt ihan.
Ei liity Marjukkaan.
- ap, Jaska siis
Eikä Marianneen.
-JJ
Marjatta taas voisi ollakin.
Koko M- nimijuttu on sivustahuutelijan keksintö, ei aloittajan. Voi sen punatukkaisen koko nimestä tosin m- kirjainkin löytyä, tietääkseni yksi kpl.
- Jaska Jokunen
Kovin tuntuu Timpalle olevan vaikeaa tämä toisen nimissä kirjoittelu. Hukkaan menee masinoimasi ketju mielikuvitusromansseineen.
Kyseessähän ei ollut "jaska jokunen" , vaan jokusen kaveri, jonka kanssa nainen keskusteli. Keskusteli ja ihastui miehen nopeaan älyyn.
Tiedoksi toisina esiintyjälle!
Normaalia näissä ketjuissa, että välistähuutelijat tai trollit nappaa kiinni ja vie kommentoijaa kuin pässiä narussa. Siihen halpaan itsekin mennyt pari kertaa, en enää. Voisin heittää vaikka pesispallolla moisia päähän, ja lujaa.
-Jaska Jokunen, syöttökummulta
Miten tässä kirjoituksessa on jotain hämärää? Kaikki nyt hyökkineet porukalla tänne keksimään juttuja?
Tuli yks juttu mieleen. Kävelin joskus jonkun ohi ja samana iltana ilmestyi kirjoitus kuinka joku kävelee "vammaisesti"...
Mun silmään näyttää siltä kuin sinä olisit kerännyt isommankin porukan lynkkaamaan...
En tiedä miksi punatukkaisten "kaipaajia" tunkee väliin näin reippaasti. Ärsyttääkö heitä hiusten punainen väri, vai sittenkin Jaska Jokusen keltaisen paidan raidoitus? Taidan ottaa ensi kerralla Ressun murisemaan pahallakatsojat pois. Tai sitten se ampuu kaikki alas lentäessään Punaisena Paronina kolmitasollaan😁.
-Jaska J.
Copy pastella selaimesta onnistuu HiiriⓇ.
Vaihdoit hiusten värin lisäksi myös identiteettiä: Rohkeasta punatukkaisesta naisesta blondiksi Hiireksi? No, hiiret on kyllä aika ovelia otuksia, vaikka nälkä ajaa nekin monesti surmansuuhun, eli loukkuun. Varothan sitä?
-Jaska Jokunen
Tuotteistaminen on markkinoinnin peruskivi. Luultavasti tiedät sen muutenkin😉.
-Jaskalta
Et ole ainoa joka huomaa tapahtuman jälkeisen negatiivisen kommentin...samaa joskus huomannut mutta varmasti sattumaa, olen todennut?
Ja täytyykin olla et kirjoittaisi niin.
Enkä itsekään.
Mutta tuo että kirjoittaisin nimittelyä tai joukkioita keräten, on jo harhaa.
Mikä oli se tapahtuma? Joku puhunut irl jossain jollekin jotain, mikä ei liity mitenkään aloitukseen tai minuun kirjoittajana. Se että Jaska kaipailee täällä sitä yhtä, tuskin on syynä negatiivisille kommenteille. Tässä siis taas kyse jostain sekaannuksesta nyymipalstan tapaan.
Ja niitähän riittää...
- Jaska, raitapaidassa auringonpaisteessa
Ps. 21 kuninkaan menestys
Ps. 9 herra on sorretujen puollustaja
Ps. 3 herra on ahdistetun turva
Ps. 10 ☆ 1- 18
Ps. 12 herran sana on sorretun turva
Ps. 95 kiittäkää ja totelkaa herraa
Kiitos Jeesus Aamen Sinun Ihanassa nimessä Rukoilen Jumalan
T. Enkeli
Aurinko paistoi Jaskan kasvoille lämpimästi. Siellä koirankopin katolla oli oikeasti jo kuuma, mutta Jaskan sisällä pysyi viileys. Se sama viileys oli pysynyt siellä hetken ennenkin, kunnes hän näki jälleen sen punatukkaisen tytön. Silloin se viileys suli hetkessä pois, ja Jaskan sydän alkoi hehkua.
