Vastentahtohtoisesti minut on ajettu tilanteeseen, missä toimiva diapam -lääkitys lopetetaan, tai yritetään sitä.
Olen kovemman edessä mitä koskaan.
TK -lääkäri tässä takana, tottakai, jota ei näe kuin joskus ja jouluna, ei siis mitään suunnitelmallisuutta, eikä suunnitelmaa joka olisi tehty yhteisymmärryksessä.
Kaikki alkoi, kun mielenterveyskeskus heitti ulos ja siirsi terveyskeskukseen Terapiat loppuivat ja päätettiin lopetta lääkkeet.
Takana on vuosikausien käyttö, joka ei ole kuitenkaan kasvanut annoksen osalta. Silti olen koekaniini tässä mitä ihminen kestää -kokeessa.
Päiväannos oli kesän alussa jo hyvin pieni ja koko ajan paine tk:n puolelta vähentää lisää, vaikka olo huono. Vaiva johon lääke määrätty alkoi tulla esiin, paniikkikohtaukset, ihmisarkuus.
Kuukausi sitten kaikkea yllättävää kuormittavaa, joten otin enemmän, mitä oli vähennyssuunnitelmassa. Nyt olen tilanteessa, että lääkettä saan apteekista ulos vasta loppukuusta, sinne pitäisi pärjätä 5mg diapamilla/vrk. Suunnnitelman mukaan pitäisi olla 10mg/vrk.Mikä on sekin liian vähän ottaen huomioon käyttöhistorian ja kuinka nopeasti on tähän määrään pudotettu.
Olen ihan rauniona, kun ei voi edes vaimolle puhua. Lääkäriin vaikea ottaa yhteyttä, jokin häpeä ja vastaava estää. Vaikea kertoa, etten onnistukaan. Koen muutenkin olevani rasite koko terveydenhuollolle, varmaan toivovat että kävelen junaa päin, tai hyppään rekan eteen.
Toimintakyky ihan alhaalla, ei pysty edes lenkille kävelämään menemään, koska siellä voi kohdata ihmisiä. Yöunet aivan sekaisin, hermosto heittää kaikkea kutiaa ja puutumisia, kun pitäisi nukkua, korvat soi, niin ettei kuule ajatuksiaan.
Jos nukahtaakin, näkee pelkkiä painajaisia.
Kenellekään ei voi sanoa, miten paha on olla. Jos tämä takia kuolen, toivottavasti tarina päätyy noiden virkaintoisten lääkäreiden käsiin.
Mustalta näyttää.
Olen kovemman edessä mitä koskaan.
TK -lääkäri tässä takana, tottakai, jota ei näe kuin joskus ja jouluna, ei siis mitään suunnitelmallisuutta, eikä suunnitelmaa joka olisi tehty yhteisymmärryksessä.
Kaikki alkoi, kun mielenterveyskeskus heitti ulos ja siirsi terveyskeskukseen Terapiat loppuivat ja päätettiin lopetta lääkkeet.
Takana on vuosikausien käyttö, joka ei ole kuitenkaan kasvanut annoksen osalta. Silti olen koekaniini tässä mitä ihminen kestää -kokeessa.
Päiväannos oli kesän alussa jo hyvin pieni ja koko ajan paine tk:n puolelta vähentää lisää, vaikka olo huono. Vaiva johon lääke määrätty alkoi tulla esiin, paniikkikohtaukset, ihmisarkuus.
Kuukausi sitten kaikkea yllättävää kuormittavaa, joten otin enemmän, mitä oli vähennyssuunnitelmassa. Nyt olen tilanteessa, että lääkettä saan apteekista ulos vasta loppukuusta, sinne pitäisi pärjätä 5mg diapamilla/vrk. Suunnnitelman mukaan pitäisi olla 10mg/vrk.Mikä on sekin liian vähän ottaen huomioon käyttöhistorian ja kuinka nopeasti on tähän määrään pudotettu.
Olen ihan rauniona, kun ei voi edes vaimolle puhua. Lääkäriin vaikea ottaa yhteyttä, jokin häpeä ja vastaava estää. Vaikea kertoa, etten onnistukaan. Koen muutenkin olevani rasite koko terveydenhuollolle, varmaan toivovat että kävelen junaa päin, tai hyppään rekan eteen.
Toimintakyky ihan alhaalla, ei pysty edes lenkille kävelämään menemään, koska siellä voi kohdata ihmisiä. Yöunet aivan sekaisin, hermosto heittää kaikkea kutiaa ja puutumisia, kun pitäisi nukkua, korvat soi, niin ettei kuule ajatuksiaan.
Jos nukahtaakin, näkee pelkkiä painajaisia.
Kenellekään ei voi sanoa, miten paha on olla. Jos tämä takia kuolen, toivottavasti tarina päätyy noiden virkaintoisten lääkäreiden käsiin.
Mustalta näyttää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos et saa muualta hankittua niin eipä taida olla muuta vaihtoehtoa kuin alkoholi.
Helvetillinen tilanne ja olen itse samassa jamassa. Rauhoittavia (opamox, rivatril ja tällä hetkellä diapam) olen käyttänyt n. 10 vuoden ajan mm. vaikeaan ahdistuneisuuteen, sosiaalisten tilanteiden pelkoon, paniikkihäiriöön ja ilman lääkitystä en tule millään toimeen. Hyvä kun edes lääkityksen kanssa. Elämäni on jo valmiiksi rajoittunut lähinnä neljän seinän sisälle ja jos/kun lääkitys lopetetaan, ajaudun tappamaan itseni. Alkoholia en voi enää käyttää kroonisen gastriitin takia ja ei se auttaisi muutenkaan.
suomalaiset on aikalailla kastroitu kemialliasesti
miten te päädyitte tuohon pisteeseen?
Saitteko mitään tukea matkannvarrella?
Onko vieroitus mallia: heitteillejättö?
Ne tekee tuota parhaillaan kipukroonikoille.
Lääkkeet taitaa olla loppu tai sitten
taustalla on jotain muuta. Mutta puoli maata uinuu ja
tappelee keskenään koktailit suonissaan.
Laittakaa tää sama viesti potilasasiamiehelle ja
eduskuntaan.
Tieto pitää saada eteenpäin.
TK lääkärit on sekoamassa lopullisesti.
Voi olla että puistoista saa subuja helpommin.
Oikeistolaiset on ihan vitun sekaisin, yritetään ymmärtää heitä.
Ikävää.. Yksityiseltä voisi löytyä parempi lääkäri. Tai en tiedä miten toimii nykyään, mutta A-klinikka tms. Päihdelääkäri voisi olla paremmin perillä vieroituksessa/tahdissa yms.
en voi muuta sanoa kun että tosi paljon tsemiä :/ jos vaan kestät vähän aikaa niin alkaa helpottaa ja sit et koske niihin enää ikinä