PSSD eli Post SSRI Sexual Dysfunction

Kyseisessä katsauksessa mainitaan myös "Hyvään potilasohjaukseen kuuluu aina ennen masennuslääkehoidon aloittamista mahdollisista haitoista kertominen."

Kuinka monelle potilaalle tällaisesta on mainittu?

Kyseisessä katsauksessa mainitaan että tehokkaaksi osoittautunutta hoitoa pitkäaikaisiin seksuaalihaittoihin ei ole tarjolla ja "oireyhtymän arvioidaan olevan alidiagnosoitu." Katselmuksessa todetaan että pitkäaikaisiin seksuaalihaittoihin liittyy usein huomattavaa elämänlaadun heikkenemistä ja kärsimystä.

En yhtään ihmettele alidiagnosointia, jos ajatellaan että seksuaalihaittoja laitetaan masennuksen piikkiin, vaikkakin pitäisi huomioida että kaikki masennusta potevat (myös lievemmällä masennuksella ihmisiä laitetaan lääkkeisiin) eivät koe seksuaalisen toiminnan ongelmia. Moni potilas kyllä tietää milloin seksuaalisen toiminnan ongelmia on puhkaissut lääke. Lisäksi potilailla voi olla hankala puhua seksuaalisen toiminnan ongelmista lääkärilleen ja lääkärillä voi olla puutteellinen tietämys lääkkeen jälkeen jatkuvista ongelmista.

Anonyymi kirjoitti:

Kyseisessä katsauksessa mainitaan myös "Hyvään potilasohjaukseen kuuluu aina ennen masennuslääkehoidon aloittamista mahdollisista haitoista kertominen."

Kuinka monelle potilaalle tällaisesta on mainittu?

Kyseisessä katsauksessa mainitaan että tehokkaaksi osoittautunutta hoitoa pitkäaikaisiin seksuaalihaittoihin ei ole tarjolla ja "oireyhtymän arvioidaan olevan alidiagnosoitu." Katselmuksessa todetaan että pitkäaikaisiin seksuaalihaittoihin liittyy usein huomattavaa elämänlaadun heikkenemistä ja kärsimystä.

En yhtään ihmettele alidiagnosointia, jos ajatellaan että seksuaalihaittoja laitetaan masennuksen piikkiin, vaikkakin pitäisi huomioida että kaikki masennusta potevat (myös lievemmällä masennuksella ihmisiä laitetaan lääkkeisiin) eivät koe seksuaalisen toiminnan ongelmia. Moni potilas kyllä tietää milloin seksuaalisen toiminnan ongelmia on puhkaissut lääke. Lisäksi potilailla voi olla hankala puhua seksuaalisen toiminnan ongelmista lääkärilleen ja lääkärillä voi olla puutteellinen tietämys lääkkeen jälkeen jatkuvista ongelmista.

Lue lisää

"Lisäksi potilailla voi olla hankala puhua seksuaalisen toiminnan ongelmista lääkärilleen ja lääkärillä voi olla puutteellinen tietämys lääkkeen jälkeen jatkuvista ongelmista."

Jos tietämys on puutteellinen, niin miksi helvetissä lääkäri sitten lääkettä ylipäänsä määrää? Eihän sähköasentajakaan tee vahvavirta-asennuksia ilman vaadittua tietämystä. Eikä lentäjä lennä lentokonetta ilman tietämystä ja vaadittuja kelpuutuksia. Lääkärillä ei sen sijaan tarvitse olla tuon taivaallista hajuakaan määräämänsä masennuslääkkeen haittavaikutuksista!

Anonyymi kirjoitti:

"Lisäksi potilailla voi olla hankala puhua seksuaalisen toiminnan ongelmista lääkärilleen ja lääkärillä voi olla puutteellinen tietämys lääkkeen jälkeen jatkuvista ongelmista."

Jos tietämys on puutteellinen, niin miksi helvetissä lääkäri sitten lääkettä ylipäänsä määrää? Eihän sähköasentajakaan tee vahvavirta-asennuksia ilman vaadittua tietämystä. Eikä lentäjä lennä lentokonetta ilman tietämystä ja vaadittuja kelpuutuksia. Lääkärillä ei sen sijaan tarvitse olla tuon taivaallista hajuakaan määräämänsä masennuslääkkeen haittavaikutuksista!

Lue lisää

Psykiatrit hoitavat psykoaktiivisilla aineilla aivojen ja hermoston toimintaa mikä hyvin suurella todennäköisyydellä ei ole biologisesti vahingoittuneita, aiheuttaen loppupeleissä biologista vahinkoa. He haukkaavat aivan liian ison palan alkaessa muokkaamaan keinotekoisesti välittäjäaineiden toimintaa sokkona. Biologinen vahinko voi aiheuttaa suurta vahinkoa myös ihmisen psyykelle ja pahimmillaan itsetuhoisia ajatuksia. Seksuaalisten kykyjen ja halujen menetys voi olla myös traumatisoiva tunne. Ne kuuluu ihmisyyteen ja ne on ohjelmoitu ihmisen sisään olennaisesti.