Käykö niin tälläkin kerralla vai onko tämä jo lopun alku? Vieläkö tuo punatukkainen tyttö saa Jaskan ajatukset sekaisin pelkällä lämpimällä katseellaan? Vai pysyykö hän viileänä, aina maailman laitaan asti? Näitä hän mietti siellä kopin katolla pilvien liikettä katsellessaan. Sellainen fiilistelijä on Jaska Jokunen.
-Jaska itse
Jaskan mieli samoili kesäisillä rannoilla varpaat hiekassa, jäätelö kädessä ja aurinkolasit peittäen hämmentyneet silmät. Hämmennys oli vallannut hänet jo pari vuotta sitten. Se oli helpottanut välillä, iskeäkseen vain kovemmin uudelleen. Jaska ei vain saanut päästään tuota punatukkaista naista. Ei, koska kukaan muu ei vaikuttanut häneen samalla tavalla. Se oli kaikkea ihastumisesta hämmennyksen kautta epäluuloon. Jaska ei tiennyt pitäisikö jatkaa lähentymistä jollakin tasolla, pitää etäisyyttä vai yrittää unohtaa hänet sillä tasolla. Ja voisiko hän unohtaa, tuosta noin vain?
Jaska istui rantakivelle ja katseli auringossa kimaltavaa merenpintaa. Kaukana horisontissa näkyi rahtilaivan siluetti. Se näytti kulkevan pois päin, kohti ulappaa, kohti kaukaista maata. Sinnekö Jaskankin pitäisi mennä, nähdäkseen lähelle? Jaska rypisti kulmiaan ja mietti puoliääneen: "Voihan hemmetti, on se vaan ihme nainen. Tai sitten olen vaan hullu..."
Voi Jaska minkä teit.
(Jaskaan ois helppo ihastua.)
Millä kirjaimella sun punatukkainen tyttös alkaa? T.yksi punatukkainen 😊
Tuollahan se oli jo ylempänä kerrottu.
Kiva kuulla😊. Tosin kaunomieli- Jaska palstalla ei osaa olla noin kaunomieli oikeassa elämässä. Voisi auttaa, jos joku nainen kehräisi joskus kainalossa.
Tai siinä toisessa Jaskan avauksessa.
Enempää en kerro, ellei ihmeitä tapahdu...
-Jaska
Moro paska. Kuis perse laulaa?
Jaska, ole mies, ja kerro tuo kaikki kaipauksesi punatukkaisellesi. Kai hän on nuo kauniit ajatuksesi ansainnut tietää?
Ei Jassa ei ehdi kun persettä laulattaa niin kovasti nyt.
No tämä ei ollut orkkis- Jaskalta...
Kertoisin, jos maailma ei olisi niin monimutkainen paikka. Kun voisikin palata nuoruusvuosiin ja tehdä kaikesta jälleen yksinkertaisempaa. Ilman turhia mutkia ja ylimääräisiä vastuita.
-Jaska
Mutta haluaako hän kuulla ne suoraan minulta? Silloin ei voi edes leikkiä palstan nyymileikkiä, jossa "tuo nyt ei varmasti ole mulle". Entä jos onkin? Just sulle, hiusten väristä riippumatta.
Osuu ja lujaa. Mikä on reaktio?
- JJ
Ai Jaska on perserkki?
Orgasmi osui ainakin tänne tänään(kin). En tiedä keltä jokuselta, mutta aloitin ketjun aiheesta tunteet-palstalla tänään.
Mitä tulee nuoruuden yksinkertaisempaan maailmaan ja vilpittömään rakkauteen, Sanzin biisi Volvera kuvaa juuri sitä. Eräs jokunen tuli mieleen sitä kuunnellessa muutama päivä sitten.
Toivottavasti asiat selkenevät ja tilanne normalisoituu kaikin tavoin.
Kesäisenä sunnuntaiaamuna aurinko paistoi jo lämpimästi. Päivästä oli tulossa lämmin, suorastaan helteinen, ehkä jopa kesän viimeisiä hellepäiviä, olihan jo elokuun alkupuoli. Jaska istui ulkona kahvikupin ääressä miettien millaista olisi istua tässä juuri hänen kanssaan. Aamukahvilla ja aamupalalla, sen punatukkaisen tytön seurassa.
