Olen seurustellut avomieheni kanssa jo kuutisen vuotta. Mieheni on miltei koko tämän kuusi vuotta ollut masentunut ja syö siihen lääkkeitä. Masennus ei hänen mielestään johdu minusta vaan vanhoista tapahtumista ajalta ennen kun tapasimme.
Alku huuman jälkeen mieheni ei ole juuri tuntunut kaipaavan seksiä kanssani, hän tarjoaa kyllä läheisyyttä, mutta ei kaipaa seksiä kuin silloin kun kiveksiä alkaa jo kiristää, syyksi siihen sanoo väsyneisyyden ja mielialan. Sitten kun edellisestä kerrastakin on jo aikaa kulunut, toimitus on varsin nopea. Parhaiten onnistumme jo mieheni on hieman nautiskellu alkoholia.
Minua tämä asia on jo repinyt vuosia, ja asia on niin hankala että olen ajatellut miehen vaihtoakin tästä syystä. Mutta rakastan mietäni niin kovasti etten haluaisi tehdä sitä, mutta miten jaksan jos tällaista on tarjolla sitten yhteisen elämän loppuun asti, mistä sen voin tietää.
Ongelmiaan joista mies ei juuri minulle pysty puhumaan, hän pakenee alkoholia juomalla. Silloin hän käyttäytyy todella loukkaavasti minua kohtaan. Ei kerro minulle suunnitelmistaan mitään, öykkäröi, esittelee alavarustuksiaan ystävilleni yms. Joskus toivoisin vain että jaksaisin kerätä tavarani siltä seisomalta ja lähteä pois tästä suhteesta...mutta sitten taas koittaa se selvä huominen ja mieheni on erilainen.
Parisuhdeterapiassa kävimme kerran ja tunsimme kumpikin että siitä oli hyötyä, saimme puhuttua asioista vaan eipä sinne ole sen jälkeen menty, mieheni ei ole juuri sitä kaivannut. Hän käy psykologin luona itse puhumassa omista ongelmistaan, joista minä en juuri tiedä.
Synkältä tuntuu taas nyt kun on viikonloppu ja viina on miehelleni taas maistunut. Nyt vaan kaipaisin kommentteja ja hieman faktoja miehiltä jotka itse kärsivät masennuksesta ja syövät siihen lääkkeitä. Voivatko lääkkeet muuttaa ihmistä, niinkuin mieheni sanoo että hän on tullut lääkkeiden vuoksi itsekkääksi????
Apuva!
Alku huuman jälkeen mieheni ei ole juuri tuntunut kaipaavan seksiä kanssani, hän tarjoaa kyllä läheisyyttä, mutta ei kaipaa seksiä kuin silloin kun kiveksiä alkaa jo kiristää, syyksi siihen sanoo väsyneisyyden ja mielialan. Sitten kun edellisestä kerrastakin on jo aikaa kulunut, toimitus on varsin nopea. Parhaiten onnistumme jo mieheni on hieman nautiskellu alkoholia.
Minua tämä asia on jo repinyt vuosia, ja asia on niin hankala että olen ajatellut miehen vaihtoakin tästä syystä. Mutta rakastan mietäni niin kovasti etten haluaisi tehdä sitä, mutta miten jaksan jos tällaista on tarjolla sitten yhteisen elämän loppuun asti, mistä sen voin tietää.
Ongelmiaan joista mies ei juuri minulle pysty puhumaan, hän pakenee alkoholia juomalla. Silloin hän käyttäytyy todella loukkaavasti minua kohtaan. Ei kerro minulle suunnitelmistaan mitään, öykkäröi, esittelee alavarustuksiaan ystävilleni yms. Joskus toivoisin vain että jaksaisin kerätä tavarani siltä seisomalta ja lähteä pois tästä suhteesta...mutta sitten taas koittaa se selvä huominen ja mieheni on erilainen.
Parisuhdeterapiassa kävimme kerran ja tunsimme kumpikin että siitä oli hyötyä, saimme puhuttua asioista vaan eipä sinne ole sen jälkeen menty, mieheni ei ole juuri sitä kaivannut. Hän käy psykologin luona itse puhumassa omista ongelmistaan, joista minä en juuri tiedä.
Synkältä tuntuu taas nyt kun on viikonloppu ja viina on miehelleni taas maistunut. Nyt vaan kaipaisin kommentteja ja hieman faktoja miehiltä jotka itse kärsivät masennuksesta ja syövät siihen lääkkeitä. Voivatko lääkkeet muuttaa ihmistä, niinkuin mieheni sanoo että hän on tullut lääkkeiden vuoksi itsekkääksi????