Big pharman kehittelemät psyykenlääkefrankenstein aineet ja psykiatrit tekevät elämästä luonnotonta.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrit hoitavat psykoaktiivisilla aineilla aivojen ja hermoston toimintaa mikä hyvin suurella todennäköisyydellä ei ole biologisesti vahingoittuneita, aiheuttaen loppupeleissä biologista vahinkoa. He haukkaavat aivan liian ison palan alkaessa muokkaamaan keinotekoisesti välittäjäaineiden toimintaa sokkona. Biologinen vahinko voi aiheuttaa suurta vahinkoa myös ihmisen psyykelle ja pahimmillaan itsetuhoisia ajatuksia. Seksuaalisten kykyjen ja halujen menetys voi olla myös traumatisoiva tunne. Ne kuuluu ihmisyyteen ja ne on ohjelmoitu ihmisen sisään olennaisesti.

Big pharman kehittelemät psyykenlääkefrankenstein aineet ja psykiatrit tekevät elämästä luonnotonta.

Lue lisää

20 vuotta kestänyt SSRI-lääkkeen käyttö ja vieroittautuminen siitä helvetillisine oireineen olivat erittäin traumatisoivia kokemuksia ainakin itselleni. Traumaa syventää myös se, kun nyt vihdoin lääkityksestä eroon päästyäni olen huomannut, kuinka oudoksi lääkitys käytöstäni muutti. Olot vierotuksessa olivat niin käsittämättömät ja luonnottomat, että ne jättivät minuun syvät arvet. Vieroitusoireista seurasi liuta uusia diagnooseja, osastolle joutuminen ja lisää vahvoja lääkkeitä. Osastolla jotkut hoitajista naureskelivat minulle päin naamaa.

17 kuukautta on nyt kulunut ilman lääkkeitä, enkä ole toipunut vieläkään. Sähköiskut napsuvat päässäni edelleen. Kärsin vaikeasta motivaation puutteesta ja nyt vuoden olen kärsinyt myös kognitiivisesta fatiikista. Liekö vieroitus laukaissut minulla MS-taudin tai jotain, en tiedä. Lääkärin puoleen en enää käänny, koska siitä seuraisi vain uusia entistä pahempia mt-diagnooseja ja lisää lääkkeitä. Työelämässä olen ihme kyllä pystynyt sinnittelemään vieroituksen jälkeisestä heikohkosta ymmärryksestäni ja muistivaikeuksistani huolimatta. On ihme, jos en dementoidu viimeistään viisikymppisenä.

Olenhan toki vain heikko mielenterveyspotilas ja kuka tahansa vahvaluonteisempi kestäisi tämän kaiken paljon paremmin.

Anonyymi kirjoitti:

20 vuotta kestänyt SSRI-lääkkeen käyttö ja vieroittautuminen siitä helvetillisine oireineen olivat erittäin traumatisoivia kokemuksia ainakin itselleni. Traumaa syventää myös se, kun nyt vihdoin lääkityksestä eroon päästyäni olen huomannut, kuinka oudoksi lääkitys käytöstäni muutti. Olot vierotuksessa olivat niin käsittämättömät ja luonnottomat, että ne jättivät minuun syvät arvet. Vieroitusoireista seurasi liuta uusia diagnooseja, osastolle joutuminen ja lisää vahvoja lääkkeitä. Osastolla jotkut hoitajista naureskelivat minulle päin naamaa.

17 kuukautta on nyt kulunut ilman lääkkeitä, enkä ole toipunut vieläkään. Sähköiskut napsuvat päässäni edelleen. Kärsin vaikeasta motivaation puutteesta ja nyt vuoden olen kärsinyt myös kognitiivisesta fatiikista. Liekö vieroitus laukaissut minulla MS-taudin tai jotain, en tiedä. Lääkärin puoleen en enää käänny, koska siitä seuraisi vain uusia entistä pahempia mt-diagnooseja ja lisää lääkkeitä. Työelämässä olen ihme kyllä pystynyt sinnittelemään vieroituksen jälkeisestä heikohkosta ymmärryksestäni ja muistivaikeuksistani huolimatta. On ihme, jos en dementoidu viimeistään viisikymppisenä.

Olenhan toki vain heikko mielenterveyspotilas ja kuka tahansa vahvaluonteisempi kestäisi tämän kaiken paljon paremmin.

Lue lisää

Psyykenlääkkeiden ja psykiatrisen hoidon aiheuttamasta traumatisoitumisesta ei paljoa puhuta. Siitä pitäisi puhua.