Olisimmeko molemmat yhtä hymyä, posket hehkuen ja silmät loistaen edeltävän yön jäljiltä? Vai olisiko tilanne vaivaantunut ja jotenkin väkinäinen, kuin suuren erehdyksen jäljiltä? Vain tapahtumia liian monen "limpparin" ja sokerihumalan seurauksena? Kumpi olisi mahdollista tässä universumissa, kumpi jossain toisessa ulottuvuudessa? Tällaisia mietiskeli Jaska tummapaahtoista kahviaan hitaasti juoden ja sinistä taivasta katsellen. Yksinään ulkona, auringossa. Tässä pohjoisessa ulottuvuudessa.
- Jaska
Nyt ei oikein "jaska" tämä toisten nimissä kirjoittelusi onnistu.
Olen puolituttusi, ja vielä vähemmän tunnet siis minun tuttaviani.
Mies jonka kanssa keskustelin, ei ollu "jaska jokunen", vaan "jaska jokusen" kaveri. Ihastuin tämän 6 L yo:n ja DI:n nopeaan älyyn, kun vaatteet yllä keskustelimme - en paljaaseen pyllyyn FB:ssa.
Mutta kukin tyylillään!
T. Ei-Marjukka
Ei osunut tähän Jaskaan tämä. Palsta on täynnä vääriä tunnistuksia, tässäkin se nähdään. En ole putkimies, saati fisu-68.
-Jaska Jokunen, se raitapaita
Taas menee tämä "fisu-68"- miehen kirjoittelu vähän sinne päin.
Kovin on vaikeata kirjoitella puolituntemattomana naisena tai tämän vielä tuntemattomampina tuttavina.
Keskusteluja ei käynyt "jaska jokunen"
...vaan "jaska jokusen"...kaveri
Lopeta jo naurettava putkimies olemattomien suhteiden näkeminen ja mielikuvituksessasi kehittely. (Kaikki eivät näet putkimies ole kuten sinä, alapää edellä suhteesta toiseen loikkimassa.)
Terveisin, vain pitkien parisuhteiden nainen
Heitä nyt vaikka runonpätkä.
Jaska ei ole runoilijaluonne. Enemmän sellainen tarinankertoja ja ihmettelijä. Runoilijat on kaunosieluisia kulkijoita, ratsumiehiä ja sellaisia. Näkyy tänne palstallekin niitä eksyneen. Kysypä heiltä.
-Jaska vaan
No olkoon sitten riimejäsi joita jostain ketjusta luin, olivat kuitenkin sinun. En kysy muilta.
Heitä tähän pätkä, niin tiedän sanoa olivatko minun riimejäni. Jaskassa voi olla piilevä puoli...
No kumpa löytäisin enää , niitä on vaikea etsiä. Muistelen siis: jotain liittyi ..odota yritän etsiä.
Liian työläs, ei jaksa. Mutta kivoja oli, myös kulkurin riimeilyt.
Lukenut ne itsekin... Löytyy haulla "yksinäinen kulkuri". En ota niihin muuta kantaa, ovat Kulkurin käsialaa😉
Mitä huomiseen päivääsi?
Töitä. Pätkä vielä, sitten loppupätkä lomaa.
Mietin myös jos Jaskalta irtoaisi joku runo. Jotain punatukkaiseen tyttöön liittyvää😉
Jaa, anna palaa..liekö työelämästä tuo tunteiden ulkoistaminen Jaskaksi vai oletko muuten vain fani?🐕
Luen mielelläni. Toki pitäisi ehkä nukkumaan etenkin sun jos aikainen työ.
Jaska on vain yksi persoona muiden joukossa, joille todellakin ulkoistan tunteitani. Ja kyllä, pidin nuorena Tenavat- piirretyistä, lähinnä Ressu- koiran vuoksi. Jaskassa oli kyllä paljon samaa kuin itsessäni...🤔
Katson huomenna, jos runosuoni pulppuaa. Se ei toimi kunnolla, jos sitä pakottaa. Mutta nyt unten maille.
