Että olemme luoneet fantasiahahmot toisistamme, emmekä tunne oikeasti. Kummallakin vastuuta pikkuisiin liittyen, menevät etusijalle. Ehkä tutustutaan oikeasti vuosien päästä?
Totuushan on se
Anonyymi
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Näin on juurikin kuten sanoit. Pienet ihmiset menee aina omien halujen ohi. Aina.
Jos tarkoitettu on, näemme vielä :)
Ehkä.
En vain jaksa aina odottaa
Olitko äitisi lempilapsi ?
No jos aikaa voisi siirtää ainakin pari vuotta taaksepäin, tilanne olisi toinen. Onhan se ikävää, että pitää ikävöidö vuosia täällä omien valintojen vuoksi.
Aina kun tämän todella tajuaa ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa asialle :’)
Niin... elämällä on tapana jatkua ikävä-palstasta huolimatta.
Minä uskon, että meistä tulee ystävät mutta ei muuta. Uskon, että minulla on vaikeita vuosia edessä. Joutuu käymään pohjalla. En ole enää nuori. Sinun elämääsi en puutu. Toinen mahdollisuus on, ettemme koskaan tapaa. Se on ehkä todennäköisin vaihtoehto.
Hänet haluaisin kyllä vielä tavata ja jutellakin asioita läpi, varsinkin jos voisimme olla juurikin kavereita. Mutta tällä hetkellä tuo kaveruus tuntuu liian oudolta.
Senkin provo pervokulta
Toivon, että meistä tulee kavereita. Se olisi elämän voitto ja ihana asia. Pyritään siihen😄
Kaikki mahdollista, kun välit on muuttuneet riittävän neutraaleiksi, siten että pystytään olemaan tekemisissä myös kummankin puolisoiden kanssa. Ja tutustuminen tapahtuu muuta kautta kuin tätä...
Vanhalla ei ole pieniä lapsia.
Ihan hehkee feikkidialoogi taas pervoperalla, ihq ihq
Pyritään siihen. Olet oikeassa. Kannatan. Nyt tuli hyvä mieli. Voi olla, että kannattaisi pitää taukoa viesteilyssä. Se ehkä neutraloisi tilannetta ja päästäisi sinutkin eteenpäin. Minä voin täällä elää kyllä.
Niin olemmekin. N-M
Voiko miehen ja naisen välillä olla pelkkää kaveruutta? Entäs seksi?