Mielestäni psyykenlääkkeissä traumatisoivaa on esimerkiksi se, että psyykenlääkkeitä määrätessä jotenkin ignoorataan se, että kyseessä on kumminkin on psykoaktiivinen aine, jonka spesifi vaikutus ei ole vain nostaa mielialaa vaan sillä voi olla lukuisia muitakin käyttäytymiseen ja tunne-elämään liittyviä liittyviä osin arvaamattomiakin vaikutuksia, joista kaikki ei ole yksinomaa positiivisia saatika liittyisi yksinomaa mielialan nousuun mitä lääkkeen pääasiallisesti ajatellaan tekevän. Toiset pitävät pillereiden vaikutuksesta, toiset eivät. Psyykenlääkkeitä määrätään valheellisella narratiivillä aivojen toiminnan parantamisesta(korostaen masennuksen negatiivisia vaikutuksia aivoihin ja kuinka lääke normalisoisi muutoksia), sairauden hoitamisesta jotenkin unohtaen tämä ulottuvuus. Pahimmillaan valheellisella narratiivilla lääke on määrätty kehuen sen ominaisuuksia paremmaksi kun se onkaan jättäen olennaisia asioita sanomatta, ja osittain tästä on vastuussa lääkeyhtiöt jotka esim. ovat halunneet kampanjoida kuinka lääke ei aiheuta riippuvuutta(tästä on todisteita, esim.Defeat depression-kampanja Englannissa tai esimerkiksi halu kutsua vieroitusoireita lopetusoireiksi). Lääkeitä määrätään pitkäkestoisiksi ajoiksi lyhyillä tutkimuksilla. Kuinka traumatisoivaa onkaan sitten itse tajuta että joku on vaarantanut terveyttäsi ja hyvinvointiasi näin edes varoittamatta todellisista seurauksista? Kuinka traumatisoivaa on esimerkiksi PSSD jossa mahdollisuus olla ihminen kaikkine puolineen siinä missä muutkin on viety pois? Merkinnät pitkäkestoisista lopetuksen jälkeen jatkuvisra seksuaalihäiriöistä on tulleet masennuslääkepaketteihin vasta suht lyhyen aikaa sitten verrattuna lääkkeiden olemassaoloon.

Tietenkin jo itsessään lääkehaitat ja vieroitusoireet voivat olla traumatisoiva kokemus, koska ne on luonnottomia ja seurausta välittäjäainejärjestelmämme ja kehomme sorkkimisesta luonnottomilla labrakemikaaleilla jotka iskee suoraan välittäjäainereseptoreihimme pakottaen ne toimimaan erilailla. Kehoamme ei ole suunniteltu olemaan stressitilassa jatkuvia aikoja, minkä pahimmillaan pitkäkestoinen haitta tai vieroitusoireisto omituisine oireineen (jotka seuraavat välittäjainetoiminnan sotkemisesta) voi aiheuttaa.. Ihmisillä voi olla jo valmiiksi traumaa taustalla ja siihen päälle sitten lääke sekoittaa hermoston toimintaa ja aiheuttaa syvää turvattomuutta. Keho voi tuntua vieraalta. Trauma itsessään voi olla tietynlainen epätasapaino kehossa, jossa autonomisen hermoston eri osat ei toimi synkassa keskenään ja tasapainossa ja kuntouttaminen lähtee siitä, että oppii pysymään vireystilalta tietyssä ikkunassa. Väittäisin, että psyykenlääkkeet lisäävät epätasapainoa hermostossa koska esimerkiksi trauman puhkaisema vireystilojen säätelyongelma voi muodostua vielä vaikeammaksi kun hermostoa sorkitaan kemikaalein.

Tähän päälle voi vielä tulla kokemus siitä, että jää yksin haitan kanssa, on erillinen muista ja itse hoitojärjestelmäkin voi joko vähätellä haittaa tai olla tarjoamatta riittävää tukea. Pahimmillaan satuttaen lisää lääkkeillä.

Lääkkeiden todellisen vaikutuksen itseensä voi oikeastaan tajuta täysin vasta lopetuksen jälkeen. Esimerkiksi psykiatri Peter Breggin puhuu medication spellbinding tilasta, missä lääkittynä psyykenlääkkeen vaikutusten hahmottaminen itseensä ja käytökseensä voi olla hankalaa. Tällöin vasta lopettaminen voi laittaa tajuamaan, miten lääkkeet vaikuttivatkaan esimerkiksi negatiivisellakin tavalla omaan käytökseen, päätöksiin, tunne-elämään tai esimerkiksi ihmissuhteisiin. Voi olla hyvin hajaannuttava ja hämmentävä tunne tajuta lääkkeiden lopettamisen jälkeen lääkkeen negatiivisia vaikutuksia itseensä tai jos oma itse tai aika lääkkeissä tuntuu vieraalta. Ilmeisesti derealisaation ja depersonalisaation kokemukset voi myös liittyä vieroitukseen ja olla tietynlaisia vieroitusoireita, missä voi tuntea vierauden tunteita. Lääke voi myös estää tai vaikeuttaa tunteiden aitoa prosessointia leikaten tunne-elämää vaikeuttaen asioiden käsittelyä. Ne asiat voi tulla esiin lääke alasajettaessa.