Laittelehan sitten samaan ketjuun jos jotakin liikahtaa. Mitähän muita persoonia ?
Tuohan voisikin olla kätevää tuo ulkoistus..hmm, tunteet tuntisikin joku muu kuin itse..? Ehken naisena kuitenkaan osaa oikein tuota, enkä tiedä haluanko edes siirtää tunteitani , on vain koettava ne hölmönä itse💛
Hyvää yötä J:lle
Laitan tähän ketjuun kyllä. Tuo "ulkoistaminen" on vain keino luoda tunteille oma selkeämpi maailma, jossa viesti välittyy paremmin. Ettei mene toistamiseksi. Itsestään kertoessa on jumissa siellä oman nahkansa sisällä, ja kaikki on jotenkin liian lähellä. Sama ajatustenkulku jää helposti päälle.
Heräsin jo uuteen päivään, jota valaisee kaunis aurinko. Tästä voi tulla taas hieno päivä.
Huomenta sinullekin, kun heräilet.
-Jaska J.
Hyvin perusteltu .T.uosta tulee ajatus että noin on täytynyt olla kauan jotta tilanne menee rakenteluksi, ulkoisille hahmoille.
Sen mitä se tarkoittaa voi analysoida monella tapaa.
Pelastin pörriäisen, perhosen ulos. Kampesin takaisin petiin , perhospeiton alle. Heräilty on.
On tämä tilanne kyllä jatkunut jo kohta puolitoista vuotta, enempi ja vähempi. Ehkä haen näillä jotain ratkaisua ulkoisesti tai sisäisesti omassa päässäni.
Kuulostat hiukan eräältä palstapsykologilta, joka aiemmin analysoi kirjoituksiani. Oletko sama henkilö? Ei haittaa, jos joku tuntee jälleen tarvetta auttaa😆.
Perhoset on kauniita olentoja. Päästän ne itsekin aina ulos vapauteen. Sinne ne kuuluvat, kuten ihmisetkin. Pois omista itseluoduista häkeistään. Tässä hiukan tarttumapintaa analyysille.
Eipäs nyt ylennetä sentään palstapsykaksi...joskus johonkin puhuttelevaan vastannut mutta en pysty sanomaan kenenmihinkoska. Ei siis tietoa. Mikä rajaa omaan päähän, onko sekin itseluotu häkki? Ei häkissä siksi ovea jotta se avataan vain kerran. Tässä päivän pähkinä, pitää lopettaa että saan analyyttisyyden suitsittua ja upeaan päivään nauttimaan.
Hyvin sinä kirjoitat nuoren kaunosieluisesti. Taitolaji
Voi, vanha jo mutta sydän ja sielu....
Kaipaan erästä raitapaita miestä, mutta tuskin nimeäisi itseään "Jaskaksi", tai en minä ainakaan.Hän on ihana, niiiiiiiiiin i-ha-na mies, että ottaisin omakseni heti, jos tietäisin, että on otettavissani. Valitettavasti en tiedä hänestä muuta, kuin mitä duunailee, ja että saa minut hyrisemään rakkaudellisista tunteista, aina kun hänet näen.
Ei tämä Jaska kovin usein raitapaitaa käytä, joten tuskin olen hän. Ota selvää siitä miehestä, ja ota hihasta kiinni kun seuraavan kerran näet hänet. Tuskin pahastuu, jos joku nainen lähestyy. Oli vapaa tai ei. Itse en vastaavasta pahastuisi, olisi vain mukava päivän piristys😁.
Oon niin väsyny
Ottamaan selvää vai pelkästään mun kirjoituksiin?🤔
-JJ
Aamulla ja eilen kirjoiteltiin, nyt jo muita mukana. Eipä raitoja ei.
Ehkä nyt ehdin lukea sinun tekstiä..?
Tuskinpa kovin moni näihin vielä on väsynyt, paitsi yksi nainen ehkä... Voit sanoa muutakin jos tätä seuraat. Ollaan nyymejä kaikki😉.