Apuva!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Antakaa yhdessä elämänne Jeesukselle. Hän voi poistaa riippuvuuden alkoholiin,ja auttaa sisäisten haavojen paranemisessa.
Sinulla on väljät paikat, ja silloin tulee miehellesi uskon- ja halunpuute. Hän ei kehtaa sanoa sitä sinulle.
Vaihtamalla miestä ei tilanne korjaannu, siltä osin ainakaan.
Mutta kyllä sait viisaita vastauksia. Tarvittaessa eroa jos tuntuu alkavan ahdistaa sinuakin. Koita kuitenkin pärjätä.
Terttu
Kerroit rakastavasi miestäsi. Et kuitenkaan kertonut, mitä hänessä rakastat. Viestisi perusteella et näe hänessä paljoakaan rakastamisen arvoista. Oletan siis, että on paljon hyvääkin.
Ongelmanne eivät johdu lääkkeistä. Ne eivät muuta kenenkään persoonallisuutta. Nykyiset masennuslääkkeet eivät vaikuta seksuaalisuuteen. Niillä on vain vähän sivuvaikutuksia. Jos sivuvaikutuksia kuitenkin ilmenee, on aina mahdollista vaihtaa lääkettä.
Olet oikeilla jäljillä, kun määrität ongelmaksi aidon puheyhteyden puuttumisen ja liiallisen alkoholin käytön.
Rohkenen olla sitä mieltä, että seksi teille on b-luokan ongelma. Kun saatte kommunikaatioyhteytenne toimimaan ja miehesi alkoholinkäytön aisoihin, niin on aika parantaa seksiä. Siihen löytyy varmasti keinoja.
Kovasti toivoisin, että kykenette ratkaisemaan onglmanne. Olen itse kärsinyt yhtä aikaa masennuksesta, alkoholismista, erektiovaikeuksista tms. Silloin ainoa elämänlankani oli vaimoni. Hän oli kärsivällinen eikä jättänyt, ei vaikka hänellä oli pahimpana aikana avioliiton ulkopuolisia miessuhteita.
Masennus vaanii vieläkin joskus. Enimmäkseen maailma näyttäytyy kuitenkin jännittävänä. Onnistuin kääntämään alkoholi- ym. addiktiot urheiluun. Se lisäsi itsetuntoa. Oikea lääkitys löytyi, samoin hyvä terapeutti. Vaimoni alkoi nähdä minut uudessa valossa. Tänään, viisi vuotta pahimman masennuksen jälkeen, minä olen se, joka haluaa "koko ajan".
Joskus öisin vaimoni nukkuessa silitän hänen hiuksiaan ja ajattelen: kiitos kun jaksoit, kiitos rakkaudestasi, kiitos että olet.
Ambro ([email protected])
Niin rakastan ja tuossa tunteiden mylläkässä ei tullut mieleen kertoa miksi. No rakastan miestäni koska hän on hän vaikken kaikista hänen omituisuuksistaan erityisemmin pidäkään, eihän hänkään toki minun omituisuuksista. Mieheni on tavallinen suomalainen mies joka ei paljon puhu eikä pussaa, tai tunteitaan muiden edessä näyttele, kuitenkin hän on hellä kun olemme kahdestaan. En osaa selittää minkä vuoksi häntä rakastan. Kai se on se kokonaisuus.
Olen ruvennut avautumaan miehelleni aika ajoin asioista jotka minua vaivaavat. Olen itse oppinut sen etten voi nalkuttamalla avautua, vaan virittää jonkinlaista oikeata keskustelua asioista, jossa myös vaadin ja kuuntelen hänen mielipiteitään. Asioista pystytään jonkun verran puhumaan, mutta aloite on minun tehtävä aina itse. Mieheni ei sitä kykene tekemään, hän on joskus sanonut että pelkää menettävänsä minut jos sanoo minulle asioista jotka häntä vaivaavat. No eihän se elämä näin mene.
Hienoa, että te olette löytäneet kotona ratkaisun ongelmiinne ja vaimosi on sinua tukenut ja erityisen hienoa on se että osaat sitä arvostaa. Toivottavasti vaimosikin tietää, että arvostat hänen tukeaan. Hän olisi siitä varmasti iloinen. Kiitos, että kerroit omasta kokemuksestasi! :)
Toivon että mekin jaksamme uskoa toisiimme. vielä ainakin virtaa riittää.