Lääkkeen vaikutukset itsessään voi olla traumatisoivia. Tulisi mieleen esim. "zombiolo", keho ja tunne-elämä voi tuntua turralta heijastellen seksuaaliselle puolelle (PSSD), kognitioon ulottuvat haitat ja vieroitusoireet, kun kehossa menee sähköiskumaisia tuntemuksia ynnä muita luonnottomia tuntemuksia mitkä viittaa lääkkeen puhkaisemaan epätasapainotilaan ja häiriöön, kun uni häiriintyy vieroituksessa ja on vangittuna valveillaoloon vieroitusoireiden kanssa, kun saa esim pakkoliikkeitä tai muita vastaavia seurauksia välittäjäainetoiminnan häiriintymisestä.

Anonyymi kirjoitti:

Psyykenlääkkeiden ja psykiatrisen hoidon aiheuttamasta traumatisoitumisesta ei paljoa puhuta. Siitä pitäisi puhua.

Mielestäni psyykenlääkkeissä traumatisoivaa on esimerkiksi se, että psyykenlääkkeitä määrätessä jotenkin ignoorataan se, että kyseessä on kumminkin on psykoaktiivinen aine, jonka spesifi vaikutus ei ole vain nostaa mielialaa vaan sillä voi olla lukuisia muitakin käyttäytymiseen ja tunne-elämään liittyviä liittyviä osin arvaamattomiakin vaikutuksia, joista kaikki ei ole yksinomaa positiivisia saatika liittyisi yksinomaa mielialan nousuun mitä lääkkeen pääasiallisesti ajatellaan tekevän. Toiset pitävät pillereiden vaikutuksesta, toiset eivät. Psyykenlääkkeitä määrätään valheellisella narratiivillä aivojen toiminnan parantamisesta(korostaen masennuksen negatiivisia vaikutuksia aivoihin ja kuinka lääke normalisoisi muutoksia), sairauden hoitamisesta jotenkin unohtaen tämä ulottuvuus. Pahimmillaan valheellisella narratiivilla lääke on määrätty kehuen sen ominaisuuksia paremmaksi kun se onkaan jättäen olennaisia asioita sanomatta, ja osittain tästä on vastuussa lääkeyhtiöt jotka esim. ovat halunneet kampanjoida kuinka lääke ei aiheuta riippuvuutta(tästä on todisteita, esim.Defeat depression-kampanja Englannissa tai esimerkiksi halu kutsua vieroitusoireita lopetusoireiksi). Lääkeitä määrätään pitkäkestoisiksi ajoiksi lyhyillä tutkimuksilla. Kuinka traumatisoivaa onkaan sitten itse tajuta että joku on vaarantanut terveyttäsi ja hyvinvointiasi näin edes varoittamatta todellisista seurauksista? Kuinka traumatisoivaa on esimerkiksi PSSD jossa mahdollisuus olla ihminen kaikkine puolineen siinä missä muutkin on viety pois? Merkinnät pitkäkestoisista lopetuksen jälkeen jatkuvisra seksuaalihäiriöistä on tulleet masennuslääkepaketteihin vasta suht lyhyen aikaa sitten verrattuna lääkkeiden olemassaoloon.

Tietenkin jo itsessään lääkehaitat ja vieroitusoireet voivat olla traumatisoiva kokemus, koska ne on luonnottomia ja seurausta välittäjäainejärjestelmämme ja kehomme sorkkimisesta luonnottomilla labrakemikaaleilla jotka iskee suoraan välittäjäainereseptoreihimme pakottaen ne toimimaan erilailla. Kehoamme ei ole suunniteltu olemaan stressitilassa jatkuvia aikoja, minkä pahimmillaan pitkäkestoinen haitta tai vieroitusoireisto omituisine oireineen (jotka seuraavat välittäjainetoiminnan sotkemisesta) voi aiheuttaa.. Ihmisillä voi olla jo valmiiksi traumaa taustalla ja siihen päälle sitten lääke sekoittaa hermoston toimintaa ja aiheuttaa syvää turvattomuutta. Keho voi tuntua vieraalta. Trauma itsessään voi olla tietynlainen epätasapaino kehossa, jossa autonomisen hermoston eri osat ei toimi synkassa keskenään ja tasapainossa ja kuntouttaminen lähtee siitä, että oppii pysymään vireystilalta tietyssä ikkunassa. Väittäisin, että psyykenlääkkeet lisäävät epätasapainoa hermostossa koska esimerkiksi trauman puhkaisema vireystilojen säätelyongelma voi muodostua vielä vaikeammaksi kun hermostoa sorkitaan kemikaalein.

Tähän päälle voi vielä tulla kokemus siitä, että jää yksin haitan kanssa, on erillinen muista ja itse hoitojärjestelmäkin voi joko vähätellä haittaa tai olla tarjoamatta riittävää tukea. Pahimmillaan satuttaen lisää lääkkeillä.