-Jaska Jokunen
Jaska otti vinkistä kopin, lukaisi Kulkurin ja Ratsumiehen riimejä ja laati niiden rakenteelle omansa:
Kesä lähestyi loppuaan,
Mies haaveili yhä vaan.
Osaisiko liikettä tehdä,
Naista oikein nähdä.
Mitä kaunista hänelle sanoisi,
Ettei jälleen itseään toistaisi.
Jotain uutta, vahvaa ja aitoa,
Syyskesän ajatusten satoa.
Kahden jossain istuisimme,
Vierekkäin juttelisimme.
Silmiisi kauniisiin katsoisin,
Kaikki vanhat jutut avaisin.
Uudelta pohjalta lähtisimme,
Toisiimme kunnolla tutustuisimme.
Haaveita, toiveita ääneen sanoen,
Niistä kaikista jutellen.
- Jaska Jokunen, syöttökummulta
Kiitos tästä. Hyödynnä tilaisuus istua vieretysten, minulla ei mahdoĺlisuutta mutta silloin luonteva tilaisuus sana-arkun avaamiseen. Kai sen teet?
Huomiseen päivääsi...?
On mahdollisuus istua viereen, mutta se aito keskustelu vaatii molempien halukkuutta. Kysyn häneltä sitä, kun taas näemme.
Tänään ohjelmassa arkisia työhommia, ajatustyötä onneksi. Oikeasti fyysinen työ on liiankin tuttua vuosien takaa ja vuosien ajalta. Siinä hajoaa lopulta paikat ja enempää haluava myös turhautuu. En kaipaa sitä enää, vaikka on siinä "repimisessä" aina se machompi ulottuvuus, se ajoittainen verenmaku suussa ja jatkuva hienhaju. Nyt ne pitää hakea liikunnan kautta, jotta se "miehekäs soturifiilis" säilyy edes jotenkin. 😆
Hmm, ajatustyö .olet keksijä, ?⚡
En nyt aivan, vaikka haluaisin välillä olla Paluu Tulevaisuuteen elokuvien Doc, eli keksijä Emmet Brown. Teknillinen toimistotyö vain kyseessä.
Ahaa...
Saat toivoa jotain erityistä tänään.
Mitä se on? Vastaus ei ole se että hän istuu nyt siihen viereiseen tuoliin...
Hyvää työpäivää
Päivän erityistoiveeni on: Kääntää aikaa takaisinpäin "Doc:n" tapaan ja muuttaa tulevaisuutta. Se olisi kätevämpää kuin yrittää korjata montaa asiaa eri suunnista. Tämä liittyy enemmän omaan elämääni kuin häneen.
Jaska nukkui viime yön sohvalla Ressun vieressä. Siinä nukkuvan koiran tuhinaa kuunnellessa ja unissajuoksua katsellessa oli rauhallinen olo, rauhallisempi kuin aikoihin. Jaska mietti miten yksinkertainen maailma on koiran horisontista katsottuna: Tutut ja turvalliset ihmiset, riittävä huomio ja hoito, riittävä ravinto pienin ekstraherkuin ja tarpeeksi aktiviteettia. Niistä on onnellinen koira tehty.
Miksi meidän ihmisten pitää tehdä kaikesta monimutkaista ja hankalaa? Eikö saman pitäisi riittää ihmisille: Joku jonka voi ottaa kainaloon ja jota rakastaa, hyvä ruoka ja sopivasti virikkeitä elämään. Mitä muuta pitäisi muka olla? Jaska mietti tätä, ja päätti ettei koskaan anna periksi maailmalle ja sen tärkeilylle, vaan pitää tästä ajatuksesta kiinni. Työstä saa rahaa, rahalla voi ostaa ruokaa ja monipuolistaa virikkeitä, mutta rakkautta se ei luo. Se tulee sydämestä, ja näkyy sille kenelle se haluaa. Ilman sitä on tyhjä olo, vaikka maha ja jääkaappi olisi täynnä.
-Jaska Jokunen, Ressun vierestä sohvalta
Meneekö tämä yö kopin katolla?
