Erästä elokuvaa lainatakseni: Rakastan sinua yhä hyvin paljon, mutta en vain enää pidä sinusta.
En koskaan aiemmin ymmäryänyt tuota lausetta ennen kuin nyt. Sitä jaksaa rakastaa, vaikka toinen käyttäytyisi huonosti, loukkaisi ja nöyryyttäisi, mutta lopulta et vain jaksa toivoa parasta ja kestää hänen seuraansa. Oman kärsimyksen mitta tulee täyteen, kun tunteiden yli tallataan ja kohdellaan kylmästi.
Rakkaus ei silti sammu. Mutta on suojeltava itseään enemmältä kivulta.
En koskaan aiemmin ymmäryänyt tuota lausetta ennen kuin nyt. Sitä jaksaa rakastaa, vaikka toinen käyttäytyisi huonosti, loukkaisi ja nöyryyttäisi, mutta lopulta et vain jaksa toivoa parasta ja kestää hänen seuraansa. Oman kärsimyksen mitta tulee täyteen, kun tunteiden yli tallataan ja kohdellaan kylmästi.
Rakkaus ei silti sammu. Mutta on suojeltava itseään enemmältä kivulta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Joo ei musta oo näihin tunnehommiin, multa puuttuu aivoista varmaan se alue kokonaan.
Oletko sosio/psykopaatti?
Tsykopotski
kommunisti, puskissa, tulin puskiin ettiin siilii, on mukana aina älykänny, ilmotin vain, en oo hukas, en sun kans....
https://www.youtube.com/watch?v=IpG8PNhuQ4g
Ohhh...kuinka onkaan kuin ajatukseni!
En enää halua häntä lähelleni enkä liioin nähdä häntä....en missään...en ikinä enää.
Ei se sammu.
Se on ehkä miehen lause tuommoinen.
Tai en tiedä
Voin itsekkin tuntea vihhoo ja kipua mutta rakkaus ei kuihdu.
Voin sähistä sinulle koska muuta sanaa ei suustani tule.
Sitä sinä et ehkä kestä,en ainakaan toivoisi että kestäisit.
Olen silloin saatanasta ja toivon sinun ymmärtävän sen.
Olen kotona koska kotona on parasta .
Kiusoon itseäni ajatuksella että sinä sietäisit minua....
Kun en minäkään aina sinua.
Silti tykkeen meidän puheluista mutta kun olet jostain suanut piähäsi vihata minua,niin loukkaannun.
Olemme erilaisia whotever
Mun sielu on sekaisin ,päivällä ja kylmällä kelillä se on ehkä luonnollisempi mutta myös vihaan pimeyttä.
Kylmä on sana sama kuin pettymys .
Kuulin kyllä sinut monesti vaikka olit puheissa jonkun toisen kanssa.
Tiissiis
Jonkun muun.
Näin myös piruja
Olet sekopäisin mitä tunnen
Ja viälä katson joskus sinua miten muutut samoin kuin minä
Löysitkö elämän sisällön ??
Kun minua vihottoo jos puolikypsä niinkuin minäkin ajautuu naimoon
Tiedän kyllä mitä tarkoitat.
Välitän hänestä ja olisin voinut rakastaa, mutta en erityisesti pidä hänestä.
Hän todennäköisesti ei ymmärrä tai ehkä ymmärtääkin että on antanut itsestään todella välinpitämättömän ja keskenkasvuisen naisen kuvan.
-Kaikki jutut liittyy häneen itseensä
-Tuntemisen aikana hän on ehkä kysynyt noin viisi minuun liittyvää kysymystä
-Hän ei aloita keskusteluja tai viestittele omatoimisesti
-En edes näe hänen hymyilevän minulle kunnolla paitsi kerran ja juuri lähtiessäni menin täysin hämilleni tästä yhtäkkisestä eleestä
Tulemme kyllä toimeen, mutta ihmettelen suuresti miten kukaan jaksaa tuollaista tunnekylmyyttä.