Lääkkeiden todellisen vaikutuksen itseensä voi oikeastaan tajuta täysin vasta lopetuksen jälkeen. Esimerkiksi psykiatri Peter Breggin puhuu medication spellbinding tilasta, missä lääkittynä psyykenlääkkeen vaikutusten hahmottaminen itseensä ja käytökseensä voi olla hankalaa. Tällöin vasta lopettaminen voi laittaa tajuamaan, miten lääkkeet vaikuttivatkaan esimerkiksi negatiivisellakin tavalla omaan käytökseen, päätöksiin, tunne-elämään tai esimerkiksi ihmissuhteisiin. Voi olla hyvin hajaannuttava ja hämmentävä tunne tajuta lääkkeiden lopettamisen jälkeen lääkkeen negatiivisia vaikutuksia itseensä tai jos oma itse tai aika lääkkeissä tuntuu vieraalta. Ilmeisesti derealisaation ja depersonalisaation kokemukset voi myös liittyä vieroitukseen ja olla tietynlaisia vieroitusoireita, missä voi tuntea vierauden tunteita. Lääke voi myös estää tai vaikeuttaa tunteiden aitoa prosessointia leikaten tunne-elämää vaikeuttaen asioiden käsittelyä. Ne asiat voi tulla esiin lääke alasajettaessa.

Lääkkeen vaikutukset itsessään voi olla traumatisoivia. Tulisi mieleen esim. "zombiolo", keho ja tunne-elämä voi tuntua turralta heijastellen seksuaaliselle puolelle (PSSD), kognitioon ulottuvat haitat ja vieroitusoireet, kun kehossa menee sähköiskumaisia tuntemuksia ynnä muita luonnottomia tuntemuksia mitkä viittaa lääkkeen puhkaisemaan epätasapainotilaan ja häiriöön, kun uni häiriintyy vieroituksessa ja on vangittuna valveillaoloon vieroitusoireiden kanssa, kun saa esim pakkoliikkeitä tai muita vastaavia seurauksia välittäjäainetoiminnan häiriintymisestä.

Lue lisää

Nykyisellään psykiatria suhtautuu haittoihin haittavaikutuksina ja lääkkeiden suotuisiin vaikutuksiin niinä lääkkeen pääasiallisina vaikutuksina. Tämä ilmenee siitä miten he puhuu lääkkeistä potilailleen. Tähän on olemassa myös toinen ajattelutapa. Haittavaikutukset on lääkkeen vaikutuksia siinä missä ne positiivisiltakin tuntuvat vaikutukset. Esimerkiksi serotoniinin takaisinotonestäjien vaikutuksia on siis mahdollisesti mielialan kohoaminen (ajaksi x), mutta myös seksuaalisen toiminnan leikkaaminen kehossa hyvin yleisesti. Tältä pohjalta voi miettiä voiko kyseistä lääkeryhmää sanoa mielialalääkkeiksi tai "masennuslääkkeiksi". Låäkkeen vaikutukset voi olla masentavia. Kyllähän se voi olla aika masentavaa jos seksuaaliset kyvyt lähtee pahimmillaan pysyvästi tai ajaksi x vieden elämästä ja ihmisyydestä tärkeitä osia pois. Tekeekö insuliini samaa? Aiheuttaa oireita mitä sen pitäisi hoitaa? Masennuskyselyissä jopa kysytään seksuaalisista haluista ja käsittääkseni haluttomuus tuo pisteitä masennuskyselyssä. Ja kun PSSD voi laukaista kokijalleen masentavia ajatuksia, yksinäisyyden tunnetta tai jopa itsetuhoisia ajatuksia . Tästähän seuraa kuin loputon ikiliikkuja joka vie rahaa kohti lääkeyhtiöiden kassoja ja psykiatrin lompakkoa. Lääkeharmiin suositellaan sitten lisää lääkkeitä. Toki varmaan moni potilas tässä vaiheessa sanoo ei enää lääkkeitä, "kiitos" ja näkemiin ja äänestää jaloillaan varmaan katuen päivää kun psykiatrialle tuli mentyä. Toivottavasti muistaen antaa psykiatrilleen palautteen mitä hän lääkkeistä joutui kokemaan.

Eräs tuttuni kerran kuvasi erään psykiatrin sanoneen että jos kertoisi kaikki haitat potilas vain säikähtäisi eikä suostuisi häntä mahdollisesti auttavaa lääkettä syömään. Todella piittamaton ajattelumalli! Monesti psykiatrien mielessä myös haitat on lähes aina niin harvinaisia että ei potilas niitä kuitenkaan saa! Potilas ansaitsee tietää mihin lähtee, se on heidän kehonsa, mielensä ja elämänsä. On myös oltava potilaan päätettävissä mille riskeille itsensä altistaa ja mille ei. Psykiatrin vastuulla ei pitäisi olla päättää siitä altistetaanko potilasta seksuaalihaitoille vaan potilaan pitäisi asiasta itse päättää, mikä hänellä vaakakupissa eniten painaa. Jollekin seksuaalisuus voi olla erittäin tärkeä asia.