Sohvalla taas. Ei siinä mitään, jos tuo Ressu tulee taas viereen rapsuteltavaksi. Kun ei siihen ketään muutakaan saa kaveriksi. Saati kainaloon...
- Jaska
Taidat kuorsata niin että talo tärisee.
Joskus kuorsaan kyllä. Näin olen kuullut😁
Sohvalla nukkumiseen on muut syyt kuin kuorsaus...
Torstai on toivoa täynnä, mietti Jaska. Monella on suunnitelmia viikonlopuiksi ja enää on jäljellä yksi työpäivä sitä ennen. Jaska mietti, milloin hän viimeksi odotti viikonloppua kuumeisesti. Siitä on aikaa paljon, joskus ennen suurempia huolia ja murheita, joita elämä on eteen heittänyt. Ja ennen kuin hän tapasi hänet. Häntä Jaska ei näe viikonloppuisin, vain arkipäivisin maanantaista perjantaihin. Monta kertaa on Jaskalla ollut haikea olo toivottaa hänelle mukavaa viikonloppua tietäen, ettei tule näkemään häntä kuin vasta maanantaina. Ei viikonlopuissa ja vapaapäivissä muuta vikaa ole. Vain se ettei näe tai pääse kohtaamaan häntä.
Jaska mietti näitä katsellen pilvihunnun takaa pilkottavaa aurinkoa. Se loisti jo ensimmäisten kellastuneiden koivunlatvojen takaa, kuin sanoen: "Syksy tulee kohta, Jaska. Mutta älä päästä sitä sisääsi. Anna hänen valaista synkkeneviä syyspäiviäsi minun lisäkseni. Häntä voit kuljettaa mukanasi helposti. Tiedät kyllä missä." Ja tiesihän Jaska, sydämessään. Siellä omalla paikallaan, aarrekammion keskellä. Aivan kuten hän kerran sen punatukkaiselle tytölle kertoikin jo.
Jaska
Tuo mieleen laulaja J vainion melankoliatuotannon. Mutta hei , eihän siellä ole pilven pilveä, katso vaikka.
No täällä seudulla on kyllä ohutta pilveä. Ja pitää paikkaansa, tuossa on hiukan melankolinen tunnelma. Siltä tänään tuntuu, miksi yrittää peittää sitä väkisin väännetyllä pinkillä siirapilla?
Jaska
Oikea voimavarani onkin hieman eräänlaisisten tarinoiden siteeraamisessa. Varmasti tunnettu fantasiakirjallisuuden tuottaja kyseessä.
Fantasiaa ja scifiä tuli nuorena luettua paljon. Ehkä se näkyy näissäkin kirjoituksissa, vaikka ihan reaalimaailman minän tunteista onkin kyse. Myönnän maalaavani tai värittäväni tarinaa, mutta itse asia pysyy silti samana: I like her much despite of all odds. Tämä englanniksi vain, koska tuo napakka ilmaisu on juuri sopiva tähän.
-Jaska, raitapaidassaan
Elokuun viimeinen viikko tuntui Jaskasta pitkältä ja tylsältä. Kesä loppuu pian ja syksy alkaa. Pimeys ja sade vaikutti joka syksy Jaskaan kahdella tavalla: Ensin tulee selittämätön kaipuu ja syksyn edetessä jo lievä hätä pitää hänestä kiinni, edes jollakin tasolla. Aivan kuin syksyn pimeys olisi valmiina imaisemaan Jaskan syvyyksiinsä ilman hänen kelluttavaa vaikutustaan. Kummallinen mielikuva, mutta sellainen se vaan oli.
Tämä ei ollut ensimmäinen syksy, jolloin Jaska mietti näin. Se oli jo kolmas. Maailma pyörii ja tilanteet muuttuvat sen mukana, mutta tämä oli pysynyt Jaskan mielessä koko sen ajan. Sen tajuaminen vain vaati oman aikansa. Oliko Jaskalla vain outo pakkomielle, pysyvä mielialahäiriö vai olivatko hänen kaikki tunteensa aitoja? Sen hän halusi vielä selvittää punatukkaisen tytön kanssa, ihan kahdestaan, ilman sivustaseuraajia, ajan kanssa.