Empatiaa kyllä itse tunnen, mutta kaikki suloiset ihastuksen tunteet hävisivät ajat sitten kun en halunnut enää hänen lähelleen.
Ehkä se oli hänen tarkoituksensa.
Olen ehkä tunnekylmä, mutta se on enemmän selviytymiskeino. Olen hyvin tunteellinen ja se tunnekylmyys pitää minut kasassa.
Ei voi olla tunteellinen ja tunnekylmä samaan aikaan. Se on mahdottomuus. Feikki on eri asia.
Ehkä peittää sitä oman itsensä tunteellisuutta tunnekylmyydellä. Ei ole siis samaan aikaan molempia.
Onhan jos kerran tunteellisuutta peittää tunnekylmyydellä, nehän on silloin päällekkäin ja yhtaikaa.
Ei näihin kannata vastata mitään. Ei minkäänlaista järkeä.
sun tunnekylmyys toimii, ainoastaan ajoneuvosi öljynvaihdon yhteydessä, siinä ei oo mittää itkemistä, senkin höpsö korujaistettu kamaran karu, söpö....
rauhallista illanjatkoa, turvallista
https://www.youtube.com/watch?v=nz3fWaJ7QyE
Jumalinen ulkomuoto maksaa paljon. Jeesus jää rakastamaan ja hyvä niin. On hyvä tuntea ajallaan, jos koskaan on tuntenut.
Niin hyvin osuva aloitus minunkin tuntemuksiin, yhtä naista kohtaan? Ehkä vaan ajattelemme nyky tilanteesta eritavoin? Toisella on malttia, joka toiselta uupuu? Mikään ei ole koskaan mennyt yksiin. Ihmetellyt vain itsessä, miksen vain voi luopua jo ajatuksesta, joka aina vaan tuntuu entistä mahdottomammalta?
Ehkä pitää löytää vain sellainen ihminen, jonka kohdalla asiat vain natsaa yksiin? Tai sitten tyytyä kohtaloon ja tulla vain itsensä kanssa toimeen, mikä tuntuu jo todelliselta. Osaan nauttia hetkistä yksinkin, tuntuu välillä jopa mielekkäältä, se vapaus tehdä mitä milloinkin haluaa. Fiilis pohjalta kohti tulevaa.
Itseäni ärsyttää suuresti kirjoitukset, joissa syytellään toista esim. Tunnekylmäksi, tunteilla leikkijäksi? Yms. Sellaisille kirjoittajille toivoisi, että kysyisivät itseltään : Mitä annettavaa teillä on toiselle? odotattako jonkun toisen muuttavan elämänne? Ketään toista ei voi muuttaa, omaa käytöstä voi!
Nauti mies siitä vapaudesta.
Miksi ihmisellä pitäisi olla jotain annettavaa toiselle, paitsi jos suhteesta puhutaan niin rakkaus.
Kyllä suhteeseen vaaditaan paljon muuta, kuin vain rakkautta! 22.33
Suhteessa on aina kaksi. Vain itseään voi muuttaa. Jos ei huomaa itsessään mitään vikaa, on jossain vikaa.
Tiedän tunteen, tarkalleen.
Niinpä. Tilanne ei ole helppo, mutta en enää jaksa yrittää ymmärtää ja selitellä itselleni hänen käytöstään. Toivon, että joskus taas voimme olla hänen kanssaan ystäviä, mutta tällä hetkellä tunteeni aiheuttavat sen, että hänen on liian helppo jaella lyöntejä suuntaani tajuamatta miten paljon käytöksellään satuttaa. -aloittaja-
Aivan sama edelleen, sillä erotuksella että sinun hän ei tajua satuttavansa, minun hän taas tajuaa mutta ei välitä. Jaksamisia kuitenkin suuntaasi. Edellinen.
Kiitos. En kyllä tiedä miten pärjään elämässä tämän ikävän kanssa. Se ei vaan mee pois. -aloittaja-