Kun lääkkeet voi vaikuttaa seksuaalipuolelle ja tunne-elämään negatiivisesti esim tunne-elämää leikaten, on sangen mielenkiintoista miten psykiatria kuitenkin jopa painostaa (ja jopa pakottaa) ihmisiä lääkkeisiin tehden mahdollisesti erittäin pahaa vahinkoa. Eihän se toki aivan kummallista ole kun miettii että historiassa tosiaan tiettyjä ongelmia omaavia ihmisiä on jopa steriloitu. Siinä valossa tämähän on ihan pehmeää hoitoa tämä "kemiallinen kastraatio" jossa jos tuuri käy niin sehän voi vielä palautuakin! Joillakin tosin näin ei käy ja PSSD on pahimmillaan tragedia.

Psyykenlääkkeet tekee monesti ulospäin näkymätöntä vahinkoa joka silti voi olla merkittävää. Siksi on niin helppo vähätellä potilaan kärsimystä.

Anonyymi kirjoitti:

Kyseisessä katsauksessa mainitaan myös "Hyvään potilasohjaukseen kuuluu aina ennen masennuslääkehoidon aloittamista mahdollisista haitoista kertominen."

Kuinka monelle potilaalle tällaisesta on mainittu?

Kyseisessä katsauksessa mainitaan että tehokkaaksi osoittautunutta hoitoa pitkäaikaisiin seksuaalihaittoihin ei ole tarjolla ja "oireyhtymän arvioidaan olevan alidiagnosoitu." Katselmuksessa todetaan että pitkäaikaisiin seksuaalihaittoihin liittyy usein huomattavaa elämänlaadun heikkenemistä ja kärsimystä.

En yhtään ihmettele alidiagnosointia, jos ajatellaan että seksuaalihaittoja laitetaan masennuksen piikkiin, vaikkakin pitäisi huomioida että kaikki masennusta potevat (myös lievemmällä masennuksella ihmisiä laitetaan lääkkeisiin) eivät koe seksuaalisen toiminnan ongelmia. Moni potilas kyllä tietää milloin seksuaalisen toiminnan ongelmia on puhkaissut lääke. Lisäksi potilailla voi olla hankala puhua seksuaalisen toiminnan ongelmista lääkärilleen ja lääkärillä voi olla puutteellinen tietämys lääkkeen jälkeen jatkuvista ongelmista.

Lue lisää

Harvalle lienee mainittu aikoinaan. Nykyään tuosta saatetaan mainita jotain, kuten että joillekin harvoille tulee häiriöitä. Lääkepurkissa lukee, että yli joka kymmenelle tulee. Akateemisten tutkimusten mukaan SSRI-lääkkeitä syövillä jopa 50-80 %:lla esiintyy lääkkeen syömisen yhteydessä seksuaalitoiminnan häiriöitä, joista osa voi jäädä pysyviksi. Kyllähän se yli 10 % on, mutta lääkepurkissa jätetään tuomatta esiin ongelman tosiasiallinen yleisyys. Eikä lääkäreistäkään moni siitä tiedä. Moni lääkäri vetoaa siihen, ettei heidän omat aiemmat potilaansa ole tällaisista sivuvaikutuksista valitelleet. Tutkimusten mukaan harva kehtaa valitella lääkärille sellaisista sivuvaikutuksista ja sivuvaikutuksista ylipäätään harva kertoo muissakaan lääkkeissä sille lääkärille, joka lääkkeet on alunperin määrännyt, koska sellainen tulkitaan herkästi epäluottamuksen osoituksena tai eräänlaisena valituksena huonosta hoidosta. Asiaan ylipäätään moni havahtuu vasta ajan saatossa.

Anonyymi kirjoitti:

Harvalle lienee mainittu aikoinaan. Nykyään tuosta saatetaan mainita jotain, kuten että joillekin harvoille tulee häiriöitä. Lääkepurkissa lukee, että yli joka kymmenelle tulee. Akateemisten tutkimusten mukaan SSRI-lääkkeitä syövillä jopa 50-80 %:lla esiintyy lääkkeen syömisen yhteydessä seksuaalitoiminnan häiriöitä, joista osa voi jäädä pysyviksi. Kyllähän se yli 10 % on, mutta lääkepurkissa jätetään tuomatta esiin ongelman tosiasiallinen yleisyys. Eikä lääkäreistäkään moni siitä tiedä. Moni lääkäri vetoaa siihen, ettei heidän omat aiemmat potilaansa ole tällaisista sivuvaikutuksista valitelleet. Tutkimusten mukaan harva kehtaa valitella lääkärille sellaisista sivuvaikutuksista ja sivuvaikutuksista ylipäätään harva kertoo muissakaan lääkkeissä sille lääkärille, joka lääkkeet on alunperin määrännyt, koska sellainen tulkitaan herkästi epäluottamuksen osoituksena tai eräänlaisena valituksena huonosta hoidosta. Asiaan ylipäätään moni havahtuu vasta ajan saatossa.