Kellastuvia lehtiä harmitteleva,
Jaska Jokunen
Viimeinen viikko vasta alkoi, vielä ehdit vaikka mitä ennen syksyä..
On myös omissa käsissäsi luoda erilainen syksy, erilainen yhteys.
Joiltakin osilta voin itse vaikuttaa ja yrittää luoda sitä yhteyttä. Silti kaikessa toimivassa viestiliikenteessä on sekä lähettäjä ja vastaanottaja, ja ne myös vaihtelevat vuoropuheluna. Sitä toivon meidän välille, ei kai se ole liian iso toive? Edes tämänlaiselta riesalta kuin minä?
Jaska
Ja lisään vielä, toivottavasti kukaan ei nyt kuvittele näiden kirjoitusten perusteella, että toivoisin aidon oikeasti yhteydenottoa yhtään keneltäkään. Tämä nyt vain on jälleen tällaista, ehkä jopa koomillisen kömpelöä proosaa ajan vietteekseni. Oikea nimenihän ei ole edes Jaska.
Jaska
Jaskahan on lempinimi, kaikki sen tietää.
Haluat yhteyden muttet kenenkään ottavan yhteyttä.
Nytkö lähettäjä vastaanottaja logiikkasi kumosit?
Ja viimeisin kommentti tähän ketjuun oli aloittajalta 22:29. Muut sen jälkeen on trollausta.
The original Jaska Jokunen, since 07/20.
Ja tämäkin kommentti oli trollausta. Miksi kaikki haluavat sekoittaa? En ymmärrä.
Jaska
Anna jo olla. Jos haluat noin kovasti olla Jaska, ole. Keksin kyllä uuden niccin helposti. Luova hulluus auttaa asiaa kummasti.
Ehkä viimeistä kertaa,
-JJ
Älä silti noin helposti luovuta. Sinnikyytesi on paikoin jopa epäinhimillisen hämmentävää. Ole toki se piru joka niin nautit olla. Se varmasti vapauttaa sinut ja koet elämässäsi täyttymyksen.
Miksi olisin piru? Itse perkele, sarvipää, vihtahousu? Ennemmin olen yksi langenneista enkeleistä, jotka viimeisellä tuomiolla nostetaan ylös muiden joukkoon. Niillä on sentään toivoa, itse pirulla ei.
Sinnikäs pitää olla, jopa jääräpää, mutta en tiedä vapauttaako vai vangitseeko se minut omiin kahleisiini. Itsepä olen kahleeni rakentanut, joten kestän ne kyllä. Sisäinen masokistini taitaa pitääkin niistä hiukan...
-Charlie Brown, one of the fallen angels?
Noniin, taisitpa oikein innostua tuosta arvonimestäsi. Taputapa itseäsi selkään ja kirjoita pari satua lisää.
Tai sitten totean tämän ketjun paisuneen turhan pitkäksi ja poikenneen kokonaan sivuun aiheesta. En kommentoi enää tähän. Etsivä löytää ehkä muualta, mutta tämä Jaska päättää nyt tähän.
-Jaska Jokunen, todellakin viimeistä kertaa
Tää keskustelu on mennyt väärille raiteille...
pitäiskö korjata
Yksin keskustelet
Elät unelmaasi
Jaska
väärille raiteille:
ei Jaskalla ole raitapaitaa, vaan sahakuvioinen paita ;)
Raidapaidalla ei punatukkaista saa...
haaveilla.
Sahakuvioinen toden totta, mutta yksinkertaistin sen raitapaidaksi, kaunokirjalliseen tapaan. Tietokirjailija on eksakti yksityiskohdista, minä en.
Ja haaveillahan saa aina, paidan yksityiskohdista riippumatta. Oli sitten ne kohteen hiukset punaiset tai vaaleat, ruskeat tai mustat.
-JJ
M:llä alkava tyttö on Martiina. Hänen päiväkirjaansa voi lukea viihdeuutisista, mitä tapahtuu milloinkin.
-Jaska Jompikumpi-Jokinen.
Voihan tuota julkimoonkin ihastua,.