Lue lisää

Tuo saattaa olla väärä väite todeta, että lääke aiheuttaa harvoille seksuaalihäiriöitä vaikka usein lääkärit ja varmaan potilaskin voi haluta ajatella niin. Kuinka hyvin tuotakaan on tutkittu? En ihmettelisi yhtään tuota lukua että yli puolelle tulee seksuaalihäiriöitä ja häiriöt on varmaan yleisempiä kuin luullaan. Niitäkin on varmaan niin eritasoisia, että osan varmaan potilas voi hyväksyä, esim jos haitta on niin lievä. Tiedän sen itsekin kun alkupuolella käyttöä koin lievempiä haittoja. Mutta mikäänhän ei takaa, etteivätkö seksuaalihäiriöt voi pahentua pitkässä juoksussa tai esim.annoksia muuteltaessa. Seksuaalisuuden ja tunnon lamauttaminen lääkkeillä on varmasti riskialttiimpaa kuin luullaan. Sellaistakin olen kuullut monta kertaa, että seksuaalihäiriöt on pahentuneet tai suoranaisesti puhjenneet lääkkeen lopetuksen jälkeen. Lääkehaittojen suhteen riskaabeleinta aikaa on annosten muuttelut, lääkkeen lopetus ja aloituksen jälkeen. Kyse on todennäköisesti siitä, että kehon homeostaasia horjutetaan ja kehon pitää tehdä muutoksia reaktiona lääkepitoisuuden muutteluun. Tässä voi joku mennä toisinaan sitten mönkään.

Itse havahduin ongelmiin vasta aikojen saatossa seksuaalipuolen häiriöissä. Olin aina tyhmä ja naiivi ja luulin aina että ne palautuu. Ei ne palautuneet koskaan.

Niin, onhan se helppo tosiaan diagnosoida esimerkiksi masennukseksi, kun masennuskyselyissä seksuaalisesta haluttomuudesta saa pisteitä ja seksuaalista haluttomuutta voidaan pitää masennuksen oireena. Mutta väittäisin, että potilaalla voi kyllä olla jotain tietoa onko lääke puhkaissut häiriön. Masennus tuskin tekee esimerkiksi genitaalit tunnottomiksi tai orgasmikyvyttömäksi saatika että jos nämä on vielä alkaneet juuri lääkkeenkäytön aikana. Masennus ei sulje pois kaikissa tapauksissa seksuaalisia haluja tai kykyjä. Masennuslääkkeitä myös määrätään monenlaisiin vaivoihin migreenistä paniikkeihin ja yhtälailla näille ihmisille voi tulla seksuaalisen puolen ongelmia lääkkeistä. Toki masennusdiagnoosilla alunperin olevana voi tuntua hankalammalta todistaa haitta lääkkeestä johtuvaksi. Eikö olekin pirullista?

Lääkkeen puhkaisemia seksuaalisen puolen ongelmia ei kannata pitää mitättömänä pikku haittana vaan puhua niistä heti lääkärille kun haitta ilmenee. Näin on varmaan helpompi saada todistettua haitta lääkkeestä johtuvaksi kun se tulee heti kirjartua. Vaikka haitta ei itseä haittaisi, se tulee kumminkin kirjattua tietoihin. Kannattaa myös tiedostaa että aina haitta ei lähde. Monet pitää lääkärit mukaanlukien sitä ihan itsestäänselvänä että haitat korjaantuu naps vaan kun lääkkeen lopettaa unohtaen että lääke kokoajan tekee muutoksia kehoon käytön aikana jotka palautuu mutta voi olla mahdollista että ei täysin palaudukaan.

Aikanaan PSSD:stä eli lääkkeen käytön jälkeen jatkuvista seksuaalihäiriöistä oli vähemmän tietoa ja haitasta valittavia saatettiin pitää tyyliin kuvittelevan haitan. Enää ei voi tehdä niin, tässä esimerkiksi Escitalopram Orionin pakkausseloste:
"Lääkevalmisteet, kuten Escitalopram Orion, (niin kutsutut SSRI-/SNRI-lääkkeet) voivat aiheuttaa seksuaalisen toimintahäiriön oireita (katso kohta Mahdolliset haittavaikutukset). Joissain tapauksissa kyseiset oireet ovat jatkuneet hoidon lopettamisen jälkeen."

Se lukee ihan pakkauksessakin että haitta voi jatkua! Tätä lääkäri ei voi kiistää! Mukaan voi ottaa myös esimerkiksi nuo artikkelit jotka tänne on linkattu jos lääkäri on tietämätön.

Tuo merkintä lopetuksen jälkeen jatkuvista seksuaalihäiriöistä ei ole kovin kauaa ollut Euroopan lääkeviraston merkitsemänä masennuslääkepaketeissa, ihan vasta viimevuosina tullut 2018-19?
https://rxisk.org/ema-acknowledges-persistent-sexual-dysfunction-after-ssris-snris/

Lääkkeet on tulleet markkinoille aikapäiviä sitten. Monen potilaan elämä on pilattu kun haitasta ei ole mainittu!

Olen myös törmännyt sellaiseen että myös masennuslääkevieroitus voi puhkaista seksuaalihäiriöitä. Tämä on aika mielenkiintoista. Mitäköhån kehossa tapahtuu tällöin?

Anonyymi kirjoitti:

Niin, onhan se helppo tosiaan diagnosoida esimerkiksi masennukseksi, kun masennuskyselyissä seksuaalisesta haluttomuudesta saa pisteitä ja seksuaalista haluttomuutta voidaan pitää masennuksen oireena. Mutta väittäisin, että potilaalla voi kyllä olla jotain tietoa onko lääke puhkaissut häiriön. Masennus tuskin tekee esimerkiksi genitaalit tunnottomiksi tai orgasmikyvyttömäksi saatika että jos nämä on vielä alkaneet juuri lääkkeenkäytön aikana. Masennus ei sulje pois kaikissa tapauksissa seksuaalisia haluja tai kykyjä. Masennuslääkkeitä myös määrätään monenlaisiin vaivoihin migreenistä paniikkeihin ja yhtälailla näille ihmisille voi tulla seksuaalisen puolen ongelmia lääkkeistä. Toki masennusdiagnoosilla alunperin olevana voi tuntua hankalammalta todistaa haitta lääkkeestä johtuvaksi. Eikö olekin pirullista?

Lääkkeen puhkaisemia seksuaalisen puolen ongelmia ei kannata pitää mitättömänä pikku haittana vaan puhua niistä heti lääkärille kun haitta ilmenee. Näin on varmaan helpompi saada todistettua haitta lääkkeestä johtuvaksi kun se tulee heti kirjartua. Vaikka haitta ei itseä haittaisi, se tulee kumminkin kirjattua tietoihin. Kannattaa myös tiedostaa että aina haitta ei lähde. Monet pitää lääkärit mukaanlukien sitä ihan itsestäänselvänä että haitat korjaantuu naps vaan kun lääkkeen lopettaa unohtaen että lääke kokoajan tekee muutoksia kehoon käytön aikana jotka palautuu mutta voi olla mahdollista että ei täysin palaudukaan.

Aikanaan PSSD:stä eli lääkkeen käytön jälkeen jatkuvista seksuaalihäiriöistä oli vähemmän tietoa ja haitasta valittavia saatettiin pitää tyyliin kuvittelevan haitan. Enää ei voi tehdä niin, tässä esimerkiksi Escitalopram Orionin pakkausseloste:
"Lääkevalmisteet, kuten Escitalopram Orion, (niin kutsutut SSRI-/SNRI-lääkkeet) voivat aiheuttaa seksuaalisen toimintahäiriön oireita (katso kohta Mahdolliset haittavaikutukset). Joissain tapauksissa kyseiset oireet ovat jatkuneet hoidon lopettamisen jälkeen."

Se lukee ihan pakkauksessakin että haitta voi jatkua! Tätä lääkäri ei voi kiistää! Mukaan voi ottaa myös esimerkiksi nuo artikkelit jotka tänne on linkattu jos lääkäri on tietämätön.

Tuo merkintä lopetuksen jälkeen jatkuvista seksuaalihäiriöistä ei ole kovin kauaa ollut Euroopan lääkeviraston merkitsemänä masennuslääkepaketeissa, ihan vasta viimevuosina tullut 2018-19?
https://rxisk.org/ema-acknowledges-persistent-sexual-dysfunction-after-ssris-snris/

Lääkkeet on tulleet markkinoille aikapäiviä sitten. Monen potilaan elämä on pilattu kun haitasta ei ole mainittu!

Olen myös törmännyt sellaiseen että myös masennuslääkevieroitus voi puhkaista seksuaalihäiriöitä. Tämä on aika mielenkiintoista. Mitäköhån kehossa tapahtuu tällöin?

Lue lisää

2019 tuli siis varoituksia paketteihin EU:n alueella lopetuksen jälkeen jatkuvista seksuaalihäiriöistä masennuslääkkeissä. https://pink.pharmaintelligence.informa.com/PS125463/Persistent-Sexual-Dysfunction-Warning-For-Anti-Depressants-In-EU

Tänä aikana SSRI:t on olleet markkinoilla kymmeniä vuosia. Eli kannattanee huomioida lääkkeenkäyttäjänä, että joskus joidenkin haittojen tarkempaan huomioimiseen ja potilaiden varoittamiseen menee kymmeniä vuosia!